Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja


1 kommentti

Syyskuvia ja treenejä

Nähtiin eilen Maijan kanssa kimppatreenien ja -lenkin tiimoilta.

Treeneissä ei mitään ihmeitä.

Seuraaminen oli ehkä tavallista ponnettomampaa, mutta silti ihan siistiä. Vasemmalle käännös on jo parempi. Nina neuvoi minulle toisen tavan kääntyä ja nyt Neo hahmottaa käännöksen paremmin ja osaa hilata kankkunsa oikeaan suuntaan. Hyvä hyvä, kyl tää tästä!

Merkki ja ruutu ok. Pitää muistaa itse kipittää perässä ruutuun ja palkata siellä, ettei ala pinkomaan samalla vauhdilla takaisin luokse. Nyt ollaan tehty vähän tyhmästi liiketta nimeltä: ”lähettäminen määrättyyn paikkaan ja pikainen luoksetulo”.

Luoksetuloa tehtiin kiertämisen kautta perusasentoon saakka. Olen vaihtanut lopun takaa kiertämiseksi ja se tuntuisi olevan parempi vaihtoehto kuin suoraan edestä tuleminen. Neo on suuri ja pitkä koira ja suoraan tullessaan se joutuu ajattelemaan sitä loppuasentoa ja tämä hidastaa sitä hiukan. Neo alkaa miettimään sitä kääntymistä jo ennen kuin käännös on ajankohtainen. Mun Pikku Pedantti-Paavo haluaa toimia oikein. Selän takaa kiertämällä vauhti on parempi loppuun saakka. Palkkaan sen kyllä edelleen suurimmaksi osaksi pelkästä takaa kiertämisestä, että vauhti myös säilyy hyvänä. Satunnaisesti pysäytän viereen.

Agilityä
Kävin kesällä pari kertaa itsekseni tekemässä agilityä, mutta jätin homman pian sikseen. Minun edellinen agikoira oli nuori 9(!) vuotta sitten, en ole treenannut taikka kisannut kolmeen vuoteen. Laji on mennyt tässä ajassa ihan hurjasti eteenpäin, mutten ole ehtinyt seuraamaan uusimpia tuulia. Ja lisäksi minulla on nyt täysin erilainen koira kuin kolme vuotta sitten.
Päätin siis odottaa, että pääsemme jonnekin ohjattuihin treeneihen, etten suhaile ihan omiani ja pilaa koko juttua. Eikä minulla edes ole niin kiire pentua treenaamaan. Uulastakin tuli ihan hyvä, vaikka se näki esteet ensimmäistä kertaa yli vuotiaana. Olen tehnyt Neon kanssa sileällä jonkin verran agilityyn liittyviä juttuja. Mm. 2on/2off toimii erilaisissa ympäristöissä ja alustoilla. Ja se lukee luonnostaan ihmisen liikettä todella hyvin. Lienee geeneissä.

Nyt aloitimme HAU:n penturyhmässä ja onpa ollut tosi hauskaa! Neo on edelleen sitä mieltä, että agility on tosi nastaa. Valitettavasti olen itse hidas niin fyysisesti kuin reaktionopeudeltani, ettei meistä koskaan tule mitään agikenttien staroja, mutta mä olen sen verran vanhanaikainen koiraharrastaja, että haluan harrastaa, vaikkei huipulle koskaan päästäisikään.

**************
Mutta voi vitsit, että mä olen tyytyväinen tuohon koiraan. Se on jo nyt täyttänyt mun kaikki tavoitteet. Minulla on nyt terve, ehjä ja tosi kiva koira, jonka kanssa on todella mukavaa olla, elää, lenkkeillä ja treenata!
**************
Ja sitten niitä kuvia. Äitinsä poika.

Mainokset


Jätä kommentti

Vihti tutuksi!

Huh, muuttorumbaaminen on näillä näkymin ohi. Eipä tässä muutettu kuin kaksi kertaa kahden kuukauden sisään. Nyt meillä on siis oma talo Otalammella Vihdissä ja kyllä kelpaa. Oma piha metsän laidassa, alue on kiva ja hienoja lenkkipaikkoja ihan nurkan takana. Lähistöllä on myös yksi kenttä, jossa jo käytiin hiukan treenailemassa.

Tuhmia puuhia
Se Neon pedinräjäytystyö oli vasta tuhmuuksien alkusoittoa. Sen jälkeen meidän kotikenguru on päättänyt, ettei hän enää aio pysyä päiväkotihuoneessaan ja on ottanut sieltä hatkat, vaikka olemme kehitelleet erilaisia virityksiä pitääksemme pennun päivisin kodinhoitohuoneessa. Uudessa talossamme on muuton jäljiltä kaikki vielä hujan hajan ja sen myötä paljon vaarallisia juttuja saatavilla, eli pentu ei kertakaikkiaan voi mellastaa vapaalla jalalla yksin ollessaan. Ja ihan vain irtaimistonkin parasta mietin, kun telkeän pennun yhteen huoneeseen työpäivien ajaksi. En halua, että meidän kaikille huonekaluille käy kuten Neon pedille.

Neo todallakin on fiksu koira. Sen lisäksi, että se osaa kuoria banaanin, se osaa näköjään myös vetää painavan metallihäkin pois oven edestä, että pääsee avaamaan oven. Lisäksi se osaa avata sohvatyynyn vetoketjun päästäkseen repimään tyynyn sisukset. Kuka nyt tylsää verhoilukangasta haluaisi repiä, jos noin näpsäkästi pääsee itse asiaan, eli superlonin silppuamiseen?
Neon tuhmuuksien listalta löytyy nyt myös poikkisyöty lampun johto, seinästä irtirevitty ja tuhannen päreiksi laiteltu valokatkaisija, ikkunasta revityt rullaverhot, pöydältä pudotettu rikkaimuri ja vastamaalattu seinä, johon on testattu hampaiden kestävyyttä. Menetetystä pikkusälästä en edes viitsi pitää kirjaa, mutta aika monta nukkea, pehmolelua ja duploa on päättänyt päivänsä Neon hampaisiin.

Alkoi huumori jo jossain vaiheessa olla kovilla tuon tempausten takia. Pakko keksiä jotain ennen kuin elikko tappaa itsensä sähkövehkeitä operoidessaan. Häkitys on minusta turhan rankka toimenpide, enkä jaksaisi lähteä opettamaan sitä kuonokopalle, joten nyt ens alkuun kävin ostamassa kodinhoitohuoneen oveen korkeamman portin. Jos meidän kengurun ponnistusvoimalla varustettu Herra Houdini vaikka alkaisi pysymään omassa huoneessaan. Tulokset ovat toistaiseksi olleet ihan hyviä. Pentu on pysynyt omassa huoneessaan ja tyytynyt touhuamaan siellä. Videolta tsekattuna se kyllä testaili alkuun uuden portin kestävyyttä huolellisesti. Puri ja raapi kaltereita eri kulmista ja takajaloillaan seisten se rynkytti järjestelmällisesti koko portin reunasta reunaan läpi. Onneksi portti kesti kaatumatta tämän varsin tehokkaan testin.

Harrastushommissa olen ollut erittäin tyytyväinen Neon sinnikkyyteen ja periksiantamattomuuteen. Jos se johonkin hommaan ryhtyy, se hoitaa homman valmiiksi. Näissä askartelupuuhissa riittäisi kyllä hiukan pienempikin moottori, mutta mitä ilmeisimmin olen saanut juuri sitä, mitä tilasinkin.

Treenijuttuja
Treenattukin ollaan aina jossain väleissä ja nyt kun vertaan kesän alkuun, niin pienimuotoista edistystäkin on havaittavissa. Kisaikäkin alkaa olla pian käsillä, mutta kisavalmiita ei olla lähelläkään. Mutta ehtiihän tässä.

Seuraamiseen ollaan saatu mukaan perusasennot, temponvaihtelut ja (täys)käännös oikeaan. Vasemmalle käännös on vielä työn alla. Neo tuppaa hiukan liioittelemaan vasemmalle käännöstä ja takaosaankin toivoisin lisää puhtia, eli tätä pitäisi nyt viilata kaikin puolin siivommaksi, että sen saisi yhdistettyä liikkeeseen mukaan. Itse seuraamiseen olen todella tyytyväinen, vaikka tehdäänkin sitä edelleen lyhyissä pätkissä. Välistä se hiukan tahtoisi tunkea iholle, jos kierroksia on liikaa.

Stopit alkaa olla jo aika kivat, nekin voisi kohta ottaa seuraamiseen mukaan. Ollaan tehty näitä tosi vähän. Pakittamalla ja muuten ilman seuraamista. Hiukan olen jo alustanut luoksetulonkin stoppeja tässä yhteydessä ja pysäytellyt lelupalkalla hiukan kauempanakin. Stoppileikki pallolla on Neosta huisin hauskaa.

Luoksetulo on eka liike, joka ollaan tehty ihan oikeana, kokonaisena liikkeenä. Tai no joo, ehkä kaksi kertaa olen tehnyt sen kokonaisena, eli ei tässä vielä voi kovin paljoa henkseleitään paukutella… Mutta ne kaksi toistoa olivat kokonaisuudessaan varsin korrektit ja vikkelät. Enimmäkseen tehdään siis edelleen pentuluoksetuloja tai tolpan kierron kautta perusasentoon tulemista.

Noutoa ollaan jatkettu ottamalla luovutusasento mukaan kuvioihin. Itse luovutusta en tosin ole vielä juurikaan tehnyt, palkkaan yleensä suoraan leluun, kunhan pentu ilmaantuu kapulansa kanssa oikeaan paikkaan. Neo pitää napakasti kiinni kapulasta, vaikka vetäisin hiukan laipasta. Irrotuskäskyn merkitys on siis mennyt hyvin jakeluun. Pääpaino on edelleen vauhdissa, joten 95 % meidän noutoharjoituksista on edelleen vauhtinoutovariaatioita ja kapula suussa tolpan kierrätystä. Eipähän ote lipsu, kun luukuttaa täysillä menemään kapula suussa.

Kaukotekniikka alkais olla jo melko vahva, ehkä kohta voisi ruveta suunnittelemaan etäisyyttä. I-M tuppaa edelleen levähtämään liikaa eteen. Neon on vähän hankala pudottautua kootusti maahan, joten se rytkäisee itsensä mielellään pitkäksi. Lisäksi I-S siirrossa oikea takajalka saattaa hiukan siirtyä. Tämä on edelleen temppu, jota ei voi tehdä liian hilpeissä mielentiloissa, silloin leviää tekniikka ja pentu vain räiskii sinne tänne. Tässä ei voi edes harkita lelupalkkausta.

Merkki ja ruutu ovat Neolle tosi tärkeitä juttuja. Se menee aika vakavaksi, kun kyseessä on merkki tai ruutu. Vauhti ja intensiteetti on nyt hyvät, ruudussa oikea paikka vaatii täsmennystä, Neo tykkäisi hiukan kaarrattaa ruutuun mennessä ja mennä jopa sivusta sisään. Merkillä se helposti tarjoaa maahanmenoa tai muuta kikkailua, jollen ehdi heti merkkaamaan toimintaa oikeaksi. Enää se ei sentään yritä kantaa niitä merkkejä minulle… Tässä tarvitaan siis treeniä lisää. Paljon treeniä.

Hyppykin kaivettiin esiin muuton jälkeen ja pari kertaa olen tehnyt naksumeiningillä hökötyksen välistä menemistä. Tuntuisi olevan Neolle aika helppo temppu. Irtoaminen ei ole sille kynnyskysymys, kuten se oli mun lappalaisille.

Tunnarikapulatkin löytyivät muuttokuormasta, joten sitäkin voisi alkaa työstämään. Ollaan etsitty vain yhtä tikkua näkymättömistä ja ois ehkä syytä hiukan jo edetä tämänkin tempun kanssa.

*************
Niistä lenkkimastoista puheenollen. Kyllä mä voin ajaa hiukan pidemmät työmatkat, kun iltalenkillä voi lähteä kävellen tällaisiin paikkoihin! Eikä se työmatka edes pidentynyt ajallisesti kuin 10 min. suuntaansa.