Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja

Sosiaalistamista sun muuta

Jätä kommentti

Pennun sosiaalistamiskuviot etenevät mukavasti. On se helppoa, kun on pentu, joka ei arkaile uusia paikkoja tai asioita. Kävimme viime viikonloppuna perinteisellä pentujen kaupunkiretkellä Helsingissä. Pessistä lähtien kaikki koiramme ovat käyneet pikkupentuina tekemässä tämän saman reissun, eikä Neokaan siis voinut jättää sitä väliin. Ajelimme bussilla ja junalla keskustaan ja kuljimme asematunnelin kautta Forumiin jätskille.

Neo kipitti reippaasti mukana häntä pystyssä eikä kaupunki tarjonnut sille mitään, mitä se olisi erityisesti ihmetellyt. Bussit, junat ja asemahälinä oli sille vain pala kakkua. Sen mielestä oli tosi siistiä, kun oli niin paljon kaikkea nähtävää ja ihmisiä, jotka halusivat tervehtiä pentua. Nyt olenkin ottanut asiakseni ihmisten tervehtimisen viemisen luvan varaiseksi toiminnaksi. Neo haluaisi käydä moikkaamassa kaikki ihmiset, eikä sellainen peli oikein vetele, joten jatkossa se saa tervehtiä vieraita vasta otettuaan katsekontaktin ja saatuaan sen kautta luvan.

Ja jottei kaikki olisi liian helppoa
Ainoa asia, mikä Neoa on jännittänyt ja pelottanut, on vieraat koirat. Lähiseutumme lukemattomat holtittomat räyhämaakarit ovat saaneet rähinöillään aikaiseksi sen, että Neo suhtautuu vastaantuleviin koiriin selkeästi varauksella. Jotta kiitoksia vain kaikille, jotka ovat koirineen edesauttaneet tätä pelkoa. Ja eihän tuolla kapeaksi auratuilla teillä mahdu edes väistämään, kun ne mammojen mussut sinkoilee fleksiensä päähän riehumaan. Tai ”intoilemaan”, kuten se yksi mamma minua valisti, kun kehtasin epäillä hänen koiransa epämiellyttävän käytöksen olevan rähinää.

Onneksi näiden ikävien tapausten vastapainoksi olemme saaneet tavata myös mukavia ja asiallisia koiria, jotta Neo ei kuvittele ihan kaikkien vieraiden koirien olevan hulluja. Naapureiden mukavat koirat (ja kissa) ovat jo Neon tuttuja. Eilen Neo pääsi painisille suunnilleen samanikäisen lapinkoirapojan kanssa ja hyvin meni pikkujätkillä leikit yksiin. Tänään tapasimme Maritan vesikoirat kimppalenkin merkeissä ja Neokin tokeni nopeasti alkujännityksestä ja paineli vesiäisten matkassa ilman huolen häivää. Eli ehkä tämä tästä, kun saadaan lisää näitä mukavia tapaamisia.

Treenejä
Olemme jo hiukan leikkineet treenejä. Perusasentoon tuleminen sujuu jo hiukan pienemmillä avuilla kuin alkuun, lisäksi Neo osaa istua siinä pikkuruisen hetken kontaktia pitäen. Lisäksi olemme tehneet pieniä pätkiä kaukojen tekniikkaa. Olen myös sheipannut naksulla targetin koskemista ja kulhon päälle hakeutumista (tästä ois tarkoitus jatkojalostaa takaosan hallintatreeni).
Leikkimisen yhteydessä olemme tehneet kuolleelle lelulle lähetyksiä ja hyvin sinkoaa pikkukoira lelua löylyttämään. Luoksetulokin alkaa olla jo aika mukavasti hanskassa ja lenkillä luoksetulovihjeenä toimii mun pysähtyminen ”kisa-asentoon”. Heti, kun seison ryhdissä, pieni koira ampuu täysillä luokse ja saa palkaksi minut leikkimään ja luopumaan jäkityksestä.

IMG_7542

Arvilla jotain vikaa?
Arvilla on nyt muutaman kuukauden ollut välillä kummallisia ongelmia hahmottaa paikkoja ja äänen suuntaa ja homma vaan huononee koko ajan. Eihän sen näkö ole toiminut enää pitkiin aikoihin ja sehän on jo ainakin pari vuotta ollut hämäräsokea, mutta ei se ennen ole tutuissa paikoissa eksynyt tai muuten tötöillyt. Nyt se käyttäytyy kotonakin välillä samalla tavalla kuin aikaisemmin vieraissa paikoissa. Se saattaa myös pihalla lähteä täysin väärään suuntaan, jos sitä kutsuu ja sisällä se on välistä ihan uuno ja heiluttelee häntäänsä lipastoile ja seinille kuvitellessaan meidän olevan siinä. Pahimmillaan se on yrittänyt kiivetä makkarin takanurkan yöpöydälle, kun kutsuin sitä ovelta eli huoneen toisesta kulmasta. Kerran se yritti kiivetä naulakkoon, vaikka ulko-ovi oli auki puolen metrin päässä. Sillä on nyt jossain joku ruuvi löystynyt tai sitten sillä on kuulossa jotain häikkää. Se ei aina pysy kärryillä missä kukakin on, eikä se hahmota mistä äänet kuuluvat. Erikoisinta on se, että välistä Arvi on ihan normaali. Tämä kuulo tms. ongelma tulee esiin vain aika ajoin.
Ensi viikolla Aistin neurologi tutkii sen. Pelottaa jo vähän, että mitä sieltä löytyy.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s