Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja


Jätä kommentti

Kuvia 21.2.

Musta koira ja valkoinen hanki on kameralle aika hankala yhdistelmä. Eikä kuvaajan hommia helpota yhtään koira, joka tulee joka välissä länttäämään nenänsä kameran linssiin ja kysyy: ”Satuitko mahdollisesti kutsumaan minua? Ai et, no ei se mitään, tässä mä nyt kuitenkin olisin!!”

IMG_7621

IMG_7616

IMG_7613

IMG_7688

IMG_7682

IMG_7650

IMG_7640

IMG_7634

IMG_7632

IMG_7626

Mainokset


Jätä kommentti

Oikeissa treeneissä

Eilen kävimme Neon kanssa ensimmäistä kertaa ihka oikeissa treeneissä, kun vietimme pienellä porukalla Jaava-lappalaisen 10-synttäreitä Korkea Vireen hallilla Lahdessa. Olipa mukavaa nähdä pitkästä aikaa tuttuja ja päästä vähän treenien makuun! Ja vielä mukavampaa oli nähdä 10-vuotiaan Jaava-mummelin painavan hommia edelleen samalla täpinällä kuin aina ennenkin. Ihana teräs-mummo! Mukana oli myös muita reippaita lappalaisia ja kylläpä tuli hyvä mieli nähdä noin suurella teholla töitä tekeviä lappalaiskoiria! Kiitoksia seurasta kaikille!

Neon kanssa kävimme ensin kiertelemässä paikkoja, eikä se ollut tilanteesta moksiskaan. Niinpä me leikimme hiukan ja teimme pari vauhtiluoksetuloa, kun kerrankin paikalla oli joku, joka piteli siitä kiinni, että pääsin kauemmas. Kotona en onnistu harhauttamaan sitä kauas itsestäni. Neo sai pari kerta juosta myös ruutuun hakemaan lelua ja tehdä pari perusasentoa. Ja lopuksi se huvitteli Nyyti-äidin kanssa juoksemalla putken läpi.

Häkissä oman vuoron odottelukin oli varmasti hyvää harjoitusta tulevaisuutta varten. Neo osasi pötkötellä häkissä rauhassa ja huutelematta, seurana sillä oli Draama-sisko. Paljon enemmän Arvi vehtasi omiaan siinä häkin ulkopuolella. Katselimme Neon kanssa myös lähempää muiden treenejä ja vaikka homma kiinnosti sitä kovasti (varsinkin äidin meininki oli sen mielestä tosi jännittävää), se malttoi pysyä coolina eikä alkanut suuremmin hillumaan.

Kiitokset kuvista Marjo Pesoselle!

482426_10151451548944063_2079941139_n

65902_10151451549054063_473535043_n

18196_10151451548879063_921281486_n


Jätä kommentti

Sosiaalistamista sun muuta

Pennun sosiaalistamiskuviot etenevät mukavasti. On se helppoa, kun on pentu, joka ei arkaile uusia paikkoja tai asioita. Kävimme viime viikonloppuna perinteisellä pentujen kaupunkiretkellä Helsingissä. Pessistä lähtien kaikki koiramme ovat käyneet pikkupentuina tekemässä tämän saman reissun, eikä Neokaan siis voinut jättää sitä väliin. Ajelimme bussilla ja junalla keskustaan ja kuljimme asematunnelin kautta Forumiin jätskille.

Neo kipitti reippaasti mukana häntä pystyssä eikä kaupunki tarjonnut sille mitään, mitä se olisi erityisesti ihmetellyt. Bussit, junat ja asemahälinä oli sille vain pala kakkua. Sen mielestä oli tosi siistiä, kun oli niin paljon kaikkea nähtävää ja ihmisiä, jotka halusivat tervehtiä pentua. Nyt olenkin ottanut asiakseni ihmisten tervehtimisen viemisen luvan varaiseksi toiminnaksi. Neo haluaisi käydä moikkaamassa kaikki ihmiset, eikä sellainen peli oikein vetele, joten jatkossa se saa tervehtiä vieraita vasta otettuaan katsekontaktin ja saatuaan sen kautta luvan.

Ja jottei kaikki olisi liian helppoa
Ainoa asia, mikä Neoa on jännittänyt ja pelottanut, on vieraat koirat. Lähiseutumme lukemattomat holtittomat räyhämaakarit ovat saaneet rähinöillään aikaiseksi sen, että Neo suhtautuu vastaantuleviin koiriin selkeästi varauksella. Jotta kiitoksia vain kaikille, jotka ovat koirineen edesauttaneet tätä pelkoa. Ja eihän tuolla kapeaksi auratuilla teillä mahdu edes väistämään, kun ne mammojen mussut sinkoilee fleksiensä päähän riehumaan. Tai ”intoilemaan”, kuten se yksi mamma minua valisti, kun kehtasin epäillä hänen koiransa epämiellyttävän käytöksen olevan rähinää.

Onneksi näiden ikävien tapausten vastapainoksi olemme saaneet tavata myös mukavia ja asiallisia koiria, jotta Neo ei kuvittele ihan kaikkien vieraiden koirien olevan hulluja. Naapureiden mukavat koirat (ja kissa) ovat jo Neon tuttuja. Eilen Neo pääsi painisille suunnilleen samanikäisen lapinkoirapojan kanssa ja hyvin meni pikkujätkillä leikit yksiin. Tänään tapasimme Maritan vesikoirat kimppalenkin merkeissä ja Neokin tokeni nopeasti alkujännityksestä ja paineli vesiäisten matkassa ilman huolen häivää. Eli ehkä tämä tästä, kun saadaan lisää näitä mukavia tapaamisia.

Treenejä
Olemme jo hiukan leikkineet treenejä. Perusasentoon tuleminen sujuu jo hiukan pienemmillä avuilla kuin alkuun, lisäksi Neo osaa istua siinä pikkuruisen hetken kontaktia pitäen. Lisäksi olemme tehneet pieniä pätkiä kaukojen tekniikkaa. Olen myös sheipannut naksulla targetin koskemista ja kulhon päälle hakeutumista (tästä ois tarkoitus jatkojalostaa takaosan hallintatreeni).
Leikkimisen yhteydessä olemme tehneet kuolleelle lelulle lähetyksiä ja hyvin sinkoaa pikkukoira lelua löylyttämään. Luoksetulokin alkaa olla jo aika mukavasti hanskassa ja lenkillä luoksetulovihjeenä toimii mun pysähtyminen ”kisa-asentoon”. Heti, kun seison ryhdissä, pieni koira ampuu täysillä luokse ja saa palkaksi minut leikkimään ja luopumaan jäkityksestä.

IMG_7542

Arvilla jotain vikaa?
Arvilla on nyt muutaman kuukauden ollut välillä kummallisia ongelmia hahmottaa paikkoja ja äänen suuntaa ja homma vaan huononee koko ajan. Eihän sen näkö ole toiminut enää pitkiin aikoihin ja sehän on jo ainakin pari vuotta ollut hämäräsokea, mutta ei se ennen ole tutuissa paikoissa eksynyt tai muuten tötöillyt. Nyt se käyttäytyy kotonakin välillä samalla tavalla kuin aikaisemmin vieraissa paikoissa. Se saattaa myös pihalla lähteä täysin väärään suuntaan, jos sitä kutsuu ja sisällä se on välistä ihan uuno ja heiluttelee häntäänsä lipastoile ja seinille kuvitellessaan meidän olevan siinä. Pahimmillaan se on yrittänyt kiivetä makkarin takanurkan yöpöydälle, kun kutsuin sitä ovelta eli huoneen toisesta kulmasta. Kerran se yritti kiivetä naulakkoon, vaikka ulko-ovi oli auki puolen metrin päässä. Sillä on nyt jossain joku ruuvi löystynyt tai sitten sillä on kuulossa jotain häikkää. Se ei aina pysy kärryillä missä kukakin on, eikä se hahmota mistä äänet kuuluvat. Erikoisinta on se, että välistä Arvi on ihan normaali. Tämä kuulo tms. ongelma tulee esiin vain aika ajoin.
Ensi viikolla Aistin neurologi tutkii sen. Pelottaa jo vähän, että mitä sieltä löytyy.


Jätä kommentti

Pentupuuhia

Neo on ollut meillä vasta viikon, mutta se on sujahtanut meidän arkeemme niin sujuvasti, että tuntuu, kun olisi asunut täällä pidempäänkin. Ensimmäisellä viikolla olemme tutustuneet toisiimme ja opetelleet arkipuuhien lisäksi hiukan jo temppujenkin alkeita. Pääpaino touhuissamme on kuitenkin ollut yhdessä leikkimisen harjoittelu ja oikean treeniasenteen rakentaminen. Neo on tehnyt opiskelusta helppoa. Se imee tietoa kuin sieni. Jos sille kertoo jonkin asian olevan toivottavaa, se tekee saman homman takuulla uudestaankin. Varsin kiitollinen koulutettava.

Jos kissat elävät kiitoksella, niin Neo taitaa olla sisimmiltään kissa. Kyllähän se namitkin syö ja leikkimiseen se suhtautuu hyvin suurella tarmolla, mutta ihan ykkösjuttu sen mielestä on kehuminen. Mikään ei ole sen mielestä niin siistiä kuin ihminen, joka kehuu sitä vuolaasti. Se meinaa ratketa liitoksistaan, kun sitä kehuu ja ylistää. Todella mainio ominaisuus, jota ei saa hukata!

Pieniä ihmisiä ja pieni koira
Ennalta vähän mietitytti, miten sujuu pienten lasten ja pienen koiran yhteiselo. Luulin, että tikkuhammaskoira ja kaksi ympäriinsä sinkoilevaa tenavaa vaatisi valtavasti vahtimista ja ennakointia ennen kuin homma saadaan sujuvaksi. Mutta kaikki on mennyt todella hienosti! Eihän tätä kolmikkoa tietenkään voi jättää vahtimatta keskenään, mutta Neo on tehnyt tästäkin helpompaa kuin arvasin. Syystä tai toisesta Neo ei pure lapsia (no, eipä se juuri pure enää meitä aikuisiakaan), se vain lääppii ja pussaa niitä vimmatusti aina kuin suinkin ylettää. Se myös osallistuu mielellään lasten touhuihin. Jos ei muuten niin hakeutumalla nukkumaan leikkien keskelle. Ihan käsittämätöntä, että se voi nukkua oikosenaan taju kankaalla, kun nuo kaksi mökämakea vetää iltarallia vieressä.
Voisin myös veikata, että tämän koiran häiriönsieto tulee olemaan jatkossa ihan hyvällä mallilla. Se kun pystyy keskittymään helposti pieniin harjoituksiin ja leikkiin, vaikka vieressä on käynnissä edellä mainittu show.
IMG_7447

IMG_7455

Uusia juttuja
Olemme saaneet ympättyä ekaan yhteiseen viikkomme aika paljon uusia juttuja. Olemme käyneet pari kertaa Tikkurilassa kaupunkikävelyllä (hienosti kulkee hihnassa!), katsomassa asemalla junia, ihmisvilinää ja kuuntelemassa kuulutuksia ja vedettäviä matkalaukkuja. Lisäksi Neo on käynyt mm. mummolassa, parkkihallissa, hevosmaneesissa ja sisällä tallissa hevosia moikkaamassa ja pistäytyipä se pikaisesti myös päiväkodissa. Lisäksi se on matkustanut lampaantaljaan kääriytyneenä pulkassa (kyllä, se nukkuu näköjään myös liikkuvassa pulkassa!) ja käynyt laskiaskekkereillä. Eikä edes pissinyt sisälle kyläpaikassa. Ensi viikolla ohjelmassa on ainakin junareissu Helsinkiin ja tutustuminen treenihalliin.

Kaikkiin uusiin ilmiöihin Neo on suhtautunut hyvin järkevästi. Parkkihallissa moottoria huudattavat autot olivat sen mielestä hitusen jännittäviä, mutta jännitys unohtui nanosekunnissa, kun kiitin sitä katsekontaktin ottamisesta. Pentu riemastui kehuista niin, että hyvä ettei lentoon lähtenyt.

Uula evakossa
Koirapopulaatiossamme tapahtui vähän muutoksia, kun Pälli-Uula keksi nyt kypsässä 10,5 vuoden iässä, että eroahdistusta pukkaa. Koira, joka ei ole koskaan aiemmin perääni hinkunut alkoi ulvomaan, kun palasin hoitovapaalta töihin. Just. Tämä todellakin on sellainen puuha, mitä pennulle ei opeteta! Ja niin lähti Uula mummolaan. Möliskööt siellä. Tai eihän sen tarvitse, kun on eläkeläismummeli kokoajan läsnä.

Pentutreffit
Tänään Neo tapasi sisaruksiaan, kun kävimme Jayn ja Draaman porukoiden kanssa Viikin pellolla. Olipa mukava reissu! Keli oli tuhnuinen ja kuvat samaten. Mutta meininki näytti jotakuinkin tältä.
IMG_7506

IMG_7515

IMG_7485

IMG_7500


1 kommentti

Ensimmäistä päivää kotona

Neo

Siinä se nyt on. Noin neljä ja puoli kiloa iloista koiranpentua. Sillä on hilpeä mieli, valtava halu pussailla ihmisiä ja suun täydeltä teräviä hampaita. Ja me olemme täysin myytyjä.

Kävimme eilen hakemassa Neon kasvattajan luota ja muitta mutkitta pikkurakki ryhtyi meidän koiraksi. Alkuun autossa se yritti kiivetä olkapäälleni ja kun estin moiset marakattihommat, se sanoi kaksi kertaa piip ja päätti sitten ryhtyä nokosille. Ja niin se sitten veti sylissäni sikeitä loppumatkan.

Kotiin tullessa setäkoirat tutkivat Neon kuonosta hännänpäähän ja Neo muikisteli vanhoille herroille asiaankuuluvasti. Sen koommin isot pojat eivät pentuun ole kiinnittäneet huomiota. Sitten Neo teki kattavan tupatarkastuksen, seurasi hetken lasten touhuja, söi, kävi ulkona asioillaan ja nukahti lopulta keskelle iltahärdelliä. Se ei suinkaan hakeudu nurkkiin nukkumaan, vaan pötkähtää tasan siihen, missä uni sattuu yllättämään. Niinpä se nukkuu usein oikosenaan keskellä lattiaa lasten härvätessä ympärillä. Ei taida paljoa pientä koiraa jännitys painaa. Ja minä kun sille rakentelin häkistä turvallista pesäkoloa…

Yöllä en saanut oikein unta, joten kyttäsin pennun hommia. Klo 01: pentu nukkuu, klo 02: pentu nukkuu edelleen, klo 03: pentu herää, käy tutkimassa makkaria, hoitaa vessa-asiat paperille ja tulee takaisin viereeni nukkumaan, 04: pentu nukkuu, klo 06: jälleen pissahätä. Pentu ei ollut lainkaan levoton, vaan nukkui koko yön kaikessa rauhassa sängyn vieressä. Kannattipa siis heräillä ja pohtia sen puuhia. Nyt väsyttää.

Neo on kyllä todella hieno pentu. Parasta siinä on iloinen asenne ja palava halu pitää yhteyttä ihmisiin. Aamulla otin koko koirajengin metsäkierrokselle ja sielläkin se seuraili minua eikä isoja poikia. Tätä täytyy jatkossakin pitää yllä ja vahvistaa. Neo on kaiken kaikkiaan toimintakykyisen ja vahvan oloinen nuori mies, se suhtautuu uusiin ilmiöihin järkevästi. Aamulla sitä hiukan jänskätti, kun pihapiirin lapsilla oli äänekäs pulkka- ja autoleikki kesken kun menimme ulos. Hetken se näytti siltä, että nyt ei pentukoiria naurata yhtään, mutta eipä se kauaa jaksanut tilannetta äimistellä ja seuraavaksi se olikin jo pussaamassa omia ja naapurin lapsia.

Äsken ulkoillessa leikimme hiukan hanskoilla. Neo syttyi leikkiin hyvin ja oli niiiin elviksenä aina, kun vahvana poikana sai kiskottua aarteen itselleen. Se jopa toi hanskan minulle takaisin uudestaan kiskottavaksi! Taisi olla hiukan vahinko, mutta saattoi sillä jo joku lamppu jo syttyä, koska se teki saman tempun heti uudestaan.
Tästä se yhteistyön rakentaminen lähtee!

Neo

Neo

Neo

Hanskalle kyytiä!

Lepakko?