Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja

Hei me treenataan taas!

Jätä kommentti

Tai no, ollaanhan me talvellakin treenattu, mutta tosi vähän, kun ulkona on ollut liukasta ja sisällä ei mahdu tekemään muuta kuin piiperrysjuttuja. Vaan nyt on kevät ja ulkokentät paikoitellen jo kunnossa. Meidän lähikentän sulamista joudumme odottelemaan vielä tovin, kun se oli luistelujäässä ja sen myötä edelleen loskamössön vallassa.

Viime torstaina kävimme torstaina Christan koulutuksessa hakemassa eväitä jatkoon. Saimmekin roppakaupalla hyviä vinkkejä ja ajatuksia. Nyt on taas suunta paremmin selvillä ja sen kautta on helpompi suunnitella treenejäkin. Varsinkin kaukoissa olen ollut vähän pattitilanteessa. Olen ollut jo aika tyytyväinen tekniikkaan, mutten ole oikein saanut hommaa siitä edistymään. Jo se, että olen siirtynyt koiran vierestä sen eteen on saanut koiran painopisteen turhan eteen.
Christankin mielestä tekniikka itsessään on jo hyvä, mutta Neon ajatus pitäisi saada itse liikkeestä ja pomppaamisesta enemmän kohti takajalkoja. Nyt lähdetään keskittämään sen ajatuksia takajalkoihin ja painonsiirtoihin, jonka se osaa tehdä vartaloavulla, eli se pitää nyt saada suullisen vihjeen alle.
Mutta kaiken kaikkiaan pahasti näyttää nyt siltä, että olen saanut tästä tempusta meille ikuisuusprojektin. Mutta ehkä mä teen kuten tähän saakka, nysvään näitä huolella ja aina kun homma alkaa tympimään, mä jätän ne surutta tauolle. Ehkä ne sitten jonain päivän tulisi valmiiksi.

Kaukojen lisäksi saimme vinkkejä seuraamisen käännöksiin. Niihin pitää ladata lisää arvoa ja muistuttaa, että niiden tekeminen tarkasti on myös tärkeää. Herra Humppaheikki mielellään vain valuisi käännökset läpi ja keskittyisi ennemmin niihin suoriin pätkiin.

Luoksetuloa jatketaan samalla mallilla kuin ollaan jo tehtykin. Kiertämisen ja luukutuksen kautta namiavulla pyritään saamaan lopun perusasentoihin voimaa ja tarkkuutta. Nyt oli selvästi tullut takapakkia, kun en ole näitä pystynyt kelien takia tekemään. Jos on yhtään liukasta, ne loput ovat menneet ihan järkyttäväksi liirailuksi, kun koira alkaa jarruttaa suunnilleen vasta mun polven kohdalla. Ei ihme, että vähän venyy ne käännökset. En ole siis tehnyt näitä juuri yhtään. Mutta nyt tehdään, kun päästään takaisin hiekkakentille!

Eilen kävimme Markon ja Raijan kanssa sirkuskentällä tekemässä vähän kokeenomaisempaa treeniä. Oli kuulkaas liikkurit ja kaikki! Tein ekaa kertaa alokasluokan läpi liikkuroituna (ilman hyppyä kun en muistanut ottaa sitä mukaan). Palkkasin väleissä, eli ihan koefiilikseen ei vielä päästy, mutta jostain kai se on aloitettava. Pientä haparointia oli siellä sun täällä, muuten ei suurempia ihmeitä, paitsi että maahanmenossa jäi seistä ällistelemään. Ollaan tehty paljon seiso-stoppeja, niin tyyppi ei oikein tainnut muistaa koko maahanmenoa. Parin muistutuksen jälkeen alkoi maahanmenokin löytymään. Pitääkin nyt tehdä kuurina jäävien erottelua.

Paikallamakuun ongelmakin näyttäisi olevan voiton puolella. Ollaan nyt päästy tekemään muutama toisto vieraissa paikoissa vieraiden koirien kanssa ja Neo on ollut varman oloinen. Eilen se mulkoili Riski-kultsua makuun alussa, muttei sen enempää ottanut siitä paineita. Onneksi Neo ei ole järin pehmoinen koira ja hyökkäyksen kohteeksi joutuminen on saatu nollattua muutamalla toistolla. Nyt todella toivon, ettei kokeessa osu kohdalle karkailijoita.

***************
Ai vitsit, että on kivaa, kun tulee kevät ja päästään taas treenaamaan kunnolla! JEEE!

Talvi saattoi jo mennä, mutta laitetaas silti pari talvista kuvaa meidän hiihtolomaretkeltä.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s