Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja

Tasaista arkea

Jätä kommentti

IMG_7827

Tässähän tämä arki sujuu. Pentu kasvaa ja näyttää jo melkoiselta koipeliinilta. Neo on satsannut kasvuprosessissaan ensisijaisesti jalkoihinsa, jotka ovat venyneet hetkessä pitkiksi rimppakintuiksi. Se myös pääsee niillä varsin kovaa. Neolla on usein iltaisin klo 22 kieppeillä Tikkurilan aika-ajot, jolloin se vetää kämppää ympäri niin paljon kuin töppösistä ikinä irtoaa. Kurveissa se suunnilleen potkii seinistä vauhtia. Ja sitten se saattaa kesken vinhan kierroksen pinkoa samalla vauhdilla makkariin, vetää liinat kiinni pedin kohdalla ja ryhtyä suorilta yöunille. On/off-koira 🙂

Pentu on oppinut jo lukemattomia asioita elämästä. Mm. sen, että vanhat likinäköiset lappalaissedät eivät arvosta kyttäämisleikkiä vaan kunnon painimatsia (Arvi on jo lämmennyt pennulle niin paljon, että antautuu sen kanssa painisille). Neo osaa kävellä hihnassa siivosti ja irtiollessaan se tietää, mitä tarkoittaa ”tänne”. Uudet paikat, alustat ja tilanteet ovat olleet sille helppoja ja nykyään se osaa jo kävellä ihmisistäkin ohi ilman älyttömiä: ”Jee, ihmisiä, mun lempparia!” -hepuleita. Ja tietää se sattumoisen senkin, ettei täyteen kakkapussiin kannata iskeä kiinni, vaikka se heiluisikin houkuttelevasti askelten tahdissa ihmisen kädessä. Tämä viimeisin fakta meni kerrasta jakeluun.

Treenihommiakin ollaan vähän tehty. Perusasentoon hakeutuminen alkaa jo sujua ja välistä pentu tarjoaa tätä itsenäisestikin. Jatkossa pitää lisätä tähän myös vauhti. Nyt olemme tehneet perusasentoon tulemista ja vauhtiluoksetuloa erikseen. Se tulee nyt niin kovaa pitkällä matkalla, ettei sen fysiikka vielä taivu siitä vauhdista tiukkaan käännökseen, mutta pikkuhiljaa koitetaan edetä oikeaan suuntaan.

Minulla on myös ajatus, etten päästä mun kammoliikkettäni (kaukoja) niskan päälle ja niinpä olemme ottaneet jo nyt kaukojen liikeradat alustavasti työn alle. Olen opettanut sille melko lennokkaat siirrot, ettei niistä tulisi samanlaiset kyylä-kaukot, kuten Uulalla. Uula ei tee puhtaita siirtoja, vaan jää herkästi asentojen puoliväliin väijymään kuin mikäkin korppikotka. Ei ei, sellaista en halua, joten Neo siis ihan hyppäämällä hyppää istumasta seisomaan ja toivon saavani saman täpäkkyyden myös muihin siirtoihin.
Istu-maahan-istu pätkässä meinattiin tehdä meidän eka koulutusvirhe, kun tyhmästi tein maahanmenoja laminaatilla, jolloin Neo keksi, että on helpointa pitää etujalat paikallaan ja liu´uttaa kankku lattiaa pitkin taakse. Näitä kun tehtiin jonkin aikaa vain matolla, niin saatiin liike sujumaan oikein päin ja nyt se tekee nopean ja täsmällisen heittäytymismaahanmenon.

Vaikka meidän ”treenejä” ei ehkä vielä treeneiksi voi kutsuakaan, kun tämä on vasta hyvin pienimuotoista piiperrystä ja pääsääntöisesti me yhä vain leikitään, on ollut aivan mielettömän hauskaa taas oikeasti opettaa koiralle uusia juttuja ja puntaroida eri tapoja tehdä asioita!
Setien kanssa viime vuodet ovat olleet lähinnä sellaista hupailu/mielenterveysharrastelua, joissa pääpaino on ollut koirien aktivoinnilla ja suoritusten täsmällisyyden kanssa ei ole ollut niin justiinsa. Kunhan ollaan vaan humppailtu. Nyt vasta tajuan, miten paljon olenkaan kaivannut sitä, että oikeasti joudun miettimään, miltä haluan jonkun tietyn jutun näyttävän jatkossa ja miten siihen tavoitteeseen päästäisiin. Tosi kivaa puuhaa, juuri tämän takia minä harrastan koirieni kanssa! Ja pennun kanssa tämä on erityisen kiitollista puuhaa, kun se edistyy niin nopeasti.

Ja sitten, lisää kuvia…

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s