Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja

Kaikenlaista hommaa

1 kommentti

Koitetaas saada viime aikojen puuhat paketoitua blogiinkin.

Vapun motivointiklinikalla
Kävimme toissa viikon sunnuntaina HAU:n järjestämällä Vappu Alatalon motivointiklinikalla. Alun teoriaosuuden jälkeen oli käytännön treenejä 12 hyvinkin erityyppisen ja eri vaiheessa olevan koiran voimin. Todella mielenkiintoista ja avartavaa! Suosittelen ehdottomasti kaikille koirasta ja lajivalinnasta riippumatta! Pidin todella paljon Vapun tavasta lähestyä jokaista koiraa ja ohjaajaa yksilöinä, kaikille osallistujille tehtiin omanlaisensa harjoitukset, jotka Vappu myös avasi hyvin sivusta seuraajille.

Neon ja minun osuus käytännön treeneistä käytettiin leikkimiseen. Sikamaisen ahneiden lappalaisten kanssa ruoka on ollut ilman epäilystäkään motivaation nostattaja numero 1, enkä niiden kanssa panostanut leikkipalkkaamiseen, vaikka niillä olisi varmasti ollut potkua siihenkin. Kolmella viimeisimmällä karvahatulla on ollut taistelutahtoa ja ruutia ihan kotitarpeiksi asti, mutta koska ne tosiaan nostattivat kierroksensa helposti tappiin myös nakeilla ja lihapullilla, en lähtenyt rakentamaan niille leikistä palkkaa. Mites se sanonta niistä matalista aidoista menikään?

No, joka tapauksessa, Neon kanssa leikistä on ollut tarkoitus tehdä tehokas palkkaustapa ja niinpä olen pyrkinyt leikkimään sen kanssa paljon ja yrittänyt selvittää, millainen leikki on sen mielestä parasta. Näytimme Vapulle meidän leikkiä ja sain heti noottia nykimisestä ja liian korkeasta kädestä. Vaikka ihan tietoisesti olen yrittänyt pitää käden matalalla ja välttää äkkinäisiä nykäisyjä, ettei pennun tarvitsisi riippua lelussa nokka pystyssä. Jossain syvällä selkärangassa se nykiminen vissiin kuitenkin on, kun siitä tuli silti sanomista. Yritän siis parantaa tapani ja jatkaa harjoittelua! Onneksi tuossa pennussa tuntuu olevan taistelutahto sen verran paljon, etten ole onnistunut tyrimään tätä hommaa täysin, vaikken mikään leikkiexpertti olekaan. Vetoleikit on Neon lemppareita ja ne taitaa tällä hetkellä mennä jopa heitetyn lelun jahtaamisen edelle.
Saimme myöhemmin Jessicaltakin hyviä vinkkejä leikkimiseen, eli ehkäpä me tosiaan saamme tän homman toimimaan!

Treeneissä tuli hyvin esiin Neon perusolemus. Sehän on pohjimmiltaan aika tasainen koira. Ei sählää eikä hillu, mutta eipä se isommin piittaa ympäristön häiriöistäkään vaan keskittyy olennaiseen ja tekee oman osuutensa parhaan kykynsä mukaan. Nytkin leikitin sitä ihan ihmisten jalkojen juuressa (ei mikään tavanomainen tilanne, kun treenataan pääsääntöisesti keskenämme), eikä se pitänyt sitä mitenkään outona. Se ei myöskään reagoinut ulkoa kuuluviin kummallisiin ääniin (lunta putoili katolta). Vapun mielestä Neolla on jo vahva halu työskennellä. Voin allekirjoittaa tämän.

Meidän pitää ennen seuraavaa kertaa miettiä top 10 listat seuraavista koiran arvostamista asioista: ruoka, tavarat ja toiminta, lisäksi pitää miettiä, mitkä ovat koiralle ne hankalimmat häiriötekijät. Täytyykin palata tähän aiheeseen myöhemmin ajan kanssa.

Valmennusrenkaan leiri
Viime viikonloppu menikin mukavasti valmennusrenkaan leirillä Maijan ja Nyytin ketynä. Oli tosi kiva reissu ja oli hienoa päästä seuraamaan maailman parhaiden koirakoiden treenejä. Toivottavasti opeista jäi jotain päähänkin vastaisuuden varalle. Erityisen antoisaa oli nähdä junnukoirien iltatreenit. Neokin sai osallistua junnuporukan treeneihin, mutten raaskinut sitä paljoakaan siinä pyöritellä, kun se oli jo koko päivän hengaillut kuunteluoppilaana.
Tehtiin pari perusasentoa (ok!) ja vauhtiluoksetuloa ja kysyin myös meidän kaukoista mielipiteitä. Neon pomppukaukot kun ovat jakaneet mielipiteet jokseenkin kahtia. Joidenkin mielestä ne on hienot ja toiset taas sanovat, ettei moinen pomppailu ole tuomareiden mieleen. Paikalla olleiden mielestä syytä huoleen ei ole, tuskin koira enää 15 metrin päästä tuollaisia ponnuja tekee. Eli me jatkamme tekniikan hiomista edelleen. Ja pidetään se hyppy mukana kuvioissa. Enää sitä ei tosin liioitella, vaan pyritään matalampaan ja kootumpaan liikkeeseen. Etäisyyttä en ole kaukoihin ottanut vielä yhtään, olen vasta siirtynyt koiran vierestä sen eteen. Olen halunnut olla satavarma sen takajalkojen elämästä ja olen siksi kyylännyt kaukotekniikkaa ihan vierestä. Nyt takatassut pysyvät hyvin aloillaan, Neo osaa tehdä i-s-i siirrot ilman mitään tepastelua. Hyvä hyvä!

Neon tet-päivä
Otin tänään Neon töihin mukaan tutustumaan työelämään. Työpaikkani muuttaa ensi viikolla Pasilaan ja nykyisen toimiston homeongelmien seassa pari koiran hilsehaiventa ei tunnu enää missään.
Neo oli edelleen tosi rento reissaaja. Bussi-, juna- ja ratikkamatkat se kulki kuin vanha tekijä. Töissä se otti aamusta pari rallipätkää käytävällä ja hiihteli sen jälkeen pitkin nurkkia paikkoja tutkimassa, kunnes lopulta köytin sen pöytääni kiinni. Muuttomiehiä laukkaa toimistolla joka ovesta, enkä halunnut, että pentu eksyy vahingossa ulos saakka.
Neo käyttäytyi tosi hienosti koko päivän. Vimmaantui vispaamaan ja hillumaankin vasta kun oikein yllytettiin. Harmillista, ettei jatkossa taida olla mahdollisuuksia ottaa sitä töihin mukaan. Työkaverit kun tykkärivät siitä ja toivottivat sen tervetulleeksi uudestaankin.

Graafikon apulainen, joka avusti taittohommissa taittelemalla paperiroskiksen paperit uuteen järjestykseen. Sinne papereiden alle piti ehdottomasti saada kätkettyä yksi puruluu.
SAMSUNG

One thought on “Kaikenlaista hommaa

  1. Oli kiva nähdä Neoa viikonloppuna. Kivalla mallilla on kaukot ja muukin toiminta. Ei muuta kuin pomppuja peliin vaan. 🙂

    Törmäillään ehkä Pasilassa. 🙂 Kentsulta terkkuja Arville!

    t. Ansu & co

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s