Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja


2 kommenttia

15+ viikkoa

IMG_8536

IMG_8538

Neo Nokkaeläin on nyt 15-viikkoinen koipeliini.

Normielämä sujuu mutkattomasti. Neo on hyvin aktiivinen koira, etenkin kun vertaa noihin vanhoihin ja rähjäisiin pappakoiriin, mutta se osaa ihmeen hyvin myös rauhoittua tarpeen tullen. Muiden treenejäkin se seuraa sivusta rauhallisen kiinnostuneena eikä ala vimmaamaan. Neo ei ole muutenkaan mikään sählääjä, vaikka virtaa löytyykin reippaasti. Oikein mukava yhdistelmä järkeä ja vauhtia, vaikka välillä se vauhti tuntuukin korvaavan puuttuvan järjen. Kuuluu ikään ja asiaan. 🙂

Neo on ollut koko lailla helppo pentu ja sen toiminta on kaiken puolin hyvin ihmislähtöistä. Siinä missä lappalaisille on pitänyt alkuun vähän perustella, miksi ihminen on ykkönen, Neppari pitää sitä oletusarvona. Se haluaa ennen kaikkea toimia yhdessä ihmisen kanssa.

Hyvänä esimerkkinä perjantai, kun olimme lähdössä Ojankoon treenailemaan. Pihassa oli naapurin kissa, joka Pessin pitkällisen ja sinnikkään kesytysoperaation jälkeen sietää hyvin meidän koiria. Ehkä jopa pitää niistä, koska hakeutuu usein pihalla ollessaan koirien luokse, välillä jopa puskee ja kiehnää Uulaa ja Arvia. Neon tämä kissa on tavannut vasta pari kertaa.

No, siinä se kissa sitten pasteerasi keskellä kulkuväylää ja kissamaiseen tapaansa lähti alleviivatun coolisti kohti yläpihaa ja parkkipaikkoja, koska: ”Eihän tässä nyt mitään kiirettä suinkaan ole, vaikka perässäni kävelee räjähtäneellä treenirepulla ja rensseleillä varustettu ihminen epämääräisesti koikkelehtivan koiranpentunsa kanssa”.

Neo äkkäsi tietenkin heti kissan, meinasi sykäistä sen perään, mutta pysähtyi hienosti käskystä ja tuli luokse. Kissa ei edelleenkään myöntänyt, että tilanne olisi arveluttava ja se jatkoi korostetun rauhallista marssia kotiaan kohti. Minä ja pentu tietenkin perässä, koska automme sattuu olemaan samassa suunnassa. Neon mielestä tämä oli äärimmäisen jännittävää, se vilkuili minua silmäkulmastaan samalla kun kulki vieressäni matalana välillä pysähdellen ja kissaa tiukasti kyyläten. Ei enää yrittänytkään kissajahtia, koska me _yhdessä_ ”paimensimme” kissaa edellämme. Ja kun kissan pokka lopulta petti ja se otti spurtin oman ovensa taakse, Neo mainasi lähteä perään, mutta käskystä palasi viereeni ja oli niin polleana ja mielissään, kun kiitin sitä oikeasta valinnasta. Ajoimmehan me kuitenkin YHDESSÄ kissan oikeaan paikkaan.

Vastaavassa tilanteessa saman ikäinen lapinkoirapentu olisi todennäköisesti antanut kissalle elämänsä kyydit ja tullut vasta sen jälkeen kysymään, oliko minulla kenties jotain asiaakin.

Ollaan me treenattukin. Aika vähän kyllä, koska on ollut tässä aika paljn muutakin hässäkkää. Mm. asunnon myymis -projekti. Lenkkien yhteydessä olen pyrkinyt tekemään jotain pientä. Olemme myös opetelleet vähän vähemmän tähdellisiä taitoja, mm. kiipeämään pesuvadin sisälle ja päälle. Niin ja pakittamaan, kun Draama-siskokin osasi sen niin hienosti! Sinänsä ihan hyödyllisiä juttuja nämäkin, kun näitä olen tehnyt ihan puhtaasti operantisti naksuttelemalla. Oppiipahan pentu siinä samalla vähän ajattelemaan. Ja minä hallitsemaan naksutinpeukaloa.

Nyt en ehdi pitempiä treeniselostuksia tekemään, niitä sitten myöhemmin ajan kanssa. Riitan tunnilla kävimme keskiviikkona Draaman ja Jayn kanssa. Mitään ihmeitä ei ilmennyt, kun emme ole vielä ehtineet kehittelemään suurempia ongelmia. Saimme hyviä vinkkejä jatkoon, joten eipä tässä muuta kuin pikkuhiljaa työstetään liikkeiden palasia etiäpäin.

Keskiviikkona Neo näki myös ensimmäisen ihka oikean mörön ja sai elämänsä ensimmäisen täyden mittakaavan paskahalvauksen. Kävimme heittämässä Markon ja Jayn Riitan treenien jälkeen Ojankoon ja Sanna oli siellä vastassa mustan pitkätukka-shapendoesin kanssa. Neon mielestä tuo tukkaeläin oli todella vaarallinen peto ja se veti päälle sellaiset irokeesi-rähinät, että oksat pois. Murisi ja rähisi koko keesi pystyssä. Yllättävän ärmäkkä reaktio. Hiukan lopulta rauhoittui ja niinpä kävimme ensimmäistä kertaa Vuokkoset-hallissa pyörähtämässä. Ilmeisesti mörön tapaaminen jäi hiukan päälle, koska Neo oli alkuun hallissakin huolissaan. Ei se ollutkaan tätä ennen uusia paikkoja miettinyt.
Aika nopsasti se kuitenkin palautui tilanteesta ja oli taas normaali itsensä. Ja perjantaina se oli samassa hallissa kuin kotonaan.

Tässä eilisiä kuvia. Tällä hetkellä molemmat korvat ovat taas alhaalla. Viikolla oikea korva oli muutaman päivän pystyssä. Alun treenikuvista kiitokset Karoliinalle!

Mainokset


Jätä kommentti

Treenipäivitys 15.3.

Kävimme eilen tekaisemassa Jayn ja Markon kanssa pienet kimppatreenit ja sen jälkeen lenkillä.
Ruutuun lähetystä lelulla, ihan ok. Hauska huomata, että Neo jää lelun kanssa pelaamaan ruutuun ja odottaa, että menen sinne, jotta voimme yhdessä myllyttää lelua. Muutenhan se kantaa minulle kuolleetkin lelut. Näköjään ruutu on jo sen mielestä eri juttu. Ja ruututreenikertoja on nyt takana ehkä joku neljä. Oppii todellakin nopeasti.

Perusasentoa myös muutama toisto. Ei valittamista, vähän se tuppaa paikoitellen valumaan liian eteen. Kaukojen siirrot levottomia, ei tehty niitä sitten enempää, ettei pääse tekemään lisää virheitä. Kotona illemmalla pari onnistunutta siirtoa, kun mielentila oli oikea. Jättipalkka ja ylistystä!

Tänään kävimme Koirakulmalla tsekkaamassa Jessican silmien alla, ollaanko yhtään oikeillä raiteilla hommien suhteen. Uusi humiseva halli ei ylittänyt pennun uutiskynnystä. Neo oli oma rehvakas itsensä ja kävi pussaamassa ensin ihmiset. Se on aina niin hauska, kun se vimmaantuu Maijasta ihan pöhköksi. Ja erityisen hauskaa on se, ettei se hirtä kiinni holtittomaan pusumoodiinsa, vaan toimii minun kanssani, vaikka ne hetkeä aikaisemmin läpipussatut ihmiset olisivat ihan siinä vieressä.

Perusasentoa ensin. Nyt kun olen kiinnittänyt paikka-asiaan erityistä huomiota, tämä oli jo hiukan parempi. Taisi tehdä vain yhden selkeästi huonon. Pitää muistaa pysyä tarkkana kriteerin suhteen, ettei ala valumaan eteen. Olen helposti turhan höveli palkkojen suhteen ja jakelen niitä välillä liian lepsusti. Nyt loppuu sellainen peli.

Seuraamista en ole tehnyt vielä yhtään, kun en ole oikein osannut päättää, miten lähtisin sitä työstämään. Tämä siis meidän ykkösaiheena. Saatiinkin tosi hyviä vinkkejä. Jatketaan perusasentotreenejä ja siitä pikkuhiljaa askelsiirtymisten kautta kohti seuraamista. Tämä on se tapa, jolla sain aikoinaan Arville hienon seuraamisen (ja joka sittemmin ryssittiin antamalla koiran humputella miten sattuu).
Perusasentohommien rinnalla tehdään pakittamisen kautta suoraan liikkeestä mukaanottoja. Kokeiltiin pari kertaa ja vaikutti ihan hyvältä. Eli eiköhän tämä tästä. Lisäksi katsekontaktin pitäminen liikkeessä, ettei jää töllistelemään käsiä. Ja pitää myös muistaa puuttua pomppimiseen heti (Neon pomppujouset tuntuu olevan nimittäin aika herkässä) ja pitää kädet niin, ettei Neo vain roiku namin imussa ilman ajatusta.

Luoksetulossa ei mitään ihmeitä. Tuleehan se.
Ruutu oli vähän hankala, kun kirjava matto hämäsi. Löysi kuitenkin lelun aikansa ihmeteltyään. Eipä muuta kuin lisää toistoja tähän ja tavoitteeksi saada hyvä vauhti ja motivaatio ruutuun.

Noutoja jatketaan myös samalla kaavalla kun ollaan tehty. Erikseen pitämistä ja vauhtinoutoja. Uutuutena voidaan tehdä myös kapulan kanssa liikkumista. Ihan hyvällä mallilla tämäkin temppu.

Näytettiin Jessicalle myös meidän kaukojen alkeet ja nyt Neo teki ne täppäämättä. Oli varmaan jo hiukan väsynyt. Istu-seiso-istu ok. Pomppaa täpäkästi ylös ilman että takajalat siirtyy. Toista takajalkaansa siirsii kyllä pari kertaa. Istu-maahan meinaa venyä pitkäksi, eli siihenkin mukaan ajatus läjässä pysymisestä, jotta jatkosiirrot on sitten helpompia. Testattiin heti ja sehän toimii! Eli jatketaan jumppaamista.

Treenaaminen on vaan niin kivaa! Pennun kanssa kaikki on vielä niin helppoa, ei olla ehditty kehittämään mitään ongelmia ja hommat edistyy nopeasti. Kunpa lumet jo sulaisi, niin pääsisi kunnolla ulos tekemään!


Jätä kommentti

Lentävä koira

Kelit alkaa olla kohdillaan. Pulkkamäkeen siis! Hienosti käyttäytyi pentu, ei mennyt edes lääppimään vieraita lapsia. Rinteessä lumikokkareet liikkuivat hienosti, oli pakko vähän hyppiä! Villapaita 1.0 alkaa olla jo sopiva. Ens talveksi neulotaan sitten aikuisen koiran pusero.

IMG_8366

IMG_8325

IMG_8364

IMG_8269

IMG_8287

IMG_8321

IMG_8275

12 vko poseeraus.
IMG_8352

IMG_8353

Treenirintamalla ei mitään uutta.
Kapulan nostamisen lisäksi ollaan tehty ulkona vauhtinoutoa, sujuu hyvin. Neo ei irrota palkkasanasta kapulaa, vaan tuo sen minun jalkoihin asti ennen kuin vaihtaa otteensa leluun. Mutta mikäpäs siinä, sen kun tuo. Nappaa hyvän otteen kapulasta, koska juoksee niin kovaa. Ei siinä ehdi mälväämään tai pyörittelemään kapulaa.

Neon mielestä on ollut aivan huippua, kun mun veli oli meillä kylässä viikonlopun. Joku nukkuu sohvalla, jee! Äkkiä syliin vispaamaan, pussaamaan ja sitten kainaloon päikkäreille. Tuumattiinkin, että Neo ei tee sinunkauppoja, se tekee (ilo)vispilänkaupat 🙂

IMG_8198

IMG_8207

IMG_8380


Jätä kommentti

Treenimuistiinpanoja 6.3.

Kävimme eilen treenaamassa Maijan kanssa. Tehtiin Neon kanssa kaksi lyhyttä pätkää. Olipa mukavaa ja hyödyllistä saada joku katsomaan meidän puuhasteluita. Sitä kun itse ei näe eikä hoksaa kaikkea. Perusasento oli mm. jo hyvää vauhtia valumassa turhan eteen. Tämän kanssa ollaan jatkossa tosi tarkkana! Tämä on nimittäin mun tyyppivika, kaikki lappalaisetkin ovat olleet hiukan etupainotteisia seuratessaan ja perusasennoissaan. Pessikin seurasi parhaimmillaan (tai pahimmillaan) niin keulimalla, että sain melkein sen häntäkiepistä kiinni ilman, että tarvitsi edes kurkotella. Uula taas kompensoi huonoa paikkaansa kenottamalla sivulla ollessaan hölmösti takakenossa. Vitsit, että Uu osaakin olla pöljän näköinen tuossa kuvassa. Voisi jo sanoa, että sillä on rinta rottingilla 🙂

Neo hakee jo aika mukavasti oikeaa paikkaa, mutta se tulee herkästi liian eteen, koska se haluaa säilyttää kontaktin kasvoihini. Lisäksi se näköjään tällää tassunsa mielellään jalkani päälle. Itse paikka alkaa olla sille jo varsin mieluinen, se hakeutuu siihen aika usein ihan itse jos satun seisoskelemaan jossain paikallani. Eilen se tarjosi kertaalleen perusasentoa myös Maijalle.

Kotona olen pyrkinyt opettamaan Neolle, että kontaktin voi säilyttää, vaikka itse katson suoraan eteenpäin. Ollaan tehty tätä siis peilin edessä, jotta pääsisin palkkaamaan oikeasta hetkestä. Mutta pentupa hoksasi, että voi sen katsekontaktin ottaa peilinkin kautta!

Perusasentotreenin lisäksi teimme eilen vauhtiluoksetuloa ja Neo painottaa tässä kohtaa ehdottomasti sanaa ”vauhti”. Tuon kovempaa ei pieni koira edes pääse. Hyvä hyvä! Pysähtyminen voi sitten joskus tulavaisuudessa olla haastavaa, mutta mietitään sitä sitten. Nyt nautitaan vauhdista ja annetaan pennun pinkoa!

Ruutua tehtiin lelulla. Kahdella ekalla lähetyksellä kävi tsekkaamassa etumerkit ennen kuin tajusi,  missä kaninraatoräsy oli. Sen jälkeen juoksi suoraan ja vikkelästi räsylle. Tämä oli vasta toinen kerta kun tehtiin ruutua, ei siis otettu vielä pidempää matkaa. En ole jaksanut kanniskella merkkejä mukanani, eikä meidän omaan pihaan mahdu mitään ruutuja, kun pihaan on aurattu vain kepeita kulkuväyliä. Kunpa nuo lumet jo sulaisi!

Kaukojen siirrot oli hiukan levottomia. Neo ryhtyy näissä helposti liian täpäkäksi, jolloin jalat ei meinaa pysyä aloillaan. Oikea-aikainen palkkaus on vaikeaa, enkä ole saanut sille vielä täysin selväksi, mikä on tämän tempun oleellisin osa. Olen pyrkinyt tekemään näitä silloin, kun pentu on muutenkin rauhallisessa mielentilassa, jolloin se ehkä keskittyisi paremmin itse asiaan eikä pelkkään toimintaan.

Tänään Neo kävi ekoilla rokotuksilla ja lääkäri oli samaa mieltä kuin minäkin: hieno pentu! Kaikki oli kunnossa ja vaaka näytti painoksi 9 kg.


Jätä kommentti

Tasaista arkea

IMG_7827

Tässähän tämä arki sujuu. Pentu kasvaa ja näyttää jo melkoiselta koipeliinilta. Neo on satsannut kasvuprosessissaan ensisijaisesti jalkoihinsa, jotka ovat venyneet hetkessä pitkiksi rimppakintuiksi. Se myös pääsee niillä varsin kovaa. Neolla on usein iltaisin klo 22 kieppeillä Tikkurilan aika-ajot, jolloin se vetää kämppää ympäri niin paljon kuin töppösistä ikinä irtoaa. Kurveissa se suunnilleen potkii seinistä vauhtia. Ja sitten se saattaa kesken vinhan kierroksen pinkoa samalla vauhdilla makkariin, vetää liinat kiinni pedin kohdalla ja ryhtyä suorilta yöunille. On/off-koira 🙂

Pentu on oppinut jo lukemattomia asioita elämästä. Mm. sen, että vanhat likinäköiset lappalaissedät eivät arvosta kyttäämisleikkiä vaan kunnon painimatsia (Arvi on jo lämmennyt pennulle niin paljon, että antautuu sen kanssa painisille). Neo osaa kävellä hihnassa siivosti ja irtiollessaan se tietää, mitä tarkoittaa ”tänne”. Uudet paikat, alustat ja tilanteet ovat olleet sille helppoja ja nykyään se osaa jo kävellä ihmisistäkin ohi ilman älyttömiä: ”Jee, ihmisiä, mun lempparia!” -hepuleita. Ja tietää se sattumoisen senkin, ettei täyteen kakkapussiin kannata iskeä kiinni, vaikka se heiluisikin houkuttelevasti askelten tahdissa ihmisen kädessä. Tämä viimeisin fakta meni kerrasta jakeluun.

Treenihommiakin ollaan vähän tehty. Perusasentoon hakeutuminen alkaa jo sujua ja välistä pentu tarjoaa tätä itsenäisestikin. Jatkossa pitää lisätä tähän myös vauhti. Nyt olemme tehneet perusasentoon tulemista ja vauhtiluoksetuloa erikseen. Se tulee nyt niin kovaa pitkällä matkalla, ettei sen fysiikka vielä taivu siitä vauhdista tiukkaan käännökseen, mutta pikkuhiljaa koitetaan edetä oikeaan suuntaan.

Minulla on myös ajatus, etten päästä mun kammoliikkettäni (kaukoja) niskan päälle ja niinpä olemme ottaneet jo nyt kaukojen liikeradat alustavasti työn alle. Olen opettanut sille melko lennokkaat siirrot, ettei niistä tulisi samanlaiset kyylä-kaukot, kuten Uulalla. Uula ei tee puhtaita siirtoja, vaan jää herkästi asentojen puoliväliin väijymään kuin mikäkin korppikotka. Ei ei, sellaista en halua, joten Neo siis ihan hyppäämällä hyppää istumasta seisomaan ja toivon saavani saman täpäkkyyden myös muihin siirtoihin.
Istu-maahan-istu pätkässä meinattiin tehdä meidän eka koulutusvirhe, kun tyhmästi tein maahanmenoja laminaatilla, jolloin Neo keksi, että on helpointa pitää etujalat paikallaan ja liu´uttaa kankku lattiaa pitkin taakse. Näitä kun tehtiin jonkin aikaa vain matolla, niin saatiin liike sujumaan oikein päin ja nyt se tekee nopean ja täsmällisen heittäytymismaahanmenon.

Vaikka meidän ”treenejä” ei ehkä vielä treeneiksi voi kutsuakaan, kun tämä on vasta hyvin pienimuotoista piiperrystä ja pääsääntöisesti me yhä vain leikitään, on ollut aivan mielettömän hauskaa taas oikeasti opettaa koiralle uusia juttuja ja puntaroida eri tapoja tehdä asioita!
Setien kanssa viime vuodet ovat olleet lähinnä sellaista hupailu/mielenterveysharrastelua, joissa pääpaino on ollut koirien aktivoinnilla ja suoritusten täsmällisyyden kanssa ei ole ollut niin justiinsa. Kunhan ollaan vaan humppailtu. Nyt vasta tajuan, miten paljon olenkaan kaivannut sitä, että oikeasti joudun miettimään, miltä haluan jonkun tietyn jutun näyttävän jatkossa ja miten siihen tavoitteeseen päästäisiin. Tosi kivaa puuhaa, juuri tämän takia minä harrastan koirieni kanssa! Ja pennun kanssa tämä on erityisen kiitollista puuhaa, kun se edistyy niin nopeasti.

Ja sitten, lisää kuvia…