Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja

Tokohommia 17.1.

Jätä kommentti

Viime aikoina ollut hiljainen jakso treenirintamalla. Kylmät ja ankeat kelit, eikä vakituista hallivuoroa. Eilen kävimme kuitenkin tekemässä tokoa pitkän kaavan mukaan, kun pääsimme kuokkavieraiksi Hihan treenivuorolle Veikkolan hallille. Tilanne olikin Neolle kaikin puolin uusi. Uusi halli, vieraat koirat ja kaupan päälle vielä se, että kaikki treenasivat hallissa sikin sokin yhtä aikaa. Siinäpä ihmeteltävää meidän peräkammarin pojalle, joka on tottunut treenaamaan itsekseen typötyhjällä kentällä/omalla pihalla tai pienissä porukoissa, joissa asiat tehdään omalla vuorolla. 🙂

Paitsi, että se ei pitänyt tätä järjestelyä missään määrin ihmeellisenä. Teki hommia ihan kuten kotonakin.
Luoksepäästävyys ok täysin vieraan ihmisen kanssa. Tää sujuu paljon paremmin kuin herra ilovispilän peruskäytös antaisi olettaa. Neo pitää tätä temppua ilmeisesti tavallista hankalampana kontaktiharjoituksena, hyvä jos vilkaisi lääppimään tullutta. Neo teki myös oikein hyvän paikallamakuun ryhmässä (viides ryhmäpaikallaolo tähän mennessä). Kerran vilkaisi sivulle ja lopun perusasento olisi saanut olla napakampi, ei muuta huomautettavaa. Istumisessa viereen sattui iso musta labbisuros ja Neo selvästi muisti viikon takaisin hyökkäyksen (musta läski-labbis kävi varoittamatta sen päälle, mutta ei onneksi saanut Noposta kiinni). Neo kallistui toiseen suuntaan, käänsi labbiksen puoleisen korvan ihan linttaan ja yritti kaikin keinoin muuttua näkymättömäksi. Koska tilanne oli sille noin tukala, kävin hakemassa sen melkein heti pois rivistä. Pointsit Neolle siitä, että se kuitenkin teki parhaansa suoriutuakseen tehtävästä, eikä aikonutkaan lähteä lipettiin. Treenien päätteeksi Neo pääsi tapaamaan nenästä nenään toista mustaa labbista, että se tajuaisi, ettei kaikki mustat labbikset ole tulossa teurastamaan sitä.

Tehtiin myös vähän seuraamista (ok) ja merkkiä (ok!) ja ruutua (ihan hyvä sekin). Merkin taakse se kaartaa myötäpäivään ja vähän turhan pitkälle, klo 2 kieppeille. Pitäisi tarkentaa paikkaa lähemmäs klo 12:sta. Vauhti ja intensiteetti hyviä. Eikä haittaa, vaikka ympärillä häärää pari muuta koiraa omissa hommissaan. Ruudussa oli pallo valmiina, hetsasin lähtöjä ja hyvin se sinne sitten pinkoikin. Miksiköhän se ei tässä ala jähmeäksi, vaikka agilityssä maassa valmiina oleva pallo saa sen jumiin?

Hyppyä tehtiin vähän kuin koemaisena, mentiin hypylle ja siitä ilman valmisteluita käskin hyppäämään. Ihan ok. Saisi jatkoa ajatellen edetä vähän kauemmas esteestä, kääntyy nyt ihan kiinni esteeseen. Tähän en aio kuitenkaan paukkuja suuremmin tuhlata, kun suunnittelin vähän, ettei me jäätäisi alempiin luokkiin lopuksi ikäämme. Loppua pitää tehdä erikseen, Neo ei tiedä vielä, että tarkoitus olisi seistä siellä esteen takana paikallaan.

Noutoa vauhtinoutona. Vähän liiraili kapulalle mennessään, vaikka matto ei ollut erityisen liukas. Taisi rassukka kerran pudottaa kapulan varpailleen.

Lopuksi pieni kaukojumppa. Jännittävä ympäristö näkyi tässä siten, että varsinkin maahan-istu-vaihdot olivat oikein täpäkät. Ehkä meidän pitäisi tehdä näitä vain vaikeissa olosuhteissa? Kotona se välillä tekee m-i-siirrot vähän vajaina.

Kaiken kaikkiaan hyvän mielen treenit. Koira oli iloinen ja innokas ja keskittyi erittäin hyvin, vaikka tilanne oli sille varsin poikkeuksellinen. Taisi kuitenkin olla aika rankka reissu, kun tyyppi pötkötti koko illan kuin tukki. On se semmoista, kun joutuu ajattelemaan.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s