Neo ja Raito

Koirapoikien elämää ja tekoja


1 kommentti

Puoli vuotta mittarissa

IMG_9780

Neo täytti 6 kk keskiviikkona. Tässä puolivuotiskatsaus Neo Nepparin treeneihin ja muihin kuvioihin.

En ole jaksanut kirjata ylös meidän jokaista treeniä. Ne kun ovat lyhyitä, eikä niistä riitä paljoa kerrottavaa. Normitreenisessio on jokseenkin tällainen: omassa pihassa pari puun kiertoa ja kun vire alkaa olla kohdallaan, tehdään kahden lelun leikkiä ja siitä suoraan kaksi vauhtinoutoa, sitten yksi 5-8 metrin seuraaminen ja sitten lähdetäänkin jo lenkille. Lenkillä saatetaan tehdä pari reipasta luoksetuloa, jos Neo irtaantuu niin pitkälle, että saadaan tämä tehtyä. Iltaruualla sitten vielä ehkä kaukojen siirtoja tai kapulan pitelyä tai jotain muuta sisällä tehtävää piiperrystä.

Joka päivä tehdään kuitenkin jotain pientä ja kerran pari viikossa käymme kimppatreeneissä tekemässä hieman isommat treenit.

Neosta on kasvanut ISO poika, säkä menee jo reilusti yli 50 cm:n ja painoa on jotain 17-18 kg kieppeillä. En yhtään ihmettele, ettei se vielä oikein hallitse nopeasti venähtänyttä kroppaansa. Neo on tällä hetkellä vähän sellainen norsu posliinikaupassa -tyyppinen koira törmäillessään vauhdin hurmassa ympäriinsä: ”Oho, en ehtinytkään jarruttaa ennen seinää!”
Se myös ihan sujuvasti kipuaa ihmisten syliin, vaikkei välttämättä sinne enää mahtuisi. ”Sopu sijaa antaa” se taitaa tuumata kietoessaan tassunsa ihmisen kaulan ympäri ja antaa sitten ison pusun. Varsinainen lellipentu.

Osa tempuista on jätetty suosiolla hautumaan ja odottelemaan aikaa, jolloin Neo kasvaa sinuiksi ison itsensä kanssa. Se ei kertakaikkiaan pysty tällä hetkellä tekemään esim. maahan-istu siirtoa kuten haluaisin. Mutta mikäs kiire tässä olisi? Antaa pennun kasvaa rauhassa ja tehdään niitä juttuja sitten, kun kasvu tasaantuu ja koira saa jälleen kroppansa hallintaan.

Arkielämä Neon kanssa alkaa olla jo sellaista, ettei oikeastaan mihinkään tarvitse enää erikseen kiinnittää huomiota. Tässä on auttanut suuresti sen tasainen ja vakaa perusluonne. Sen uutiskynnys ei ylity kovinkaan herkästi ja se suhtautuu uusiin ilmiöihin luontevasti ja rennosti. Se ei pelkää mitään tilanteita, asioita taikka ääniä. Santahaminen ampumaharjoituksiinkaan se ei kiinnittänyt mitään huomiota.
Neo on herttainen ja kiltti poika vaikka siitä löytyykin yllättävää kipakkuutta tarpeen tullen. Se ei esim. arkaile tintata Uulaa, jos Uula yrittää tulla minun sivulle Neon vuorolla. Muutenhan Neo on tosi nöyrää poikaa vanhempien koirien seurassa. Neon onneksi Uulan pinna on tosi pitkä, eikä se vaivaudu pitämään junnupoikia juuri minään. Se vain tyynesti keilaa pennun hartialla syrjään ja tulee sivulle jos on niin päättänyt.

Lasten kanssa Neo on ollut tosi hyvä. Se osallistuu mielellään lasten pallo- ja juoksuleikkeihin, eikä sillä keitä homma yli. Vain pari kertaa olen ottanut sen leikistä sivuun, ettei se kuumenisi liikaa. Ja nyt sillä on tosiaan herännyt ajatus siitä, että jengin olisi syytä pysyä koossa ja se selkeästi tarkkailee lasten liikkeitä pihalla ja lenkeillä. Olen myös opettanut Neon ilmaisemaan pihalla minulle lapset ja se osaa hakea juuri sen lapsen, jota pyydän. Leikimme usein myös kakarahakua: muksu lelun kanssa puskaan piiloon ja pentu perään etsimään. Tosi hauskaa hommaa!

IMG_9784

Tokojuttuja
Olen keskittynyt asenteen ja motivaation rakentamiseen ja nyt perusta alkaa olla jo aika mainiolla mallilla. Neo ei ole mikään sähikäinen, mutta se on varsin iloinen, aktiivinen ja yritteliäs pieni koira ja pidän kovasti meiningistä, jolla se tekee hommia. Ja jos sillä on jokin tehtävä, se ei tasan jätä sitä kesken ennen kuin on valmista. Se hakee metsästä sitä tiettyä käpyä niin kauan kuin se löytyy. Vaikka siinä hommassa kestäisi kuinka kauan. Sinnikkyyttä siis riittää.

Se on myös uskomattoman keskittymiskykyinen pentu. Kävimme eilen Maijan kanssa Malminkartanon nurtsilla tekemässä pienet treenit ja mahduimme hädintuskin treenaaman pienelle nurmipläntille, kun toisella puolella oli futispeli ja toisella puolen iso porukka viskoi frisbeetä. Kun toin Neon paikalla, sen silmät melkein putosivat päästä, kun se näki kaiken sen frisbee-futispallo-härdellin, mikä treenipaikalla oli käynnissä. Mutta sillä sekunnilla, kun laskin sen irti ja ehdotin treenaamista, se sulki kaiken muun ulkopuolelle ja keskittyi täysin meidän yhteisiin hommiin. Todella mukava ominaisuus!

Teppujen suhteen ollaan edetty suht hissukseen, yhtään valmista temppua meillä ei vielä ole. Neo osaa pätkiä eri liikkeistä ja varmaan aika pitkään edetään samalla tavalla ennen kuin ryhdyn kokoamaan palasista kokonaisia liikkeitä tai koesuorituksia. Haluan pohjista vahvoja, että on sitten joskus ongelmien ilmetessä jotain, mihin palata.

Seuraaminen on vielä ihan atomeina. Neo tekee mielestäni tosi kivaa seuraamista, kun nappaan sen lennosta mukaani. Olen tehnyt vasta tosi lyhyitä pätkiä, mutta nämä pienet pätkät se tekee töitä hienosti! Tykkään! Lisäksi se osaa tehdä paikallaan käännökset ja hakeutua perusasentoon eri kulmista. En ole vielä liittänyt perusasentoja liikkeeseen. Jossain vaiheessa pitää ruveta yhdistelemään näitä palikoita toisiinsa. Haluan takapään käytön paremmaksi ennen kuin otan käännökset seuraamiseen mukaan. Loivia kaarteita ja temponvaihteluita voisi myös jossain vaiheessa ryhtyä esittelemään.

Paikallaoloja ei olla vielä tehty, ainoastaan muutaman sekunnin asennoissa pysymisiä kotona. Neon on vaikea pysyä oikeassa asennossa, se alkaa helposti valumaan sinne tänne. Maassa ollessaan se saattaa kääntää melkein lonkalle asti ja istuessakin se valuu herkästi kankulle. Eli näitä tehdään vasta sitten, kun kroppa pysyy paremmin ruodussa. En halua sen oppivan, että kankkuilu on mahdollista.

Nouto on jo jollain mallilla. Neo pitää erilaisia kapuloita hyvin ja nyt se osaa tehdä tämän myös perusasennossa. Pitää hyvin, vaikka otan kapulasta kiinni, luovuttaa vasta ”kiitos”-sanasta. Vauhtinoudossa sillä hirtti alkuun vähän kaasu kiinni kapulan kanssa. Kapula on sille niin iso hitti, ettei se halunnut vaihtaa sitä leluun. Juoksi vain lelujen perässä kapula tiukasti suussaan. Aikani ihmeteltyäni sain sen lopulta irrottamaan otteensa, kun tarjosin vaihtariksi frisbeetä ja nyt se vaihtaa jo muihinkin leluihin. Kahden lelun leikki säilynee vakio-ohjelmistossa, että vaihtokin pysyisi hyvänä.
Kapulan ottaminen maasta voisi olla parempi. Nyt se saattaa vähän sählätä ja innostuksissaan juosta kapulasta ohikin. Eli onhan tässäkin tempussa vielä tekemistä ennen kuin se on valmis.
Yhtä tunnarikapulaa ollaan etsitty heinän alta ja metsässä Neo etsii mielellään niitä omia käpyjään. Tätäkin temppua on siis jo hiukan pohjustettu.

Stoppeja ollaan ryhdytty tekemään pakittamalla ja olemme nyt vaiheessa, että asennot tehdään hitaassa vauhdissa ihan läheltä ja palkkaan heti pysähdyksestä. Kohta pitää ryhtyä työstämään asennossa pysymistäkin, mutta ensin haluan itse stopeista täpäkät ja varmat.

Kaukoja tehtiin silloin alkuun enemmän ja nyt olen jättänyt ne vähän hautumaan ja muistuttelen vain välillä, mistä olikaan kyse. Olen nyt ihan tyytyväinen siirtoihin, mutten ole ihan varma, ymmärtääkö Neo vielä, mikä on se oleellisin osa tätä temppua (=takajalat paikallaan). Pitäisikin taas ryhtyä työstämään näitä eteenpäin. Välimatkaa ei ole vielä yhtään.
Muistutan säännöllisesti itseäni, että kiireellä saa aikaan paskat kaukot, eikä tässä liikkeessä ole olemassa oikotietä. Kokemuksesta tiedän… Yritän oppia edellisistä virheistä ja rakentaa tämän tempun ajan kanssa ja huolella valmiiksi.

Ruutu on kaahailuvaiheessa. Neolla kävi kaksissa treeneissä peräkkäin niin, että pohjan värin (?) takia se ei heti hoksannut, missä sen lelu on ja sille tuli mielikuva vähän tyhmästä jutusta. Kyllähän sen tuonkin jälkeen eteni laukalla ruutuun, muttei sellaisella palolla kun toivoin, joten tätä asiaa piti pohtia tarkemmin. Tehtiin sitten jonkin aikaa kuolleelle lelulle juoksemista ihan erikseen ennen kuin otettiin tötsät takaisin kuvioihin. Ja nyt tilanne on se, että rallatan pentua ruutuun ja kun se sinne juoksee, alkaa bileet. Nyt vauhti ja intensiteetti alkaa olla sitä, mitä haluankin. Pari kertaa ollaan testattu näyttöruutua näkyvän lelun sijaan ja hyvin toimii sekin.

Luoksetuloa ollaan tehty ihan vain pentuluoksetulona ja nyt vauhtia alkaa olla niin paljon, että pysäyttämisessä tulee tulevaisuudessa olemaan varmasti työsarkaa. En ole myöskään vielä liittänyt tähän perusasentoa. Mutta mietitään näitä sitten myöhemmin.

Agility
Takana on nyt peräti kahdet treenit ja Neo kulkee jo nyt niin kovaa, että tätiohjaajaa hirvittää. Neo ei ymmärrä lajista vielä mitään muuta kuin sen, että: ”Tää on niin siistiä, juostaan hei vielä kovempaa!”
Tällainen pulska persjalkainen täti joutuu lenkki- ja laihiskuurille, jos meinaa edes auttavasti pysyä kyydissä mukana.

*****
Kaiken kaikkiaan Neo on oikein mainio koiranalku. Tykkään siitä tosi paljon ja olen joka päivä onnellinen, että minulla on tuollainen, reipas, terve ja elämäniloinen koira!

Mainokset


Jätä kommentti

Retkikoirailun lyhyt oppimäärä

Neo kävi ensimmäistä kertaa telttaretkellä, kun tekaisimme ex tempore reissun Liesjärven kansallispuistoon. Kävimme matkalla poimimassa myös synttärisankari Uulan mukaamme. Uula täytti perjantaina 11 vuotta. Onnea pappakoiralle!

Retkeily oli Neon mielestä tosi hauskaa. Etenkin uimisosuus. Neps on hyvin innostunut vedestä ja se uisi varmaan maailman tappiin saakka, jos joku vain nakkelisi sille veteen jotain noudettavaa. Aikaisemmin se ei ole mennyt itse veteen vaan se on odottanut rannassa, että joku tulee viskaamaan sille jotain haettavaa. Nyt kun se ei saanut seuraa rantaan, se räpelsi vedessä itsekseenkin, keiveli pohjamutaa ja nuiji keppejään veden alle ja sukelteli sitten innoissaan niitä uudestaan esiin. Pöhkö.

Neo humppasi taukoamatta klo 15-20, kunnes se lopulta myönsi, että hiukan saattaisi jo pieniä koiria väsyttää ja pisti maate. Telttaan mennessä se oli jo niin sippi, että putosi jokseenkin niille sijoilleen ja nukkui sähläämättä aamuun. Muutaman kerran havahtui murisemaan, kun joku leirintäalueen yöpyjistä sattui kulkemaan liian läheltä meidän telttaa.

Hyvä retkikoira siitä vielä tulee.

Tuliterä untuvapussi, mä otan tän!

Tuliterä untuvapussi, mä otan tän!

Asiallisesti piuhassa.

Asiallisesti piuhassa.

Uimamaisteri

Uimamaisteri

Uula 11 vuotta!

Uula 11 vuotta!

Viiden tunnin humppaaminen on rankkaa, pakko ottaa pienet tirsat.

Viiden tunnin humppaaminen on rankkaa, pakko ottaa pienet tirsat.

Koska lampaita ei ole ollut saatavilla, lapsetkin riittää paimennettaviksi. Neo on tarkka siitä, ettei penskat häviä liian kauas.

Koska lampaita ei ole ollut saatavilla, pidetään sitten huolta siitä, ettei penskat häviä liian kauas.


Jätä kommentti

Ensimmäiset agilitytreenit

Neo kävi juuri ensimmäisissä agilitytreeneissään. Ei varmaan opittu vielä juuri mitään, mutta Neo oli ihan satavarma, että agility on tosi siistiä!

Ensin tehtiin suoraa putkea avustajan kanssa. Putkea ollaankin tehty aiemmin pari kertaa, joten tämä ei ollut sille ihan uusi ilmiö. Hyvin siis sujui. Lisäksi tehtiin muutama kiepautus siivekkeiden välistä ja siihen perään nakkitargetille suoraan eteen irtoamista. Targettihomma oli Neon mielestä vähän pöljää, se olisi mieluummin jatkanut lähileikkiä, eikä meinannut lähteä jonnekin muualle jonkin hikisen nakin takia. Näitä pitää tehdä erikseen ilman esteitä ja ehkä lelu ois kuitenkin tässä parempi palkka.

Muissa treeneissä näkynyt mieltymys kiertää asiat oikealta vasemmalle näkyi myös nyt. Neo tarjosi siivekkeidenkin kanssa hanakasti vasempaan kiertämistä. Pitääkin ihan tietoisesti ottaa kiertämistä toisinkin päin, ettei siitä tule toispuoleinen tekijä. Mä en ole tähän aiemmin puuttunut, koska haluan, että se kääntyy jatkossa merkille vasemman kautta ja tämä on tullut nyt vähän kuin ilmaiseksi.

Pussia tehtiin lopuksi kolme toistoa. Kahdella ensimmäisellä kerralla avustaja piti kiinni, minä kuikuilin pussin toisessa päässä ja pentu juoksi läpi. Kolmannella kerralla avustaja ei sitten enää ehtinyt nappaamaan pennusta kiinni, kun se jo paineli kokonaan kiinni olevan pussin läpi. Kävipäs tähän esteeseen tutustuminen helposti!