Neo ja Raito

Koirapoikien elämää ja tekoja


Jätä kommentti

Tokohommia 17.1.

Viime aikoina ollut hiljainen jakso treenirintamalla. Kylmät ja ankeat kelit, eikä vakituista hallivuoroa. Eilen kävimme kuitenkin tekemässä tokoa pitkän kaavan mukaan, kun pääsimme kuokkavieraiksi Hihan treenivuorolle Veikkolan hallille. Tilanne olikin Neolle kaikin puolin uusi. Uusi halli, vieraat koirat ja kaupan päälle vielä se, että kaikki treenasivat hallissa sikin sokin yhtä aikaa. Siinäpä ihmeteltävää meidän peräkammarin pojalle, joka on tottunut treenaamaan itsekseen typötyhjällä kentällä/omalla pihalla tai pienissä porukoissa, joissa asiat tehdään omalla vuorolla. 🙂

Paitsi, että se ei pitänyt tätä järjestelyä missään määrin ihmeellisenä. Teki hommia ihan kuten kotonakin.
Luoksepäästävyys ok täysin vieraan ihmisen kanssa. Tää sujuu paljon paremmin kuin herra ilovispilän peruskäytös antaisi olettaa. Neo pitää tätä temppua ilmeisesti tavallista hankalampana kontaktiharjoituksena, hyvä jos vilkaisi lääppimään tullutta. Neo teki myös oikein hyvän paikallamakuun ryhmässä (viides ryhmäpaikallaolo tähän mennessä). Kerran vilkaisi sivulle ja lopun perusasento olisi saanut olla napakampi, ei muuta huomautettavaa. Istumisessa viereen sattui iso musta labbisuros ja Neo selvästi muisti viikon takaisin hyökkäyksen (musta läski-labbis kävi varoittamatta sen päälle, mutta ei onneksi saanut Noposta kiinni). Neo kallistui toiseen suuntaan, käänsi labbiksen puoleisen korvan ihan linttaan ja yritti kaikin keinoin muuttua näkymättömäksi. Koska tilanne oli sille noin tukala, kävin hakemassa sen melkein heti pois rivistä. Pointsit Neolle siitä, että se kuitenkin teki parhaansa suoriutuakseen tehtävästä, eikä aikonutkaan lähteä lipettiin. Treenien päätteeksi Neo pääsi tapaamaan nenästä nenään toista mustaa labbista, että se tajuaisi, ettei kaikki mustat labbikset ole tulossa teurastamaan sitä.

Tehtiin myös vähän seuraamista (ok) ja merkkiä (ok!) ja ruutua (ihan hyvä sekin). Merkin taakse se kaartaa myötäpäivään ja vähän turhan pitkälle, klo 2 kieppeille. Pitäisi tarkentaa paikkaa lähemmäs klo 12:sta. Vauhti ja intensiteetti hyviä. Eikä haittaa, vaikka ympärillä häärää pari muuta koiraa omissa hommissaan. Ruudussa oli pallo valmiina, hetsasin lähtöjä ja hyvin se sinne sitten pinkoikin. Miksiköhän se ei tässä ala jähmeäksi, vaikka agilityssä maassa valmiina oleva pallo saa sen jumiin?

Hyppyä tehtiin vähän kuin koemaisena, mentiin hypylle ja siitä ilman valmisteluita käskin hyppäämään. Ihan ok. Saisi jatkoa ajatellen edetä vähän kauemmas esteestä, kääntyy nyt ihan kiinni esteeseen. Tähän en aio kuitenkaan paukkuja suuremmin tuhlata, kun suunnittelin vähän, ettei me jäätäisi alempiin luokkiin lopuksi ikäämme. Loppua pitää tehdä erikseen, Neo ei tiedä vielä, että tarkoitus olisi seistä siellä esteen takana paikallaan.

Noutoa vauhtinoutona. Vähän liiraili kapulalle mennessään, vaikka matto ei ollut erityisen liukas. Taisi rassukka kerran pudottaa kapulan varpailleen.

Lopuksi pieni kaukojumppa. Jännittävä ympäristö näkyi tässä siten, että varsinkin maahan-istu-vaihdot olivat oikein täpäkät. Ehkä meidän pitäisi tehdä näitä vain vaikeissa olosuhteissa? Kotona se välillä tekee m-i-siirrot vähän vajaina.

Kaiken kaikkiaan hyvän mielen treenit. Koira oli iloinen ja innokas ja keskittyi erittäin hyvin, vaikka tilanne oli sille varsin poikkeuksellinen. Taisi kuitenkin olla aika rankka reissu, kun tyyppi pötkötti koko illan kuin tukki. On se semmoista, kun joutuu ajattelemaan.

Mainokset


Jätä kommentti

Uusi vuosi, samat kuviot

Niin yksi vuosi kului taas loppuun ja vaihtui uudeksi. Viime vuosi olikin meidän perheen koirarintamalla aikamoinen. Koskaan ennen ei ole vastaavaa koettu ja toivon mukaan ei tulla koskaan enää kokemaan. Menettäessäni kolme koiraani alle vuoden sisään alkoi jaksaminen olla paikoitellen jo koetuksella. Oli rankkaa elää kolmen risan koiran kanssa ja tietää, ettei niillä välttämättä ollut enää paljoa aikaa jäljellä, mutta vielä rankempaa oli luopua niistä jokaisesta niin lyhyen ajan sisään.
Viime vuoteen mahtui onneksi onnellisiakin koirauutisia, kun helmikuun alussa sain vihdoin hakea kotiin sen kauan odotetun Nyytin pojan! Neosta on ollut meille paljon iloa ja on ollut todella mukavaa palata pitkästä aikaa harrastushommien pariin! Saimme yhteisen taipaleemme viime vuonna hyvälle alulle ja tänä vuonna jatkamme hommia!

Yhtä juhlaa!
Joulu sujui oikein mukavasti. Meillä oli kirjaimellisesti ”villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen, on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten”, kun meillä oli aattona yhteensä 9 ihmistä ja 7 koiraa! Osoittautui oikein hyväksi ideaksi lähteä heti aamusta koko porukan voimin metsäretkelle Salmeen, niin saatiin koiraväestä löysät pois ennen kuin pakkauduttiin sisälle. Muut koirat pötköttivätkin sitten aattoillan leppoisasti ja jättivät sähläämisen Neolle, joka uutterasti vispasikin koko pitkän päivän. Eihän sitä nyt voi nukkua, jos on kämppä täynnä ihmisiä ja koirakavereita!

Meidän molemmat bordercolliet

Meidän molemmat bordercolliet

Uusi vuosi vaihtui leppoisasti oman porukan kesken, kun harmillisesti meidän vieraamme eivät päässeetkään tulemaan. Neolla on hauska tapa nukkua selällään ja nostaa jalat seinälle. Samalla rennolla meiningillä se pötkötteli uuden vuoden yönäkin:
IMG_2004

Se ei tosiaan korvaansa lotkauttanut, vaikka naapureiden ampumat paukut kuuluivat meille sisälle todella kovina. Ei ole ennen moista metakkaa kotona ollutkaan. Puolilta öin Neo vilkaisi ikkunasta, kun rakettien valot välkkyivät, mutta eipä nekään jaksaneet sitä sen enempää kiinnostaa. Ihanaa, se on näköjään yhtä äänivarma kuin lappalaiskolmikkokin!

Neon ensimmäinen julkinen esiintyminen
Sain vihdoin itsekin nähdä, miltä Neon treenitouhut näyttää, kun sain nakitettua veljeni kuvaajaksi joulun välipäivinä. Suunnilleen tällä mallilla ollaan tällä hetkellä. Onhan tuossa vielä paljon tehtävää ennen kuin ollaan kisakuosissa, mutta eiköhän se siitä, kun vaan treenataan lisää!
Seuraaminen ei normaalisti ole ihan noin epätasaista sähläämistä. Ja tuo juoksu varsinkin näyttää todella kummalliselta, kun en uskaltanut kunnolla juosta, kun Siivekkään poika tuntui olevan muutenkin vähän lentoon lähdössä… Neo otti hiukan kierroksia, jolloin sen keula tuppaa nousemaan ja lisäksi se alkaa herkästi painamaan. Luoksetulokin näyttää nyt aika roisilta. Mä opetin jokunen viikko sitten (vahingossa) Neon väijymään palkkaa luoksetulojen lopuissa ja sain aikaiseksi ihan kamalat jähmeät luoksetulot. Onneksi sain heti ongelman ilmetessä hyviä vinkkejä ennen kuin touhu pääsi pahemmaksi ja nyt ollaan sitten korjaussarjan jälkeen tässä pisteessä. Koira juoksee päin ja loikkii kuin kajahtanut kenguru 🙂 Mutta koska ajatus on kuitenkin tärkeintä, aion buustata jatkossakin noihin loppuihin vauhtia ja sallin sen myötä pienimuotoisen törmäilynkin. Se on kuitenkin helpommin korjattavissa kuin jähmeät ajatukset.
Klik!

Nyt vaan hiomaan treenisuunnitelmia ja sitten treenaamaan! Jee, tänä vuonna korkataan kisaura!
Jännää lukea pitkästä aikaa kisakalenteria ihan tositarkoituksella!

Loppuun vielä pari kuvaa Neon synttäreiltä. Se kun sai synttärilahjaksi käynnin Hyvinkään uimahallissa. Mukana oli Draama-sisko ja Kriisi-sheltti sekä pari muuta Myytin koiraa: Miilu ja Sansa. Oli tosi kiva reissu ja koirat nauttivat hommasta silminnähden. Tää pitää tehdä joskus uudestaan!

Kriisi, Draama ja Neo

Kriisi, Draama ja Neo

Kriisi ei tullut kertaakaan puoleen tuntiin pois vedestä!

Kriisi ei tullut kertaakaan puoleen tuntiin pois vedestä!

Draama

Draama

IMG_1939

IMG_1927

IMG_1922

IMG_1900