Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja


Jätä kommentti

Sosiaalistumishommia

Monnin ensimmäinen viikko meillä on nyt takana. Painoa on kertynyt tasaisesti ja se painaa nyt 4,7 kg. Se on siis suunnilleen samankokoinen kuin Neo tullessaan. Emme ole tehneet kuin ihan minimaalisia treeneihin liittyviä alkeisjuttuja. Olemme keskittyneet ennemmin sosiaalistumiseen ja uusien ilmiöiden esittelyyn. Viikko on siis sisältänyt vähän kaikenlaista ympäristöoppia. Koska asumme hyvin rauhallisella omakotitaloalueella, meidän täytyy ihan erikseen lähteä kylille katsomaan uusia asioita. Tuleepa sitten autoilukin tutuksi siinä samalla. Tällä viikolla olemme käyneet mm. eläinkaupassa, futistreeneissä, tallilla, veljeni luona corgeja ja kissoja moikkaamassa sekä Prisman parkkipaikalla ruuhka-aikaan. Monni on myös tavannut mukavia vieraita koiria, joiden kanssa se on saanut rauhassa touhuta.

Monni on suhtautunut uusiin ilmiöihin kiinnostuneena ja uteliaana. Hevosista ja kissoistakin se oli hyvin kiinnostunut, ei jännännyt niitä eikä tehnyt lopulta asiasta sen suurempaa numeroa. Hevosia enemmän kiinnosti lopulta hevosten jätösten syöminen ja corgin kanssa leikkiminen. Tässä vähän luokattoman huonoja kännykkäkuvia Monnin seikkailuista:

Monni vaikuttaa ensimmäisen viikon perustella varsin selväpäiseltä pennulta. Ruokahalu sillä on aivan pohjaton ja se suhtautuu ruokaan jokseenkin fanaattisesti. Olen nyt myös ryhtynyt tekemään sen kanssa vähän leikkihommia. Monni haluaa välillä tuoda lelut syliin ja mussuttaa siitä sylkyssä, mutta usein sen myös sanoo vaan heippa, ja häipyy horisonttiin aarteineen. Otimme siis kahden lelun leikin työn alle ja nyt se hoksaa jo vaihtaa lelusta toiseen vihjesanasta. Vähän se haluaa arvottaa leluja ja ottaisi mieluiten tietyntyyppisiä leluja.

Neo ei vielä ole alentunut leikkimään Monnin kanssa, mutta se sietää sen jo lähellään ja kävelyillä Monni on jopa saanut nykiä Neoa kaulusvilloista ilman palautetta. Neo ei enää nyrpistele nenäänä ja välillä se jopa seurailee pennun touhuja kiinnostuneena. Tai ehkä se on vaan kiinnostunut leluista, joita pentu kanniskelee ympäriinsä.

Tässä vielä oikealla kameralla alkuviikosta napsittuja kuvia. On se kyllä söpö! Ja on toi Raito kyllä mahtava! Se leikkii pennun kanssa tosi nätisti ja tykkää puuhastella sen kanssa.


Jätä kommentti

No moi, mitä Monni?!

Aika hiljaista on ollut blogin päivittämisen kanssa. En vaan ole ehtinyt enkä jaksanut. Nyt pitää ihan oikeasti ryhdistäytyä, kun meille muutti perjantaina ihastuttava pieni Monni-poika (Tending Lynx). Olisi taas mukavaa saada pentujuttuja vähän talteen. Nytkin olen käynyt täällä välillä katsomassa, mitä Neon kanssa milloinkin on tullut puuhasteltua ja paljonko se on painanut minkäkin ikäisenä.

Monni 6-viikkoisena nimikkokalansa kanssa. Kuva: Anna Silvan

Monni on pieni iloinen bordercolliepoika, joka on sulattanut meidän kaikkien sydämet (paitsi Neon, joka on ollut naama nutturalla uuden pennun takia). Mutta eiköhän Neokin lopulta lämpene Monnille, kun onhan se aiemminkin ollut pennuille alkuun nyrpeä hapannaama ennen kuin on hyväksynyt uuden tulokkaan porukkaamme. Neo on onneksi järkevä uros, eikä ole pelkoa, että se tinttaisi pentua liian kovasti, kunhan vaan nyrpistelee sille nenäänsä.

Monnilla onkin ollut aika reipas alku uudessa kodissaan. Onneksi pentukin on reipas, niin se ei ole ollut moksiskaan! Olin nimittäin viikonlopun liikkeenohjaajien päivityskurssilla Tuorlassa ja nappasin pikkukalan mukaani kurssille. Johan se oli siihen mennessä ollut meillä melkein kokonaisen vuorokauden. Monni oli alkuun vähän häkeltynyt kaikesta kurssihälinästä ja ihmispaljoudesta, mutta pian se tokeni ihmetyksestään ja eilen se jo mennä tepasteli ihmisten seassa kuin kala vedessä. Se kävi pussailemassa kaikki halukkaat (joita kyllä riitti) ja nukkua retkotti oikosenaan luentojen aikana. Ihmeen hyvin pikkupennun kanssa sujui kurssihommat ja soluasunnossa yöpyminen.

EVL:n uusi seuraamisliike ei Monnia kiinnostanut.

Jalkapallotreeneissäkin ehdittiin jo piipahtamaan. Oli kuulemma huomattavasti mielenkiintoisempi laji kuin toko!

 

Etätyöpäivänä koirat, Monni mukaanlukien, pakkaantuvat pöydän alle työkavereikseni. Neo salli Monnin tulla jo näin lähelle päikkäreille.

Kerrataanpa tähän muidenkin poikien viime aikojen juttuja. Kun onhan tässä välissä tapahtunut kaikenlaista, joten ehkä pieni yhteenveto voisi olla paikallaan.

 

Raito
Raito Rapatassusta on kasvanut oikein mainio koira. Se on edelleen erittäin hupaisa tyyppi ja aivan uskomattoman sosiaalinen lapinkoiraurokseksi. Raito ei ole haastanut koskaan kellekään riitaa ja kohtaamiinsa rähjäpettereihin se on suhtautunut lähinnä mielenkiinnolla: häntä selällä se seisoo itsevarmasti ja provosoimatta, katselee rähjääjää tyynesti ja tuntuu kysyvän vilpittömän kiinnostuneena, että: ”Mikäs sinua oikein vituttaa?”

Raito on kisaillut tokossa oikeastaan vain syksyisin, kun Neolla on silloin hiljaisempi kausi ja minulla aikaa perehtyä Hattarapojan treeneihin. Raitolla on nyt kolme avoimen luokan koetta takana. Yhdestä se sai näpsän ykkösen (301 pistettä), kahdessa muussa kokeessa se on vähän päristellyt liikkeitä nollille ja pisteet ovat jääneet 2-3-tuloksen tasolle. Jos nyt jotain positiivistä, niin sillä on todistuksissaan edelleen enemmän kymppejä kuin nollia 🙂 Sillä joko onnistuu asiat ihan tosi hyvin tai sitten ei lainkaan, välimuotoja ei juurikaan ole.

Tänä keväänä jäämme Raiton kanssa pois nuorten koirien tokoringistä, mutta täytyy nyt yrittää edistää omin voimin Raiton tokojuttuja, että pääsisimme vielä joskus kisaamaan. Jos nyt hyvin käy, niin syksyllä korkkaamme voittajaluokan. Liikkeet sillä alkaa olla jo aika kivalla mallilla, mutta suorituskestävyys ja -varmuus ei vielä vakuuta minua.

Hiljattain 8-vuotta täyttänyt tyttäreni on hyvin innostunut koirahommista ja Raito onkin näillä näkymin siirtymässä hänen harrastuskaverikseen. Ovat nyt keväällä menossa yhdessä junnujen lajitutustumiskurssille ja agilityn alkeiskurssille. Oispa hauskaa, jos tyttö innostuisi enemmänkin näistä hommista! Raito ainakin on mainio harrastuskaveri lapselle, kun se on niin kiltti, helposti motivoitava ja näppärä koira.

Viime keväänä otimme ex tempore lähdön Kittilään ja käväisimme Kittilässä poropaimennustestissä. Raito oli todella kiinnostunut poroista ja se toimi aidassa varsin näpsäkästi. Raito keskittyi todella hyvin tekeillä olevaan asiaan, mutta sen paimennustyylissä oli hitusen toivomisen varaa, se oli poromiesten mielestä turhan hiljainen (vaikka kyllä se siellä haukkuikin!) ja lisäksi sillä oli todella vahva ajatus siitä, että se haluaa pysäyttää juoksevat elukat (liekö bordercollien esimerkillä ollut osuutta asiaan?). Raito pyrki koko ajan tokan eteen pysäyttämään elukat ja se keskittyi jo vähän liikaakin ensimmäisenä juoksevaan poroon loppuporukan jäädessä siinä tohinassa vähemmälle huomiolle.

Raito läpäisi testi ja se sai oikein mukavan ja kannustavan arvion. Poromiesten mukaan sitä kannattaisi ryhtyä treenaamaan lajiin, koska paimennuslahjoja pikkuhattaralta kyllä löytyy 🙂 Voi kunpa meillä olisikin mahdollisuus käydä paimentamassa.

Testi on muuttunut todella paljon näiden vuosien aikana, joina en ole niihin päässyt. Touhu oli kaikkiaan nyt paljon hallitumpaa, eikä koiria päästetty irralleen laukottamaan poroja pitkin poikin aitaa. Perjantain testissä vain muutama koira (Raito mukaalukien) sai luvan ajaa poroja ilman liinan perässä riippuvaa ihmistä.

Harrastushommien lisäksi Raito on ollut erittäin suosittu kasvattajien keskuudessa. Sitä on kyselty jalostukseen hämmäntävän usein. Olenkin joutunut sanomaan suurimmalle osalle ei, koska ei ole mitään mieltä käyttää sitä liikaa, vaikka se kiva koira onkin. Raitolla on nyt yksi pentue viime kesältä (Kennel Barffas) ja parin viikon kulutta syntyy seuraava (Kennel Taivaannastan). Lisäksi se jätti viike keväänä siemenensä Tanskalaiseen pakastimeen, joten sille on jossain vaiheessa tulossa pentue myös Tanskaan.

Neo
Neo mennä porskuttaa. Sen kanssa on edelleen ihanaa touhuta kaikenlaista, kun se on tuollainen vakaa luottopakki, joka kyllä takuulla yrittää aina parhaansa.

Kävimme toissa keväänä Tallinnassa kisaamassa tokoa ja Neosta tuli siellä EE TVA ihan näppärällä suorituksella. Viime keväänä meillä oli kohdemaana Tanska ja sieltäkin saimme räpiköityä tukalalla hellekelillä ykköstuloksen, joten Neo sai siltä reissulta kotiintuomisiksi parikin uutta titteliä: DK & POHJ TVA. Viime kesänä piipahdimme myös Norjassa ja sieltäkin Neo tienasi itselleen tittelin: NO TVA. Nyt ois sitten lähimaiden kisat koluttu läpi.

Maajoukkuekarsintojakin olemme kierrelleet, mutta niissä on aina sattunut ja tapahtunut isoja ja/tai pienempiä mokia, joten tänäkin vuonna kannustamme Suomen huippujoukkuetta kotoa käsin.

Vepessä Neo on ollut edelleen oikein kiva. Käväisimme toissakesänä Viron puolella kokeessa ja Neo selvitti siellä kiltisti Suomen säännöistä aika tavalla poikkeavat tehtävät ja ryhtyi ensimmäiseksi bordercollieksi, joka on saavuttanut Viron vepevaliotittelin. Se oli myös ensimmäinen bordercollie, joka on ylipäätään kisannut vepeä Virossa. Harmi, että muissa pohjoismaissa ”väärän” rotuiset eivät saa osallistua kokeisiin, joten vepessä emme taida päästä tämän enempää ulkomaille. Paitsi, että olemme mahdollisesti lähdössä syksyllä Saksaan kansainväliseen vepekisaan, mutta siitä myöhemmin lisää, mikäli se pähkähullu idea alkaa oikeasti toteutumaan…

Kotimaan vepe-kokeista Neo on jatkanut vakaata 1-tuloslinjaansa ja se on selvittänyt tiensä kahtena edellisvuotena SM-kisoihin, joihin pääsee vain 14 parasta koiraa. Toissavuonna sijoituimme yhdeksänneksi, viime vuonna petrasimme hieman ja pääsimme jo viidenneksi.

Agilityssä Neo nousi kolmosiin, mutta olen itse hukannut agility-motivaationi täydellisesti, enkä ole enää edes treenannut koko lajia. Neo on nyt käynyt taitavan lainaohjaajan kanssa treenaamassa agilityä, joten saapa nyt nähdä, lähtevätkö kisaamaankin yhdessä.


Jätä kommentti

SE TVA

Pitkäaikainen haave tuli vihdoin toteutettua, kun kävimme viime viikonloppuna Ruotsissa kisaamassa. Suomesta lähti peräti 10 koiran porukka ja taisimme aiheuttaa pienten kyläkisojen järjestäjille vähän ihmeteltävää. Tai ainakin meiltä kyseltiin useampaan otteeseen, miksi ihmeessä Suomesta tulee yks kaks näin paljon koiria ihan tavallisiin puskakisoihin. Kisat ja paikat olimme valinneet ihan vain sillä perusteella, että ne sattuivat samalle viikonlopulle lähelle Tukholmaa. Tuomareitahan emme edes tienneet etukäteen.

Perjantaina ajelimme Turkuun ja hyppäsimme siitä laivaan. Syysloman kunniaksi laiva oli täynnä testosteronia tihkuvia nuoria jamppoja ja viimeisen päälle tällättyjä neitokaisia. Junnut jaksoivat humpata ja mekastaa ihan koko yön ja saimmekin kuunnella teinimeininkiä aamuun saakka. Viimeiset juhlijat olivat tolpillaan vielä siinäkin vaiheessa, kun me lähdimme aamulla koirien kanssa kohti autokantta… Ilman korvatulppia en olisi varmaan nukkunut hetkeäkään tuona yönä. Onneksi koira taisi nukkua metelistä huolimatta.

Aamulla olikin sitten hyvin aikaa, kun auto ajettiin laivasta ulos kuuden jälkeen ja koe alkoi Haningessa vasta klo 12.30. Aikaa tappaaksemme käväisimme koepaikalla aamulenkillä ja mäkkärissä kahvilla. Koepaikalla ilmeni, että kisakirjeessä mainittu kokoontumisaika tarkoittaa todellakin kokoontumista, jolloin vasta pystyy ilmoittautumaan. Kokoontumisen yhteydessä arvottiin suoritusjärjestys ja kerrottiin zetan asentojärkkä ja kaukojen eka vaihto.

Neo sai lähtönumeron 13, joten ehdin katsomaan useamman suorituksen ennen meidän vuoroamme. Ruotsissa tehdään nähtävästi aina liikkeet normijärjestyksessä ja niin tehtiin nytkin, vaikka liikkeet oli suuren osallistujamäärän takia jaettu kahdelle tuomarille. Iso nurmikenttä jaettiin kehänauhalla kahtia ja kehästä toiseen siirryttiin suoraan ilman viiveitä. Muuten  kehänauhoja ei käytetty missään.

Seuraamiskaavio meni meillä ihan hutiloinniksi. Minulla oli pienoisia ongelmia ymmärtää liikkuria ja taisin tehdä useammankin käännöksen väärin. Tästä hämmentyneenä sompailin sitten ympäriinsä ja meinasin yhdessä kohtaa kompastua koiraankin. Asiaa ei auttanut yhtään se, että minua alkoi lopulta naurattamaan se urpoilu, jolloin koira nosti kierroksiaan ja alkoi tunkea entistä lähemmäs. Siellä me sitten toikkaroitiin yhdessä! Tuomari ei tykännyt yhtään tiiviistä koirasta ja tyhmästä ohjaajasta, joten seuraamisesta saatiin vain 6.

Muissa liikkeissä ei ollut mitään mullistavaa. Zetassa oli minusta oikein kivat stopit, mutta luoksetulossa sen sijaan ei ollut (valuu, valuu). Ruudussa Neo kaarsi hieman killiin, kun juoksulinjan sivussa oli kirkkaat luoksetulon pysäytysmerkit ja itse ruutu oli paljon hillitymmän värinen. Neo korjasi kuitenkin linjansa ruutuun hoksattuaan ajatusvirheensä, mutta lipsahti sitten hieman takaa yli. Korjasi kiltisti ja liikkeen loppu oli ihan ok.

Kaikista noudoista saimme kympit ja kaukoistakin tuli 8.  Lopputulemana 1-tulos, 284 pistettä ja sij. 2/19.

Tällä tuloksella saatiin sitten Neon nimen eteen uusi titteli, kun Neosta tuli Ruotsin tottelevaisuusvalio! Hauskaa!

Kokeen jälkeen alkoi olla jo nälkä (olimme syöneet edellisen kerran laivan aamiaisbuffassa klo 05) ja kylmän päivän jälkeen oli myös vilu. Meinasi olla siinä kohtaa huumori koetuksella, kun autoa pakatessamme auton ovi sulkeutui ja oven väliin jäi liivi, jonka taskussa olleet avaimet naksauttivat kaikki ovet lukkoon. Heh, kaikki omaisuus oli autossa, ovet lukossa ja me olimme jossain Ruotsin perähikiän metsässä nälissämme ja kylmissämme. Siinä sitä sitten ihmeteltiin tilannetta Jennin selvittäessä vakuutusyhtiön kantaa rikottuihin auton ikkunoihin… Onneksi ovi ei ollut mennyt kunnolla kiinni (vain sen verran, että lukot toimivat) ja oven raosta pilkisti puoli milliä liivin reunaa. Jenni sai pöllöheijastimen klipsulla otteen liivistä ja lopulta hän sai nitkuteltua liivin kokonaisuudessaan ulos autosta! Onneksi avaimet pysyivät liivin taskussa ja saimme lopulta auton ovet auki! Mahtavaa, ei tarvinnut edes rikkoa ikkunoita eikä odottaa hinausautoa ja korjaamokeikkaa!

Tämän kommelluksen jälkeen hautasimme ajatukset oikeasta ruuasta ja kurvasimme lähimpään mäkkäriin ja siitä takaisin Tukholmaan ja motellille, joka osoittautui oikein kivaksi ja siistiksi paikaksi. Mukavan iltalenkin, hyvien unien ja aamiaisen jälkeen valuimme aamulla seuraavaan kisapaikkaan ja nyt osasimme jo odotella kaikessa rauhassa ”samlingin” alkamista. Tällä kertaa saimme Neon kanssa numeron 5 ja aloitimme kokeen paikkiksilla.

Neo kökötti istumisen alussa aivan nipussa, enkä saanut sitä korjaamaan asentoaan mukavammaksi, joten se oli siirtänyt jossain kohtaa tassujaan. Olen ollut tarkkana ryhdikkäästä asennosta, mutta paikallaistumisessa sellainen asento ei vaan toimi. Ei kukaan voi istua minuuttitolkulla niin nipussa. Pitää jatkossa erottaa tämä asento ja rennompi asento toisistaan. Makuussa Neo nousi hieman nihkeästi ylös, mutta toimi sentään ekoilla käskyillä.

Seuraamiskaavio oli tosi pitkä ja saimme siis näyttää koko rahalla tiivistä seuraamista, jota tämäkään tuomari ei arvostanut yhtään. Zetan asennot tälläkin kertaa oikein kivat. Luoksetulo tehtiin alamäkeen ja eka pätkä oli ihan pirun pitkä. Mietin jo ennen meidän vuoroa, ettei Neo tule pysähtymään kunnolla, kun se ehtii kaasuttamaan alamäkeen ihan kunnolla ja niinhän se sitten valuikin taas… Alussa kaksi käskyä, kun Neo ei kuullut liikenteen melulta ekaa käskyä. Arvostelussa oli moitittu vain alun tuplakäskyä, eli ilmeisesti valuminen ei paljoa haitannut.

Ruudussa Neo mokasi, se iski itsensä maihin ruudun eteen ja vaikka se korjasi oikeaan paikkaan, pisteet oli jo nollilla. Muuten suoritus oli sellaista normimeininkiä kaikkine virheineen ja hyvine puolineen. Lopputuloksena 2-tulos, 239 pistettä.

Joitakin eroja Ruotsin kokeissa oli kotimaahan verrattuna. Ruotsissa noudatettiin edelleen vanhoja sääntöjä, joissa ruudussakin oli vielä merkki. Nähtävästi ensi vuoden alusta lähtien ruotsalaisetkin saavat ruveta menettämään hermojaan tyhjään lähetyksen kanssa. Osanottoni heille! Seuraaminen ei Ruotsissa saanut olla yhtään tiivistä, ilmaa piti olla selvästi välissä, mikäli olisi halunnut isoja pisteitä seuraamisesta. Tai ainakin näiden kahden kokeen perusteella tämä trendi oli selvästi nähtävissä. Liikkeet tosiaan tehdään ilmeisesti aina normijärkässä ja niin tehtiin nytkin. Ohjatussa oli sorvatut kapulat.

Ruotsalaisten tapa arpoa lähtönumero vasta koepaikalla oli oikeastaan aika hauska ohjelmanumero! Tykkäsin myös siitä, että arvostelukaavakkeisiin oli lyhyesti kirjoitettu pistemenetysten syyt ja perustelut. Tämän tavan voisi aivan hyvin ottaa käyttöön Suomessakin (karsintakokeissa näin onkin)! Mielenkiintoinen erikoisuus oli se, että ruotsalaiset kisakumppanimme häipyivät kesken kokeen, jos/kun mahdollisuutta ykköseen ei ole, joten esim. lauantaina saimme tehdä paikkikset ihan keskenämme!

Olipa vaan kaiken kaikkiaan hauska reissu! Ehkäpä jonain päivänä pääsemme uudestaankin ulkomaille kisaamaan! Pitää vaan valkata joku koe, jossa liikkurointi on mahdollista saada englanniksi. Mikään norjan- tai tanskankielinen käskytys ei tule onnistumaan, kun ruotsinkin kanssa oli vähän niin ja näin…

PS:
Ollaan me tehty muutakin viime aikoina. Syyskuussa kävimme renkaan leirillä, joka ei mennyt meidän osalta yhtään hyvin. No, saatiinpa ainakin paljon korjattavaa ja treenattavaa talven varalle.

Syyskuussa oli myös Uudenmaan piirinmestaruuskisat, joissa Neo nappasi itselleen piirinmestaruuden hikisellä 1-tuloksella.


Jätä kommentti

Tuplavalio!

tupla

Yksi etappi ja tavoite on nyt saavutettu, kun Neo polskutteli tänään Uudessakaupungissa itsensä vesipelastusvalioksi.

Ihan uskomatonta. Minä en vielä pari vuotta sitten ollut koskaan edes ajatellut, saati nähnyt vepe-kokeita ja me molemmat aloitimme koko touhun aivan nollatasolta. Ihan vaan silleen ”kaikkea pitää kokeilla edes kerran” -mentaliteetilla. Ja kun kerran Neokin niin tykkäsi uimisesta!

Onneksemme meillä oli pari ekaa kautta samassa ryhmässä Marika, jolla on paljon kokemusta lajista ja jonka ajatukset koiran kouluttamisesta osuvat hyvin minun järkeeni. Neon VPVA-tittelistä onkin pitkälti kiittäminen Marikaa! Iso kiitos myös meidän mainiolle vepe-ryhmälle. Ilman teitä tämä ei olisi mahdollista! KIITOS!

Kauden ensimmäisen (älyttömän sählinki) koeviikonlopun jälkeen sain säädettyä viimeisetkin liikkeet siihen malliin, ettei isompia virheitä enää viime ja tämän viikonlopun kokeissa sattunut. Muutama piste menetettiin mun omien ajoitusvirheiden ja Neon köysi-fiksaation takia, mutta pääsääntöisesti Neo teki liikkeet hyvinkin siivosti ja säntillisesti. Kun sille selvisi, mistä poikittaisessa viennissä on oikeasti kyse, se ei ole kertaakaan edes ajatellut tekevänsä siinä virhettä. Neo on siinä mielessä tosi kiva harrastuskoira, että se todella pyrkii tekemään asiat niin hyvin kuin se suinkin osaa (luoksetulon stopeissa saisi kyllä yrittää vähän enemmän, jos sallitaan tähän väliin tällainen pieni toko-nillitys-välihuomautus).

Viikko sitten Neo sai kahdesta Inkoon vepe-kokeesta ykköset ja tänään tosiaan napsahti se kolmaskin 1-tulos kisakirjaan ja niin Neosta tuli viikossa tuliterä Vesipelastusvalio!

Vepe

kuva: Matti Nenonen


Jätä kommentti

Kesäkivaa

IMG_1443

IMG_1204

IMG_1200
Kangasniemen juhannus ei pettänyt tälläkään kertaa. Rentoa oleilua, uimista, hyvin syömistä ja kaikkea muutakin mukavaa!

Raito osoittautui hyvin pihassa pysyväksi seuramieheksi. Se hengaili hyväntuulisena joukon jatkona ja osallistui kaikkeen, mihin suinkin yletti ja pystyi. Seurusteluhommien lisäksi Neo vahtasi ongenkohoja, trampoliinia, frisbee-golf-koria ja kasteluletkua. Ja kun jengi saunoi ja ui joka välissä, Neonkin piti ravata järvessä alvariinsa. Koska kyllähän kaikkiin uimishommiin tarvitaan ehdottomasti yksi vesipelastuskoira päällysmieheksi. Kylläpä riitti bordercolliella puuhaa!

IMG_1389 IMG_1392 IMG_1394 IMG_1393

Raitokin harjoitteli uimista ilman pelastusliivejä ja aika hyvin se jo polskutteli menemään. Se vain tyhmyyksissään matki Neoa ja hyppäsi muutaman kerran järveen uppeluksiin, jonka jälkeen uimaan meneminen muuttui sen mielestä hiukan haastavaksi tehtäväksi. Se kykki ja ihmetteli kivellä aina ennen kuin uskaltautui veteen, mutta uimaan päästyään se ui varsin hyvällä tekniikalla ja mielellään. Ehkä tämä ongelma helpottaa kunhan päästään harjoittelemaan järveen menemistä jossain helpommassa rannassa.

IMG_1360
IMG_1316
IMG_1313
IMG_1271
IMG_1262

 


Jätä kommentti

Sattui ja tapahtui kauden ekoissa vepeissä

Veikkaan, että tuleva sääntömuutos aiheuttaa myös vepessä tunkua loppukauden kokeisiin, joten ilmoitin Neon sitten heti alkukaudesta pariin kokeeseen. Neo osaa voittajaluokan liikkeet, silleen suunnilleen ja melkein, joten soitellen sotaan -fiilis oli kieltämättä vahvasti läsnä koeaamuina. Voittajan liikkeissä on jo aika paljon liikkuvia osia ja ne pitäisi suorittaa yhdellä käskyllä, eli jännää oli tiedossa koko rahan edestä.

Koerantana Hämeenlinnassa oli oikein kiva ja suojaisa metsälampi ja olosuhteet kaikin puolin varsin mainiot. Ei merkittävää tuulta tai virtauksia ja sadettakin sai pidettyä katoksessa, taukomakkarat kärtsättiin avotulella. Mukavaa!

Ekana päivänä Neo vei tosi kauniisti pitkän köyden veneelle, luovutti hyvin, mutta paluumatkalla se katseli köyttä aika himoitsevin ilmein ja lopulta se ei voinut vastustaa kiusausta ja aikoi selvästi rouskaista kiinni köyteen (tällainen temppu nollaisi liikkeen saman tien). Uudella ”irti” -käskyllä se kuitenkin luopui ajatuksestaan ja ui kiltisti rantaan (tuijottaen hyvin tiiviisti mun kädessä olevaa köyttä). Toisena päivänä sama juttu, paitsi, että jouduin kaksi kertaa käskemään sen pois köydeltä. Meidän omalla treeniporukalla on hyvin huomaamaton ja ohut köysi, jonka Neo ohittaa helposti, mutta kokeessa käytetty näkyvämpi köysi meinasi olla sille ylivoimainen houkutus. Sen ois niin tehnyt mieli käydä vähän rouskimassa sitä! Nyt hankin itselleni räikeän köyden ja aion treenata  sen kanssa tämän tyhmän virheen pois! Aivan turhia pistemenetyksiä.

Liikkuvat veneet oli aika jännä, koska me ei oltu ennen koetta tehty sitä kertaakaan täydellä matkalla ja oikeilla mitoilla. Siinä sitten arvoin oikeaa lähetyspaikkaa koira kytätessä herkeämättä toista venettä (ainakin fokus on nyt juuri siellä missä pitääkin). Neo lähti todella päättäväisesti suorittamaan tehtävää ja ajoituksen onnistuttua hyvin se hoiti liikkeen jokseenkin täydellisesti. Täydet oli pisteetkin.
Toisena päivänä samassa liikkeessä se lähti aivan yhtä hyvin, mutta se saavutti veneen hiukan aikaisemmin ja alkoi etsimään köyttä airon kohdalta. Siinä se sitten hämmästeli ja pyöri. Lopulta se kääntyi katsomaan minua: ”ei täällä hei ole mitään, mistä ottaa kiinni” ja juuri samalla hetkellä köysi lipui sen takaa puolen metrin päästä ohi ja vene meni menojaan. Neo ei hoksannut lähteä jahtaamaan venettä, koska sille ei ole vielä tehty sellaisia treeniä, joten keskeytin liikkeen ja käskytin koiran rantaan. Siellä se sitten istui tosi hämmentyneenä tajutessaan, että mahdollisuus köydenvetoon meni kirjaimellisesti sivu suun. Voi rassukka, kun se kuitenkin yritti ihan tosissaan! Kunpa se vain olisi etsinyt sekunnin tai kaksi pidempään, niin se olisi varmasti huomannut köyden. Kokemattomuuden piikkiin meni tämä moka.

Hukkuva on muodostunut Neolle aika nostattavaksi liikkeeksi. Sitä täytyy pidellä jo ihan kunnolla kiinni, ettei se häivy hukkuvan perään oman aikataulunsa mukaan. Ekana päivänä se lähti kuin hauki rannasta hukkuvan luo, mutta nähtävästi se onnistui taas saamaan huonon otteen patukasta, koska se ui todella huonossa asennossa, roiskutti, sai lopulta vettä korvaansakin ja sen jälkeen se alkoi puuhastelemaan kaikenlaista. Päästi irti patukasta, ravisteli korviaan ja jatkoi sen jälkeen vaivalloista hinaamista. Se piti patukan ja käden välisestä lyhyestä narusta kiinni ja räpelsi ihan ihmellisesti. Päästi ainakin neljä kertaa irti, mutta aina se korjasi itsenäisesti ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Minä vain seisoin rannassa ja katselin ihmeissäni koirani erikoista puuhastelua. Lopussa annoin yhden uuden käskyn, kun näytti siltä, että Neo vie ukkelin väärän paikkaan. Neo korjasi kurssia kohti minua, mutta tuli silti 2 m ohi linjasta.
Oli siinä tuomareilla ihmettelemistä, miten tällainen suoritus arvostellaan. Koira kun ei missään vaiheessa jättänyt hukkuvaa eikä se tarvinnut minulta mitään apuja. Lopuksi päätettiin, että kyseessä oli omatoiminen otteen korjailu, josta ei rokoteta ja pistemenetykset saatiin vain hutimetreistä ja ylimääräisestä käskystä.
Toisen päivän hukkuva olikin sitten aivan suoraan sääntökirjasta. Täydellinen lähtö ja ote patukasta, ei mitään mälväämistä ja koira veti hukkuvan tasaisesti ja hyvin suoraan maalitolppien väliin.

Poikittainen vienti on ollut Neolle yllättävän vaikea liike. Se veisi mieluummin tavarat rantaan. Treeneissä on kuitenkin saatu tähän jo joku tolkku. Ekana päivänä se lähti tuhmasti kohti rantaa, mutta korjasi nätisti käskystä kohti venettä. Se kuitenkin ajautui veneen toiselle puolelle ja yritti tarjota esinettä soutajalle (sotkeutui airoonkin tässä välissä). Kun soutaja ei esinettä huolinut, Neo lähti uudestaan kohti rantaa. Palasi kuitenkin käskystä takaisin veneelle ja tällä kertaa se tarjosi esinettä oikealle tyypille. Joka ei sitten ottanutkaan sitä, koska koira oli ”väärällä” puolen venettä. Sen jälkeen Neo ui veneen keulaa hipoen toiselle puolen venettä, mutta eihän se rassukka voinut tietää, että se olisi pitänyt yrittää tarjota esinettä patsaana töröttävälle avustajalle uudestaan tältä puolen venettä. Avustaja ei tehnyt elettäkään ottaakseen esineen, vaikka koira oli aivan veneen vieressä, joten Neo ui ohi. Vasta, kun koira oli ohittanut airon, avustaja heräsi, mutta koira oli jo mennyt menojaan ja jouduin käskemään sen vielä kertaalleen takaisin. Nyt luovutus lopulta onnistui, mutta Neo oli selvästi vähän ihmeissään, että mikä juttu tää nyt on, kun esine kelpaakaan kellekään. Mua harmitti ihan tosi paljon sen puolesta, kun vaikeasta liikkeestä tuli sille koetilanteessa näin älyttömän vaikea. Nostan koiralleni hattua sinnikkyydestä, aika moni olisi varmaan tuossa kohtaa lähtenyt rantaan ja ilmoittanut, että pitäkää tunkkinne.
Toisena päivänä kieltämättä jännitti, miten Neo reagoisi samaan tilanteeseen. Ei saatu mitään korjaussarjaa tehtyä tähän väliin ja liikkeessä oli vielä sama avustajakin. Mutta Neo se ei paljosta hätkähdä ja se hoiteli liikkeen tällä kertaa ihan tosi nätisti. Yhden lisäkäskyn tärväsin, kun se meinasi taas aluksi suunnata rantaan, mutta sen jälkeen koko temppu sujui oikein hyvin, Neo tarjosi esinettä hienosti ja luovutti myös mallikelpoisesti. Voi miten kiltti ja uuttera poika!

Tulokset jäivät siis kumpanakin päivänä kehnoiksi, mutta koska kaikki liikkeet onnistuivat hyvin ainakin jompata tai kumpana päivänä, on ihan mahdollista, että ne onnistuisivat joskus myös yhdessä ja samassa kokeessa. Eli nyt vaan treeniä alle ja uusia kokeita kiikariin!

Tässä vielä Matti Nenosen ottamia hienoja treenikuvia viime viikolta.
_45A8566

_45A8540

_45A8539

_45A8066


Jätä kommentti

Luonteen lujuus koetuksella

Koska aiemmatkin koirani on Vellihousu-Aihkia lukuunottamatta luonnetestattu, niin päätinpä viedä Neonkin testiin. Olen aina pitänyt sitä kokolailla selväpäisenä koirana, koska se on kaikin puolin normaali ja perusvakaa koira. Neolla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia äänien, paikkojen, erikoisten alustojen tai muidenkaan normaalista poikkeavien asioiden kanssa. Sen on aina voinut ottaa mukaan mihin tahansa, eikä se ole ollut moksiskaan. Ainoa asia, joka Neon maailmaa on tähän mennessä hetkauttanut johonkin suuntaan on joulupukki, joka on Neon mielestä pahuuden multihuipentuma (oikeasti se on mun veli naamari päässä ja tyyny paidan alla). Joulupukilla ei olisi asiaa meidän taloon, mikäli asiaa kysyttäisiin Neolta (ei olla kyselty, joten Neo on tyytynyt makaamaan mun vieressä sohvalla, josta käsin se on sitten paheksunut ja murissut Pukin touhuja).

Tänään Neo sitten pääsi testiin. Ja se oli juuri sellainen, kun olin kuvitellutkin sen olevan. Se toimi leikissäkin tismalleen oletukseni mukaisesti: leikki kivasti, mutta voitettuaan lelun toi sen minulle sen sijaan, että olisi jatkanut leikkiä tuomarin kanssa (se on jatkanut vieraan kanssa leikkiä spontaanisti ehkä kaksi kertaa, yleensä se lähtee jatkamaan leikkiä muiden kanssa vasta kutsuttaessa ja jos minä en osallistu leikkiin). Ainoastaan puolustusosio oli minulle vähän ylläri, olisin veikannut, että puolustushalua olisi voinut olla vain pienen verran.

Tuomareina Neolla oli Lea Yli-Suvanto ja Anu Hatunpää
Pisteet jakaantuivat tänään näin:

Toimintakyky
+1a kohtuullinen

Terävyys
+1b koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä

Puolustushalu
+3 kohtuullinen, hillitty

Taisteluhalu
+3 suuri

Hermorakenne
+1a, Hieman rauhaton

Temperamentti
+3 vilkas

Kovuus
+3 Kohtuullisen kova

Luoksepäästävyys
+3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus
+++ laukausvarma

+198 p.

Mutta mitäpä tätä tämän enempää vatvomaan. Video kertoo enemmän kuin sata sivua tylsää blogijorinaa. Paitsi, että videolta ei näy se, kuinka Neo puri kelkkaa heti, kun uskaltautui lähietäisyydelle. Se näpsi ja nipisteli kelkkaa useampaankin otteeseen (kelkka vain heilahtelee näpsyjen tahdissa).

Kas tässä, oman elämänsä Hessu Hopo:

Luonnetesti Karkkila 15.5.2016
Tuomarin kommentit


Jätä kommentti

Toko-kevät

IMG_0809
On tässä kevään mittaan ollut kaikenlaista, vaikka blogi-rintamalla onkin ollut hiljaista. Ei vaan jaksa eikä ehdi nysvätä koneella mitään ylimääräisiä.

Raito (Pumpsi Pumpernikkeli) kasvaa vimmatusti ja se on kyllä mitä mainioin pieni koirapoika. Sen elämä tuntuu olevan yhtä sirkusta ja hupsutusta ja se näyttääkin ihan siltä kuin se olisi valmistettu lelutehtaassa hattarasta, toffeesta ja lentosuukoista. Yhtä iloista pusua koko koira!

Raiton kanssa olen värkännyt yhtä sun toista pientä, mutta ei se varsinaisesti osaa juuri mitään. Ainoat sanat, joista sillä on jonkinlainen aavistus ovat: tänne, irti ja sivu(lle). Mutta mikäpä kiire sillä mihinkään olisi? Eläköön nyt villiä lapsuuttaan ihan kaikessa rauhassa. Se on äärimmäisen innostunut tekemään ja opiskelemaan ja olosuhteiden pakosta se on oppinut myös aika hyvin sietämään häiriötä. Raito on todella fiksu ja hanakka oppimaan ja se tykkää keksiä itse ratkaisuja ongelmiin, joita sille järjestän. Operantin kouluttajan unelmaoppilas! Lappalaisille taitaa kyllä sopia tällainen koulutustapa, jossa ne saavat elää kuvitelmassa, että ovat itse keksineet kaiken 🙂

Raiton treenikuvat otti Maija Kultamaa. Kiitos kuvista!

Neon kanssa treenaamisessa  on sentään ollut tavoitteita ja ehkä jotain järkeäkin. Alkuvuodesta kävimme kahdessa maajoukkueen karsintakokeessa (Seinäjoki ja Tampere). Molemmissa kokeissa oli paljon hyvää, muutama yllärimoka, mutta harmillisesti myös virheitä, jotka eivät tulleet lainkaan yllärinä. Saimme molemmissa kokeissa kasaan 2-tulokset (Seinäjoki 224 ja Tampere 248,5).

Vantaan karsintakokeet jätimme väliin,  koska en halunnut päästää koiraa toistamaan samoja virheitä koetilanteessa. Seinäjoen ja Tampereen kisareissut antoivat paljon tietoa tämän hetkisestä tilanteesta ja vähän tuntumaa myös siihen, mitä meillä on vastaisuudessa edessä. Meillä kun ei ole kummallakaan vielä kokemusta tällä tasolla kisaamisesta. Pisteet olivat karsintakokeissa hyvinkin tiukassa, kun vertaa kyläkisoihin (mutta niinhän tällä tasolla pitääkin olla).

Kati Kuuttilan hienoja kuvia Seinäjoen kokeesta:
_DSC5710

_DSC5702

Karsintakokeiden jälkeen meillä oli vielä yksi isompi koettelemus, kun haimme Valmennusrenkaaseen. Näyttökokeessa oli pari viikkoa sitten ihan pirun kylmä ja siellä satoi kaikkea mahdollista rännän ja rakeiden väliltä, mutta fiilis oli silti oikein kiva, kun oli paljon tuttuja ja juttuseuraa paikalla. Hienoja koiria ja suorituksia oli koko päivä täynnä! Kyllä Suomessa on paljon hyvää toko-osaamista!

Ekana tehtiin paikallaolot, joissa ei ollut mitään ihmeitä. Maahanmeno olisi tietty voinut olla vähän pontevampi, samoin luoksetulo. Sen jälkeen yksilöliikkeinä seuraaminen, luoksetulo, ruutu, kaukot ja tasamaanouto. Eipä niissäkään mitään mullistavaa. Kokonaisuutena aika keskiverto suoritus.

Seuraamiskaavio oli pitkä ja siihen oli sisällytetty jokseenkin kaikki mahdolliset kuviot. Neo teki pitkän pätkän oikein hyvää seuraamista, pätkän verran se oli liian tiivis ja yhdessä  kohtaa se (saakeli soikoon) painoikin vähän. Yhdessä kohtaa se selkeästi bongasi ruudun, mutta jatkoi kuitenkin asiallisesti seuraamista. Pakitus oli oikein kiva!

Luoksetulossa vauhti oli kauttaaltaan tasaisen hitaahko, mutta stopit kutakuinkin ok. Jos on pakko valita tämä vauhti tai valuvat stopit, niin mä ehdottomasti otan tän maltillisen laukan.

Ruudussa tyhjä oli oikein hyvä (nopea ja suora + hyvä stoppi), mutta Neo lähti sen jälkeen ihan killiin. Teki iiiison banaanin matkalla ruutuun (ei tainnut ensin hoksata, missä ruutu oli) ja jäi ruudussa aivan takarajalle (ihan jees, kun ollaan just hinkattu ruudun paikkaa taaemmas). Paluussa taas iloinen kenguruloikka kesken seuraamisen. Boing boing vaan sullekin!

Noutokapulan heitin huonosti ja se jäi liian lähelle. Vauhtikaan ei päätä huimannut ja paluussa Neo pyöräytti hiukan kapulaa (senkin tuhma!).

Tähän saakka Neo oli pysynyt kivassa mielentilassa ja se vastasi mukavasti sosiaaliseen palkkaan. Mutta liikkeiden välit olivat pitkiä ja kun Sirke laitteli noudon jälkeen kaukoja varten merkkejä maahan, Neolla hirtti vähän ajatus kiinni niihin merkkeihin. Se vajosi omiin merkki-fantasioihinsa, enkä ihan saanut sitä enää irti ajatuksistaan. Kaukojen alku siis vähän nihkeä ja samalla nihkeydellä mentiin koko kaukot läpi. Neo vaihtoi kyllä asennot, mutta ajatus ei ollut ihan auki. Lisäksi pari pientä tekniikkavirhettä. Me aloitettiin heti kokeen jälkeen intensiivikurssi aiheella: ”et tasan ajattele niitä merkkejä ilman lupaa!”.

Mutta siinäpä se koe sitten olikin. Huh, selvittiin siitä sittenkin ihan kunnialla!

Pari viikkoa meni tulisilla hiilillä tuloksia odotellessa, kunnes viime perjantaina saimme vihdoin iloisia uutisia, että olimme niiden kolmen joukossa, kotka tänä vuonna valittiin renkaaseen! Eli Neo vaihtaa nyt suorilta nuorten koirien ringin isojen koirien renkaaseen. Ihan loistavaa! On se vaan kultainen poika!

IMG_0996

Tässä vielä kuvia eiliseltä suolenkiltä. Olkoonkin toko minulle kuinka tärkeää tahansa, tämä on se tärkein syy, miksi minulla ylipäätään on koiria. En voisi elää ilman pitkiä metsälenkkejä ja ilman koiria ei metsään tulisi varmaankaan lähdettyä. Hermo ja sielu lepää, kun katsoo letkeästi mukana kulkevia, rentoja ja hyväntuulisia koiria!

IMG_1136

IMG_1122

IMG_1032

IMG_0990

IMG_0968

IMG_0963


1 kommentti

Pentu tuli taloon

Minulla on kytenyt takaraivossa ajatus toisesta koirasta siitä lähtien, kun Uula kuoli vähän yllättäen kesällä 2013. Yksi koira vain on liian vähän ja kun Neokin on tuollainen erittäin sosiaalinen tyyppi, tuntui tosi ikävältä sen jäädessä ainoaksi koiraksi. Tatu ja Lysti -opaspennut tulivat meille ensisijaisesti täyttämään avointa koiran virkaa, kun Neo oli silloin vielä niin nuori, etten viitsinyt hankkia toista omaa koiraa.

Lystin tehdessä lähtöä opiskelemaan ryhdyin etsiskelemään meille pentua. Toista bc:tä ei tän hetkiseen tilanteeseen ole mahdollista ottaa, vaikka olenkin ollut rotuun ja erityisesti Neoon hyvin tyytyväinen. Minulla ei vain kerta kaikkiaa ole resursseja viedä kahta työlästä koiraa eteenpäin. Lähdinkin sitten etsimään toista koiraa siitä ”omimmasta” rodusta, eli suomenlapinkoirista.

Muutamaa tulevaa pentuetta sihtailin jo sillä silmällä, mutta sitten eteeni osui sattumalta pentu, josta piti ottaa vähän tarkemmin selvää. Pentueen vanhemmat kuulostivat oikein mainioilta, ja erityisesti minua sykähdyttivät sen emän ominaisuudet. Pentukin vaikutti puheluiden perusteella niin hyvältä tyypiltä, että päätin lähteä katsomaan ihan paikan päälle, mikä se on pentujaan.

Siellä se pennun pampula sitten istui keskellä tuvan lattiaa ja heilutti meille häntäänsä. Kun se sai päätettyä, ketä meistä se halusi pussata ensin, se juoksi päätä pahkaa syliin ja sen jälkeen pussaamisesta ei tullut loppua. Se ei ollut koskaan aiemmin tavannut pientä lasta, mutta niin se vain kipusi aivan suorilta tyttären syliin vispaamaan.

Parasta tässä pennussa oli sen asenne ihmisiä kohtaan, se on äärimmäisen avoin ja sosiaalinen pentu, kontaktihakuisuuttakin löytyy mukavasti ihan tehdasasetuksena. Se rentoutui täysin vieraan ihmisen syliin ja kun vein sitä vieraaseen ympäristöön, se tutki paikkoja rennosti ja hyvällä meiningillä. Muutenkin se vaikutti niin reippaalta ja pontevalta pennulta, että nappasimme sen kainaloomme ja toimme kotiin.

Nyt se on ollut meillä muutaman päivän ja kylläpä onkin mainio pentu! Se on hyvin iloinen, ennakkoluuloton ja reipas. Tervetuloa taloon Raito!

IMG_0227 IMG_0255 IMG_0257 IMG_0266 IMG_0267 IMG_0284 IMG_0313


1 kommentti

2016, täältä tullaan!

Vuodessa ehtii tapahtua paljon. Kerätäänpä vähän nippuun vuotta 2015.

Suurimpana voimainponnistuksena viime vuonna taisi olla meidän koko perheen Lystikäs opaspentu -projekti, jossa leivoimme 7-viikkoisesta labbispennusta kohtuullisen siivosti käyttäytyvän opaskoiraoppilaan. Projekti alkaa nyt olla loppusuoralla ja Lystistä ryhdytään pian kouluttamaan ihka oikeaa opaskoiraa. Se kävi jo testattavana, todettiin hyväksi ja kun terveystuloksetkin olivat priimaa, meidän osuutemme Lystin urasta alkaa olla ohi.

Lysti onkin todella hieno koira, jossa olisi aineksia mihin tahansa lajiin. Se on hyvin vilkas ja menevä koira, mutta vilkkaudestaan huolimatta erittäin keskittymiskykyinen ja vahvahermoinen. Se tekee mielellään töitä ihmisille ja on helposti motivoitavissa. Lysti ei pelkää piruakaan, eikä sen hyväntuulisuutta hetkauta mikään. Se on melkeinpä jo rasittavan onnellinen koira, kun se vatkaa menemään aamusta iltaan. Mikäli kaikki labbikset ovat tällaisia, en yhtään ihmettele rodun suosiota. Sitä kyllä ihmettelen, että miten niillä voi säilyä hännät ehjinä kaiken sen seiniin ja kulmiin hakkaamisen jälkeenkin…

Jos hyvin käy, Lystille löytyy käyttäjä jostain pk-seutuvilta, jolloin voimme tarvittaessa toimia sen varahoitopaikkana ja voisimme ehkä silloin tällöin käydä hakemassa sen meidän seuraksi aivojennollaus metsälenkeille.

Toivotamme Lystille onnea ja menestystä opasuralle!
IMG_0097

Neon kanssa puuhastelimme viime vuonna vepen, tokon ja agilityn parissa. Tuloksellisesti vuosi oli aikamoinen ja nyt jälkikäteen voin vain ihmetellä, miten niin moni asia loksahti viime vuonna kohdilleen.
Voipi olla, ettei tällaiseen tulostasoon enää toistamiseen ylletä. Mutta ainahan voi yrittää!

TOKO
Tokoa olemme tahkonneet läpi vuoden muutamia taukoja lukuunottamatta. Edistystäkin on ilmennyt ihan mukavasti. Viime keväänä en saanut meille voittajaluokan koepaikkaa ja kun seuramme SM-joukkueessa tuntui olevan pulaa alemman luokan koirista, jätin koepaikan metsästyksen sikseen ja kisasimme joukkue-SM:eissä avoimessa luokassa. Nepparin vuoro oli ison luokan viimeisten joukossa, mutta pitkä päivä ei tuntunut missään ja se toimi tarkasti ja hyvällä meiningillä voittaen mukavalla tuloksella 100 koiran luokan. Aika huimaa!

Seuraavalla viikolla kävimme voittajaluokassa ja reilun kuukauden kuluttua siitä kävimme kertaalleen vanhoilla säännöillä EVL:ssä. Sääntömuutoksen jälkeen koepaikkoja on ollut tarjolla yllin kyllin ja yhden tilastotappio-kakkosen lisäksi saimme valionarvosta uupuvat kaksi ykköstä kasaan lokakuussa. Tässä kohtaa kisakirja näytti vielä aika hienolta, kun alla oli suora ykkösputki ja se yksi kakkonen evl:stä.

Nyt kirja alkaa jo näyttää tutummalta, kun messarin joulukuisessa karsintakokeessa mokasimme kiertohässäkän nollille ja zetassakin tuli väärä asento. Tuloksena EVL3 222,5 pisteellä. Koe itsessään oli todella hieno elämys. Jännitin etukäteen aivan hulluna, mutta saimme silti kiinni hyvästä fiiliksestä, eikä Neo ollut moksiskaan erikoisista olosuhteista. Se toimi hyvällä ja rennolla asenteella läpi kokeen, vaikka arastelikin selvästi liukasta mattoa ja liikkui sen takia juoksuliikkeissä hissutellen (ihan hyvä, säilyipä varpaatkin ehjänä).

Että voikin tulla kokeesta hyvä mieli huonoista pisteistä huolimatta! Virheitä sattui, ne olivat tosi tyhmiä, mutta niihin nyt pystyy vaikuttamaan treenaamalla paremmin ja monipuolisemmin. Mutta tärkeintä, eli koiran rautaista keskittymiskykyä ja asennetta ei pysty noin vain nykäisemään tyhjästä. Ja niitä Neo minulle esitti, vaikka koetilanne oli sille aivan vieras ja poikkeava. Oli mahtavaa tuntea, miten se yritti loppuun saakka parhaansa mukaan tehdä oikein ja ilahtui oikeasti sosiaalisesta palkasta. Voi, miten hieno poika! Video kokeesta löytyy täältä.

Nyt olemme viettäneet vähän tokolomaa ja keskittyneet lähinnä pitkiin metsälenkkeihin, mutta pikkuhiljaa alamme taas kasailemaan hommaa pakettiin ja muokkaamaan niitä vaikeita asioita paremmaksi (niissä riittääkin säätämistä!). Kävimme nuorten ringin tokoporukan kanssa Oilin opissa joulun alla ja sain sieltä sellaisen toko-motivaatio-buustauksen, että sen voimalla mennään vielä pitkään. On tämä vaan koukuttava laji!

AGILITY
Viime keväänä saimme aikaiseksi pari nollaa agilityradoilta, mutta toukokuussa vepe vei mennessään ja keskityimme ratahommien sijaan vedessä läträämiseen ja aksakisat jäivät pitkälle tauolle. Nyt syksyllä palasimme treeneihin, mutten saanut aikaiseksi ilmoittautua kisoihin, kun keskityin tokon hinkkaamiseen.
Syksyllä en meinannut saada treeneissä oikein otetta koko agilityyn. Aloitin uudessa työpaikassa ja opiskelen tässä sivussa toista tutkintoa, joten oma jaksaminen on ollut paikoitellen vähän kortilla. Tämä on näkynyt selvimmin aksatreeneissä, joissa en ole saanut itsestäni oikein mitään irti. Ja jos minä en ole 100 % hommassa  mukana, voi olla varma, että koira sinkoilee ihan mihin sattuu. Ollaan silti käyty räpeltämässä maanantai-iltaisin esteillä, koska Neo tykkää lajista tosi paljon ja se on meille kummallekin mukavaa vaihtelua.

Nyt joulun alla saatiin aikaan muutama onnistunutkin treeni ja sen innoittamana olen tutkaillut kisakalenteria tositarkoituksella. Jos vaikka saisi jossain vaiheessa sen kolmannen nollan ykkösistä.

VEPE
Vepe on kaikessa suurpiirteisyydessään tosi nasta laji ja kokeet ovat olleet todella mukavia tapahtumia, kun rotukirjo on laaja ja koejengi pyörii siellä rannassa aina ihan koko päivän. Tunnelma on jotain ihan muuta kuin noissa tulostavoitteellisimmissa lajeissa. Joskus muinoin toko- ja aksakisoissakin oli ihan samanlainen fiilis, mutta se taitaa valitettavasti olla katoavaa kansanperinnettä. Mutta hauska nähdä, että sellaista on edelleen olemassa!

Alkukaudesta Neo läpäisi yhden viikonlopun aikana alokasluokan ja kun kaikista kolmesta avoimenluokan kokeistakin saimme ykköset, edessä on nyt siirto voittajaluokkaan. Aika uskomatonta, kun tämä laji on kuitenkin minulle aivan uusi, eikä minulla ollut alkuun mitään ajatusta, että tässä joskus edettäisiin jonnekin.

Ensi kaudella on sitten jälleen uusi luokka edessä. Pitää tässä nyt ennen vesikauden alkua lukea huolella säännöt läpi ja myös ne vuoden kuluttua voimaan tulevat uudet säännöt ja miettiä, miten uusia liikkeitä lähdetään työstämään. Pitää kuitenkin ottaa huomioon jollain tavalla ne uudetkin säännöt ja ehkä tehdä jo tällä kaudella jotain niin, ettei muutos uusiin sääntöihin olisi sitten aivan ylivoimainen.
Vepessä ennakkosuunnittelu, liikkeiden palastelu ja kuivatreenit ovat muutenkin tärkeässä asemassa, koska rannassa treeniaikaa on hyvin rajallisesti. Asiat on pakko miettiä valmiiksi ja opettaa koiralle asiat mahdollisuuksien mukaan kuivalla, jolloin rajallisesta vesiajasta saa enemmän irti.

2016
Alkaneelle vuodelle on suunnitteilla kaikenlaista mukavaa. Treenaaminen jatkuu ainakin näiden kolmen lajin parissa ja erilaisia kisareissujakin on harkinnassa. Odotan jo innolla!

IMG_0132