Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja


Jätä kommentti

Kuvapläjäys

Niille, jotka (ehkä) odottavat syvällisiä treenianalyysejä, tuotetaan jälleen pettymys ja lykätään tänne vain lisää pöljiä kuvia. Kävimme eilen Helin luona kylässä ja Neo sai Helin Kolja-lappalaisesta uuden ystävän. Oli mainiota nähdä Kolja vihdoinkin aikuisena, se kun aina esiintyi meikäpoikien edessä pikkuisena poikana. Nyt kun meikäpoikia ei ollutkaan enää mukana, Koljan piti olla koiraporukan Mies. Mutta aika nopsasti se unohti uuden roolinsa äijänä ja antautui Neon kanssa vinhaan leikkiin. Pojilla oli ihan hurjan hauskaa!

Mainokset


1 kommentti

Mutapainin ystävät

Uutelassa kalassa

Uutelassa kalassa

Mitäs mainitsemisen arvoista me oltaisiin puuhailtu viime aikoina? No eipä juuri mitään 🙂

Ollaan tehty pieniä treeninpätkiä siellä sun täällä  ja keskitytty niissä ensisijaisesti vireennostatukseen ja hauskanpitoon.
Hauskaa ollaan pidetty toki muutenkin. Esimerkiksi eilen illalla meillä oli yksi hyvin tyytyväinen, väsynyt ja rapainen koiranpentu. Kimppalenkillä oli mitä ilmeisimmin tosi lystiä. Katsokaa vaikka:

https://www.youtube.com/watch?v=vWM7KVvUfXU


Jätä kommentti

Yhden koiran taktiikalla

Uula käväisi näyttelyssä, kun ilmaiseksi pääsi. ERIn sai tällä kertaa. Kuva: Petra Kahila.

Uula käväisi näyttelyssä, kun ilmaiseksi pääsi. ERIn sai tällä kertaa, vaikka liikkeet oli yhtä viehkot kuin sahapukilla. Kuva: Petra Kahila.

Ei tullut Uulasta enää meidän koiraa. Hyvän alkun jälkeen se alkoi jälleen ulvomaan työpäivien aikana ja päivä päivältä lauleskelu alkoi nopeammin. Viime keskiviikkona se aloitti älinän jo vartin kuluttua yksinjäämisestä. Ei auttanut ulvomiseen kikkakakkoset, eikä kolmosetkaan. En oikein saanut selville, mistä tämä ihmisten perään ulvominen pohjimmiltaan edes johtui. Ekan kerranhan Uns narahti ulvomisesta heti Pessin kuoleman jälkeen, mutta voiko muutos lauman kokoonpanossa todella aiheuttaa näin suuren reaktion? Varsinkin, kun Arvi jäi edelleen Uulan seuraksi?

Oli vaikea puuttua seurauksiin, kun syykin jäi epäselväksi. Videoilla koira ei missään vaiheessa ollut ”perinteinen” eroahdistuja, se ei ollut levoton, ei hinkunut esim. oven tai portin takana ihmisten perään. Se nukkua pötkötti kaikessa rauhassa meidän sängyssä ja 30-45 minuutin kuluttua alkoi ykskaks ulvomaan. Liekö dementoitunut koko papparainen, vai mikähän viiraus sille tuli?

Tuntui kurjalta pitää koiravanhusta, joka ulvoo ikäväänsä päivät pitkät ja hermostutti siinä sivussa pennunkin, joka muuten osaa ottaa rennosti työpäivät. Niinpä ratkaisimme tilanteen kaikkien parhaaksi ja Uula muutti Nummelaan eläkepäiviään viettämään.
Äitini luona Uulalla on lokoisat oltavat. Siellä sillä on koirakavereita, iso piha koiratarhoineen ja Uulalle ilmeisen tärkeää ihmisseuraa melkeinpä 24/7. Äidin lenkkeilyvauhtikin sopii paremmin pappakoiran jäykille nivelille. Eli mikäs sillä on siellä ollessa. Uulahan oli äitini koirana ensimmäisen vuotensa, joten tämä muutos on meille oikeastaan vaan paluu alkuperäiseen tilanteeseen.

Harmittaa silti. Uula on kuitenkin niin mainio vanha koira ja oleellinen osa meidän perhettä. Onneksi näemme sitä usein ja (kesä)lomareissuillehan saamme sen edelleen mukaamme.

Neo ei ole ollut ainoaksi koiraksi jäämisestä moksiskaan. Sen elämä tuntuu pyörivän niin tiiviisti ihmisten ympärillä, ettei se taida erityisesti kaivata lappalaisia. Työpäivinä se on ollut ihan rauhallinen. Paitsi sinä yhtenä päivänä, kun se oli murtautunut ulos päiväkodistaan ja pitänyt täällä teinibileet: se oli mm. syönyt 3-4 omenaa, tunkenut pari ompun puolikasta sohvatyynyjen alle, kuorinut (!!) yhden banaanin ja syönyt senkin (kuoret se jätti pöydälle) + repinyt kaiken pöydiltä alas + paskonut olkkarin ison maton umpeen.

Onneksi melkein kaikilla kavereilla on koiria ja saamme edelleen pidettyä sosiaalista elämää yllä kimppalenkeillä ja -treeneissä. Ja jos nyt on pakko keksiä positiivisia puolia tästä tilanteesta, niin hiekan ja kuran määrä lattioilla on enää murto-osan siitä ajasta, kun meillä oli kolme lapinkoiraa.

5 kk
IMG_9032

Laitetaan vielä Neon treenikuvia, joista kiitos Ansu Leimanille!


Jätä kommentti

Top 10

Ei auta itku markkinoilla. Eikä oikein missään muuallakaan. Eli kaipa se on vaan yritettävä opetella olemaan ilman Arvia. On se jännä, miten paljon yhden pienen koiran poissaolo näkyy arjessa. Nostelen vanhasta muistista iltaisin tavaroita lattioilta ylös ennen kuin muistan, ettei meillä ole enää koiraa, joka saattaisi niihin yöllä törmätä. Lenkeillä pistän edelleen merkille isommat montut, vaikkei minun tarvitse enää varoittaa ketään kuopista ja kynnyksistä. Otin pakkasesta vahingossa liikaa rustoja sulamaan ja mietin, että naulakosta pitäisi laittaa ylimääräiset hihnat ja rensselit jonnekin.

Minulla on niin ikävä sitä pientä valkoista koiraa, joka ilmestyi aina vaivihkaa viereeni ja ilmoitti kohteliaasti, että juuri nyt olisi hyvä hetki helliä pieniä koiria. Onneksi on sentään nuo kaksi mustaa pölväkettä, jotka vähemmän kohteliaasti änkeävät halittaviksi. Sen enempiä kyselemättä.

Neon top 10 listat
Vappu Alatalon motivointiklinikan innoittamana rustasin Neon top 10 listat. En nyt ihan mene vannomaan listojen järjestyksestä, mutta jotensakin näin nämä taitaisivat olla:

Ruoka
1. Nakki, lihapulla tms. perustreeniherkku
2. Banaani (!) pelkät kuoretkin käy
3. Paistettu naudanliha
4. Naudanmahalastu, kuivattu
5. Rustot
6. Broilerinsiivet
7. Natural Menu
8. Raakaruokamössö
9. Oma kuivaruoka
10. Mikä tahansa, minkä voi syödä

Vaikea listata top 10 herkkuja, koska kaikki käy. Neo on erittäin ahne. Se syö käytännössä mitä tahansa ruuaksi kelpaavaa ja paikoitellen kelpaamatontakin (pussitin tässä yks päivä tien varresta sellaista tennispallon pinnan näköistä tavaraa). Erikoisin superherkku on banaani, jonka takia Neo alkaa ihan tanssahtelemaan ja on se kertaalleen mennyt ventovieraan banaania syövän ihmisen sivulle kerjuulle.

Tavara
1. Frisbee
2. Pehmeät räsylelut, ”kaninraato”
3. Pallo (tennispallo tai pehmeähkö kumipallo)
4. Pehmeä teddypatukka
5. Narupallot, ei väliä pallon kovuudella
6. Pehmeä patukka
7. Puuvillaköysipötkö, punotut köydet
8. Uulan isot pehmolelut
9. Reikäpallo
10. Mikä tahansa, missä voi roikkua tai minkä voi heittää ja hakea

Tämä oli jo helpompi lista. Leluissa on havaittavissa selkeitä suosikkeja, mutta ne vaihtelevat tilanteen mukaan. Olen pyrkinyt leikkimään monenlaisilla leluilla, ettei se jäisi jumiin johonkin tiettyyn kapistukseen. Tarvittaessa palkaksi on käynyt myös hevosen riimunnaru, jossa ei tosin juuri sillä hetkellä ollut hevosta kiinni.

Toiminta
1. Frisbeen jahtaaminen/noutaminen
2. Vetoleikki
3. Lelun jahtaaminen, kun sitä vedetään maata pitkin
4. Ihmisten syliin änkeäminen ja vispaaminen
5. Kakarahaku (muksujen etsiminen näkölähtönä)
6. Käpyjen etsiminen metsässä (vähän kuin tunnari)
7. Lapiohommien/haravoimisen kyttääminen
8. Koirien kanssa leikkiminen ja juokseminen
9. Hepulirallaaminen sisällä tai ulkona (ympäri ympäri ympäri ilman aivoja 200 km/h)
10. Uulan kyttääminen

Tämäkin oli aika helppo lista. Neo arvostaa leikkiä ja kaikista eniten sellaista leikkiä, jossa me yhdessä retuutamme/viskomme lelua. Se ei lähde yksinään rälläämään lelujen kanssa, se tuo lelut minulle ja haluaa lisää vetoleikkiä tai että viskaisin lelun uudestaan. Lelujen jahtaaminen on myös tosi siistiä. Kuolleelle lelulle Neo lähtee kyllä, mutta ei millään tulenpalavalla kiireellä. Tätä pitäisikin harjoitella lisää.
Kotielämässä ihmisten syliin kiipeily on lempparia. Neo tykkää olla lähellä ja se tykkää kovasti myös pussata ja vispata, etenkin tuttujen kanssa. Mutta kelpaa sille tähän tarkoitukseen kaikki vieraatkin ihmiset. Uutuuspuuhista listalle pääsivät nenänkäyttöjutut, muksujen etsiminen pihapuskista on Neon mielestä tosi mukavaa ja se pitää myös toissapäivänä esittelemästäni käpyleikistä, jossa joutuu käyttämään vähän nenää.

Häiriöt
1. Jos teen itse hommia toisen koiran kanssa (tämä on pahinta, mitä Neo tietää, siltä meinaa ratketa peliverkkarit ihan justiinsa)
2. Tuttu koira tekemässä hommia/leikkimässä ihmisen kanssa
3. Vieraat koirat leikkimässä/tekemässä hommia
4. Lässyttävät ihmiset
5. Nopeasti liikkuvat asiat, juoksevat koirat, tuulen mukana lepattavat lehdet, sinkoilevat kissat yms.

Tähän en keksinyt kaikkia kohtia. Neo ei oikeastaan piittaa mistään häiriöistä, jos sillä on minun kanssa hommat kesken, eikä se arkielämässäkään mistään pahemmin häiriinny. Ainoa kerta, kun Neo on jättänyt huomiotta luoksetulokäskyni oli se, kun naapurini ystävällisesti nakkeli sille samaan aikaan lumikokkareita nurkan takana.
Varsinaisia häiriötreenejä ei olla tehty vielä ollenkaan, eikä olla ihan hetkeen tekemässäkään. Eli enpä osaa sanoa, kuinka isoja nuo listatut häiriöt sille oikeasti olisivat. Normitreenihäiriöt (koirat, ihmiset ym) se sietää tosiaan ilman mitään ongelmia.
Kimppatreeneissä temppujen välissä, kjos olen puhunut jonkun kanssa harjoituksesta, Neo on saattanut kyllä hilpaista pussaamaan paikalla olevia ihmisiä. Mutta se palaa heti pyynnöstä luokse. Jossain vaiheessa pitääkin opettaa sille joku ”käy siihen” käsky.

Uulan kotouttamisprojekti
Uula on ollut 10 vuotta ihan sujuvasti yksikseen kotona, mutta marraskuussa sille iski joku eroahdistus-pavarotti-tauti ja se alkoi ulvomaan jäädessään kotiin ilman ihmisiä. Helkkarin pölvästi. Mikähän lie laukaissut moisen harrastuksen? Pessin kuolema, minun pitkän hoitovapaan loppuminen (joka loppui vasta tän vuoden puolella), joku muu, mikä?

En halunnut, että Uula esittelee pennulle tuollaisia harrastuksia ja niin Uula on ollut Neon tulosta saakka äitini luona. Yritämme nyt kotouttaa Uulan takaisin meidän koiraksi. Strategiana Dap-haihdutin ja sitruunapanta, lisäksi Uula viettää työpäivät makkarissa, ettei se käytä aikaansa yrittämällä murtautua Neon aitaukseen. Tätäkin se nimittäin harrasti, kun videokameran avulla vaklailin koirien puuhia. Neolla on päiväkodissaan puruluita, jotka Uula tietenkin haluaisi syödä ja yhtenäkin päivänä se yritti puoli tuntia tiirikoida itsensä kompostiverkkoaidan läpi. Ja epäonnistuessaan tässä puuhassa, se alkoi lopulta ulvomaan.

Ensimmäinen työpäivä sujui ilmeisesti ihan hyvin. Naapurin mukaan mitään ääniä ei meiltä kuulunut. Videokamerasta loppui muistista tila reilun tunnin kuluttua, mutta sinä aikana täällä ei tapahtunut juuri mitään mainitsemisen arvoista. Mitä nyt Uula kieriskeli pitkään ja hartaasti meidän sängyssä. Makkarin ovessa on kunnon portti ja siitä Uula ei yrittänytkään tulla läpi Neon päiväkodin puolelle. Eli ehkä tämä tästä!