Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja

15+ viikkoa

2 kommenttia

IMG_8536

IMG_8538

Neo Nokkaeläin on nyt 15-viikkoinen koipeliini.

Normielämä sujuu mutkattomasti. Neo on hyvin aktiivinen koira, etenkin kun vertaa noihin vanhoihin ja rähjäisiin pappakoiriin, mutta se osaa ihmeen hyvin myös rauhoittua tarpeen tullen. Muiden treenejäkin se seuraa sivusta rauhallisen kiinnostuneena eikä ala vimmaamaan. Neo ei ole muutenkaan mikään sählääjä, vaikka virtaa löytyykin reippaasti. Oikein mukava yhdistelmä järkeä ja vauhtia, vaikka välillä se vauhti tuntuukin korvaavan puuttuvan järjen. Kuuluu ikään ja asiaan. 🙂

Neo on ollut koko lailla helppo pentu ja sen toiminta on kaiken puolin hyvin ihmislähtöistä. Siinä missä lappalaisille on pitänyt alkuun vähän perustella, miksi ihminen on ykkönen, Neppari pitää sitä oletusarvona. Se haluaa ennen kaikkea toimia yhdessä ihmisen kanssa.

Hyvänä esimerkkinä perjantai, kun olimme lähdössä Ojankoon treenailemaan. Pihassa oli naapurin kissa, joka Pessin pitkällisen ja sinnikkään kesytysoperaation jälkeen sietää hyvin meidän koiria. Ehkä jopa pitää niistä, koska hakeutuu usein pihalla ollessaan koirien luokse, välillä jopa puskee ja kiehnää Uulaa ja Arvia. Neon tämä kissa on tavannut vasta pari kertaa.

No, siinä se kissa sitten pasteerasi keskellä kulkuväylää ja kissamaiseen tapaansa lähti alleviivatun coolisti kohti yläpihaa ja parkkipaikkoja, koska: ”Eihän tässä nyt mitään kiirettä suinkaan ole, vaikka perässäni kävelee räjähtäneellä treenirepulla ja rensseleillä varustettu ihminen epämääräisesti koikkelehtivan koiranpentunsa kanssa”.

Neo äkkäsi tietenkin heti kissan, meinasi sykäistä sen perään, mutta pysähtyi hienosti käskystä ja tuli luokse. Kissa ei edelleenkään myöntänyt, että tilanne olisi arveluttava ja se jatkoi korostetun rauhallista marssia kotiaan kohti. Minä ja pentu tietenkin perässä, koska automme sattuu olemaan samassa suunnassa. Neon mielestä tämä oli äärimmäisen jännittävää, se vilkuili minua silmäkulmastaan samalla kun kulki vieressäni matalana välillä pysähdellen ja kissaa tiukasti kyyläten. Ei enää yrittänytkään kissajahtia, koska me _yhdessä_ ”paimensimme” kissaa edellämme. Ja kun kissan pokka lopulta petti ja se otti spurtin oman ovensa taakse, Neo mainasi lähteä perään, mutta käskystä palasi viereeni ja oli niin polleana ja mielissään, kun kiitin sitä oikeasta valinnasta. Ajoimmehan me kuitenkin YHDESSÄ kissan oikeaan paikkaan.

Vastaavassa tilanteessa saman ikäinen lapinkoirapentu olisi todennäköisesti antanut kissalle elämänsä kyydit ja tullut vasta sen jälkeen kysymään, oliko minulla kenties jotain asiaakin.

Ollaan me treenattukin. Aika vähän kyllä, koska on ollut tässä aika paljn muutakin hässäkkää. Mm. asunnon myymis -projekti. Lenkkien yhteydessä olen pyrkinyt tekemään jotain pientä. Olemme myös opetelleet vähän vähemmän tähdellisiä taitoja, mm. kiipeämään pesuvadin sisälle ja päälle. Niin ja pakittamaan, kun Draama-siskokin osasi sen niin hienosti! Sinänsä ihan hyödyllisiä juttuja nämäkin, kun näitä olen tehnyt ihan puhtaasti operantisti naksuttelemalla. Oppiipahan pentu siinä samalla vähän ajattelemaan. Ja minä hallitsemaan naksutinpeukaloa.

Nyt en ehdi pitempiä treeniselostuksia tekemään, niitä sitten myöhemmin ajan kanssa. Riitan tunnilla kävimme keskiviikkona Draaman ja Jayn kanssa. Mitään ihmeitä ei ilmennyt, kun emme ole vielä ehtineet kehittelemään suurempia ongelmia. Saimme hyviä vinkkejä jatkoon, joten eipä tässä muuta kuin pikkuhiljaa työstetään liikkeiden palasia etiäpäin.

Keskiviikkona Neo näki myös ensimmäisen ihka oikean mörön ja sai elämänsä ensimmäisen täyden mittakaavan paskahalvauksen. Kävimme heittämässä Markon ja Jayn Riitan treenien jälkeen Ojankoon ja Sanna oli siellä vastassa mustan pitkätukka-shapendoesin kanssa. Neon mielestä tuo tukkaeläin oli todella vaarallinen peto ja se veti päälle sellaiset irokeesi-rähinät, että oksat pois. Murisi ja rähisi koko keesi pystyssä. Yllättävän ärmäkkä reaktio. Hiukan lopulta rauhoittui ja niinpä kävimme ensimmäistä kertaa Vuokkoset-hallissa pyörähtämässä. Ilmeisesti mörön tapaaminen jäi hiukan päälle, koska Neo oli alkuun hallissakin huolissaan. Ei se ollutkaan tätä ennen uusia paikkoja miettinyt.
Aika nopsasti se kuitenkin palautui tilanteesta ja oli taas normaali itsensä. Ja perjantaina se oli samassa hallissa kuin kotonaan.

Tässä eilisiä kuvia. Tällä hetkellä molemmat korvat ovat taas alhaalla. Viikolla oikea korva oli muutaman päivän pystyssä. Alun treenikuvista kiitokset Karoliinalle!

Advertisement

2 thoughts on “15+ viikkoa

  1. Neo on niin huippu! ❤

  2. Hahah, toi pallonheitto-mulkaisu on niiiiin tutun näköinen! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s