Neo ja Raito

Koirapoikien elämää ja tekoja


1 kommentti

Lystikästä menoa

Meidän uusi vuosi alkoi varsin Lystikkäästi, kun polkaisimme käyntiin opaskoiran pentuprojekti 2.0:n. Nyt Neolla on sitten seuramiehenä pieni musta Lysti-labbis, jonka on tarkoitus asua meillä ensimmäinen vuotensa ennen opaskoira-opintojensa alkua. Lysti on oikein mainio pieni koira ja siitä tulee takuulla isona pätevä opastaja. Lysti on hyvin rohkea, avoin ja toimelias pieni poika (jonka ruokahalussa ei ole järjen hiventäkään). Ja tosi somakin se on, katsokaan vaikka!

IMG_6716

IMG_6725

IMG_6732

Samaan aikaan toisaalla eräs bc näytti mallia maailman älykkäimmästä koirarodusta. Jatkossa mä harkitsen toisenkin kerran ennen kuin ostelen sille kalliita leluja. Pätkä salaojaputkea näköjään riittää hyvin viihteeksi ja ohjelmanumeroksi. Tyyppi ajeli putkensa kanssa pitkin pihaa hyvän aikaa.

IMG_6698

IMG_6669

IMG_6666

Neo pakittaa asenteella

Neo pakittaa asenteella

IMG_6654

Ollaan me hölmäilyiden lisäksi tehty järkeviäkin juttuja. Ollaan treenattu tokoa voittajaluokkaa ja evl:ää silmälläpitäen. Ajatuksena olisi kevään mittaan päästä ihan kokeeseen saakka voivottelemaan. Liikkeissä on toki vielä paikoitellen säätämistä, mutta kai se on jossain vaiheessa uskaltauduttava kokeeseen katsomaan, missä mennään.
Olemme onneksi syksyn ja talven mittaan päässeet treenaamaan jonkun kerran halleihinkin ja kevätkaudelle meillä on luvassa hallitreeniä muutaman viikon välein. Pihalla treenatessa on täydellisesti säiden armoilla ja välillä ei meinaa liukkauden takia saada oikein mitään tehdyksi. Silloin on tyydyttävä pelkästään olkkaritokoon, jolloin suunnitelmat menee uusiksi ja ne tärkeät asiat jää helposti kokonaan tekemättä. Onneksi mennään jo kevättä kohti ja pian on kentät jälleen treenikuosissa!

Agilityssäkin uskaltauduttiin kisoihin viime vuoden puolella. Ei mainittavia saavutuksia sillä saralla. Pari kisaa, tuloksena vain hylkyjä ja yksi kymppi. Radoilla on tapahtunut yhtä sun toista merkillistä. Koira mm. on singahdellut mun selän takaa kepeille (kyllä, minulla on nyt koira, joka saattaa karata kepeille!), se on kertaalleen miltei pudonnut puomilta, koska tuli sinne aivan liian kovaa ja vinossa ja yhden radan jälkeen Saviojan Anne ihasteli minulle, ettei olekaan aikoihin nähnyt koiraa, joka pystyy tekemään yhdellä ainoalla keinusuorituksella peräti 15 pistettä!

Vauhtia tuossa koirassa kyllä piisaa, kahden kiellonkin kanssa sen 10-radan etenemä oli reilusti yli 4 m/s. Vielä kun tähän tanakan puoleiseen tätiohjaajaan saataisiin lisää vauhtia ja reaktiokykyä, niin homma alkaisi pelittämään ehkä vähän paremmin. Eli se ois sitten juoksulenkkiä tiedossa… Onneksi agility on minulle edelleenkin hupiharrastus ja sellaisena sen toivon pysyvänkin. Agilityn on määrä olla meille mielenterveyslaji tokon pilkkujen viilaamisen rinnalla.

Mainokset