Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja


Jätä kommentti

1 v. kuvat

Aamulla aurinko pilkisteli, joten pakkasin muksut ja koiran autoon ja lähdimme hiekkakuopille ulkoilemaan ja ottamaan vähän vauhtikuvia. Ja kappas, perillä huomasin, että kamerasta puuttuu muistikortti. Hitto. Olisi ollut tosi makea vino valo, hyvin tilaa ja vauhdikas koira.

Tässä siis omassa pihassa otetut 1 v. poseeraukset. Ilman vauhtia ja hienoa valoa. Kuvaaminen on muuten yllättävän vaikeaa, kun koira on ehkä hiukan innostunut kuvausrekvisiittapallosta.

IMG_1828

IMG_1877

IMG_1885

IMG_1893

Mainokset


2 kommenttia

Ekat synttärit

IMG_1809

Tasan vuosi sitten pitkä odotus konkretisoitui, kun Nyyti tekaisi kuusi potraa pentua. Oli hullua ajatella, että parin vuoden odottelu alkoi olla loppusuoralla, meille tosiaan oli tulossa Nyytin pentu!

Viisi viikkoa onnistuin suhtautumaan pentueen uroksiin tasavertaisesti. En uskaltanut tykästyä yhteenkään, kun en vielä tiennyt, mikä niistä olisi se meidän ikioma koira. Pentujen ollessa viisiviikkoisia lapset lähtivät ensimmäistä kertaa mukaani katsomaan pentuja ihan livenä (pentukuvia olimme sitä ennen tutkineet yhdessä lähes päivittäin).
Tällä pentujen palluttelukerralla se pentueen mustavalkoinen poika tuli ja kääräisi minut kertaheitolla pikkiriikkisen tassunsa ympärille. Olin myyty ja satavarma siitä, että juuri tämän pentu on tarkoitettu meille! Onneksemme myös Jessican mielestä tämä pentu oli sopivin meidän perheeseen ja niin pienestä herttaisesta Haiku-pojasta tuli Neo, meidän ikioma koira.

Neo on käyttänyt ensimmäisen vuotensa kasvamiseen (jossain vaiheessa näytti jo siltä, ettei se aio lopettaa kasvamista ikinä), koiramaiseen pentupöljäilyyn, elämisen sääntöjen opiskeluun ja treeniasenteen ja -pohjien luomiseen. Sen lisäksi se on tuonut meidän perheen elämään roppakaupalla vauhtia, naurua ja höpöilyä. Sen hommia on mahdotonta seurata vakavalla naamalla.

Arkielämä Neon kanssa on alusta saakka ollut todella vaivatonta ja helppoa. Neo on perusluonteeltaan vakaa ja kiltti koira. Se on vilkas olematta turhansählääjä ja keskittymiskyky sillä on alusta saakka ollut todella hyvä. Se suhtautuu erilaisiin ääniin, paikkoihin, alustoihin ja uusiin tilanteisiin positiivisesti ja rennosti.

Treenaaminen Neon kanssa on yhdellä sanalla sanoen kivaa. Se on uuttera, yritteliäs ja palkkautuu helposti leluilla ja ruualla. Neo yrittää aina parhaansa mukaan tehdä oikein. Aika hissuksiin ollaan kuitenkin edetty. Tokossa sillä on perusasiat jo aika hyvällä mallilla, mutten ole vieläkään koonnut palasista kokonaisia liikkeitä taikka liikesarjoja. Jos sitten kevätkaudella alkaisi rakentelemaan palasista kokonaista koesuoritusta.

Syksyllä, toisen muuton jälkeen, Neolla oli parin viikon infernaalinen tihulaiskausi, jolloin se pisteli kämppää sileäksi seiniä myöten. Onneksi kausi meni ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Varmuuden vuoksi se viettää yhä yksinoloaikansa portin takana omassa huoneessaan. Kunhan uskon ja luotan sen jättävän meidän irtaimiston rauhaan, se saa täällä enemmän vapauksia.
Sitä odotellessa.

Kaiken kaikkiaan voin todeta, että bc:n (eli siis Neon) ottaminen oli oikea päätös. Neo on täyttänyt meidän perheessä avoimena olleen koiran viran erinomaisesti ja se on ollut kaikkea sitä mitä koiralta toivoin. Ja paljon enemmänkin!
Kiitokset Jessicalle, Maijalle ja ennen kaikkea Nyytille tästä mahtavasta ystävästä!

…..
Huomenna sitten parempia kuvia, kun päästää valoisan aikaan ulos.
Kun ei Neo oikeasti ole noin vakava, kuin näissä eilisillan räpsyissä.

IMG_1816