Neo ja Raito

Koirapoikien elämää ja tekoja


Jätä kommentti

Vettä ja pelastusta ja vähän tokoakin!

Sain avoimen luokan vepe-koepaikan viime lauantaiksi Inkooseen ja pitihän se lähteä yrittämään uutta luokkaa, vaikka liikkeitä ei olla pahemmin päästy vielä treenaamaan. Neo on niissä harvoissakin treeneissä esittänyt osasta avoimen liikkeitä aika luovia variaatioita.

Omassa veneessä sitä hetsattiin pari kertaa kohti rantaa, että se jättäisi suosiolla minut lillimään veneeseen ulapalle. Ei paljoa hetsiä tämä mies tarvinnut, kun se jo alkoi hyppäämään pituutta köyden yli ja lähti rantaan niine hyvineen ja se piti aina erikseen kutsua hakemaan venekin mukaansa.

Kuivatreeneissä sille väännettiin kertaalleen rautalankamallia siitä, että köysi (ja vene) olisi ihan suotavaa ottaa mukaan ja hyvin nopeasti se tajusikin homman idean ja alkoi vedessäkin muistamaan köyden olemassaolon. Jonka jälkeen se yrittikin sitten saada köyden jo lennosta kiinni tai hyppi sen päälle veteen niin, että vetoköysi oli lopulta sen palleissa takajalkojen välissä (mikä ei suinkaan estänyt sitä kiskomasta venettä rantaan).

Suht epävarmoin fiiliksin siis lähdettiin kokeeseen. Tiedän, että Neo kyllä hoitaa hommansa, mutta ihan eri asia oli se, että tietääkö se, mikä kunkin homman ideana on?

Ekana kahden veneen liike. Laitoin koiran yksin veneeseen ja jäin itse rantaan töröttämään, että se toisi veneen edes suunnilleen oikeaan paikkaan. Hienosti Neo odotti lupaa, lähti hyvin ja nappasi varmasti kakkosveneen köydestä kiinni. Virtaus oli kuitenkin varsin vahva ja vene lähti killiin ja painoi samalla koiraakin ohi linjasta. Neo kiskoi hienosti venettä minulle, vaikka köysi ja vene olivat painuneet jo sen toiselle puolen ja sen piti ihan tosissaan urakoida saadakseen veneen haluamaansa suuntaan. Neo tuli lopulta itse maalilinjan sisään, mutta virtaus painoi veneen ohi tolpasta. 25 pistettä.

Vientiesineeksi arvottiin dummy. Tämä on Neon vahva temppu ja se hoiteli sen nytkin vallan mainiosti. Vähän se kyseli avustajalta palkkaa luovutuksen jälkeen, mutta lähti yhdellä käskyllä takaisin rantaan. Tässäkin sivuvirtaus näkyi, kun koira meinasi ilman painoakin mennä linjasta ohi. 25 pistettä.

Oma (tosi iso) vene. Neo oli lähtöastelmissa aika jumissa köyteen, tuijotti sitä ihan maanisena. Viskasin köyden suoraan veneen keulasta ja pyrin lähettämään koiran vähän takakautta sivusta, jotta se ei hyppäisi köyden päälle, mutta löytäisi sen helposti. Hienosti Neo noudattikin lähetyssuuntaa, muttei sitten löytänytkään heti köyttä, vaan uiskenteli hämmentyneen näköisenä pari kiekkaa, ennen kuin hokasi, missä köysi on. Mutta olipa kilttiä, ettei se yrittänytkään lähteä rantaan ilman venettä!
Matkalla se ui tosi läheltä 30 m poijua ja vene vähän jumitti poijuun kiinni ja Neolle tuli ilkeä nykäys köyteen. Sinnillä se selvitti tilanteen, mutta virtaus oli taas voimakas ja painoi meidät 3 m ohi maalilinjasta. Hienosti Neo selvitti tämänkin tehtävän, joka on sille uusi ilmiö! 22 pistettä.

Hukkuvaankin laitoin koiran yksikseen veneeseen ja jäin itse rannalle. Neo on ottanut tässä liikkeessä hetsaamisen hyvin vastaan ja olikin aika jännää miettiä, pysyisikö se veneessä mun käskyyn saakka vai lähtisikö omin luvin hukkuvan perään. Kilttinä poikana se istua nökötti tuomarin kanssa veneessä ja odotti käskyä. Vähänhän se oli sellaisen viritetyn viulunkielen oloinen kuikuillessaan kaula pitkällä, mutta pysyipä silti! Nappasi hyvin hukkuvan matkalta mukaansa ja nyt kun hukkuvalla oli vähän pidempi patukka, Neo ei edes mälvännyt otteensa kanssa ja hukkuva pysyi kyydissä loppuun saakka. Mutta edelleen virtaus vei koiraa ja hukkuvakin meni maalilinjasta 3 m ohi. 22 pistettä.

Yhteensä 94 pistettä ja sen myötä AVO 1.

Kävin palkkioksi ostamassa kotimatkalla Lidlin halpis verkkomerkit, jotta voin opettaa Neolle maalitolppien merkityksen ennen seuraavaa koetta. Sehän osaa hakea kuivalla maalitolppien väliin mistä matkasta tai kulmasta tahansa, mutta vedessä se ei ymmärrä tolppia vielä lainkaan. Jatkoa ajatellen sille on opetettava maalilinja ja nyt jos joskus on hyvä aika.

Tokojuttuja
Testailtiin viikonloppuna Neon kanssa tokon evl:n uutta kierto-nouto-hyppy-hässäkkää ensimmäistä kertaa ihan kokonaisena liikkeenä ja oikeilla mitoilla. Olen aiemmin tehnyt tätä temppua vasta yhden hypyn kanssa ja kapulatkin ovat olleet vasta rekvisiittana kentällä lojumassa. Haluan edelleen painottaa Neolle, että kapuloiden omatoiminen väijyminen ei ole suotavaa.
Kovin on ollut vaikea temppu, kun Neon mielestä hypyt kuuluu hypätä mennen ja tullen. Sillä tuli sellainen huvittava error-tila kun yritin neuvoa, että ”anna vaan mennä ronskisti hypystä ohi ja kiertämään”. Se kiersi lopulta sata lasissa kaiken, mitä pihalta löytyi. Marjapuskat, kaivon ja lasten keinunkin: ”Perkele, kierretään nyt sitten, jos se muka on niin tärkeetä!”

Voi toista, kun se on välillä niin tosissaan näiden juttujen kanssa.

Mutta nyt kun rakentelin ihan sääntöjen mukaisilla mitoilla pihalle koko hässäkän, liike muuttuikin koiralle paljon helpommaksi. Ne hypythän on tosi kaukana koiran juoksulinjasta. Mä juoksutin aiemmin koiraa merkin ympäri paljon lähempää hyppy(j)ä.
Näin äkkiseltään tuumailtuna tämä on aika kiva liike! Jopa stopit toimi hyvin, kun Neo ei ehtinyt kerätä vauhtia kääntymisen jälkeen.

Merkitön merkki sen sijaan aiheuttaa minussa lähinnä tympäännystä ja hyperventilaatiota. Onko typerämpää juttua, kuin yrittää saada iso, isolla laukalla etenevä ja ison kääntösäteen omaava koira osumaan johonkin helkkarin mielikuvitusrinkulaan?
Tähän saakka olen niputtanut tämän tempun sarjaan ”tehdään tätä sitten joskus paremmalla ajalla ja ajatuksella”. Mutta jos tässä aikoo joskus kisaamaan päästä, niin pakko kai tähänkin on ryhtyä.

Targetti-ajatuksesta luovuin heti alkuunsa, koska jos kokeissa rinkula on merkitty ties millä teipinpalasilla, en voi opettaa Neolle tähän liikkeeseen mitään varsinaista kohdetta. Sehän hakee sitten niitä teipinriekaleita vaikka helkkarin kuusesta saakka.

Päätin siis lähteä opettamaan tätä vähän kuin pk-eteenmenon tyylisenä juttuna. Ajatuksena: ”juokse suoraan, kunnes toisin sanotaan”. Sitä en vielä tiedä, miten saan sen pysähtymään oikeassa kohdassa ilman että se pysähtyessään kääntyy ulos rinkulasta. Neo kun ei ole mikään pikku askelin tipsutteleva minikoira, joka kääntyisi kolikon ympäri.

Viikonloppuna aloitettiin nollasta ja juoksutin koiraa koko pihan poikki pallolle. Sisäänajettiin uutta käskyä ja liitettiin se suoraan juoksemisen. Neo tietenkin juoksi pallolle minkä tassuista irtosi ja tämä oli sen mielestä oikein hauska juttu. Mutten ole silti ihan varma, että toimiiko tämä pidemmän päälle ja oikeasti. Jos se juoksee noin kovaa, sitä on mahdotonta saada pysähtymään oikeassa kohdassa.

Sanoinko jo, että tämä on mun mielestä tyhmin temppu ikinä?

Mainokset


Jätä kommentti

Pieni poika isojen poikien luokassa

Yritin heinäkuussa saada koepaikkaa jokaiseen Etelä-Suomen kokeeseen ja muutamaan susirajankin kokeeseen, mutta kaikkialla on edelleen täyttä. Päästiin lopulta varasijalta yhteen evl-kokeeseen ennen sääntömuutosta. Eikä tulos ollut lainkaan pöllömpi.

Anivarhaisella startattiin kohti Kaarinaa, kun koe alkoi jo klo 8. Aikainen mato ja silleen… Startattiin luokan viimeisenä ja odottelua tuli paikallaolojen jälkeen melkein pari tuntia. Siinähän ehti melkein vähän kerätä jännitystä, kun katseli muiden suorituksia. Kaikki liikkeet tehtiin putkeen. Tuomarina oli Harri Laisi ja liikkurina vaimonsa Marketta. Kylläpä olikin hyvin hoidettu kehä! Kaikki oli mietitty vimpan päälle ja suoritus eteni tosi jouhevasti. Tätä on hyvä liikkurointi!

Paikallaistuminen ja -makuu 10
Neo oli molemmissa hyvä ja skarppi, kehänlaidan ihmisten mukaan se oli ollut kuin patsas molemmissa. Makuun alku ja loppu myös hyviä.

Tunnari 8,5
O-ou, tunnari ekana liikkeenä! Neo lähti vähän henkseleitään paukutellen kapuloille, muttei onneksi sählännyt kuin pienen hetken, ennen kuin muisti ottaa nenänsä käyttöön ja keskittyi haisteluun. Treeneissä tämä mielentila on tuottanut välillä sellaisia singerin omaisia tunnareita, kun kaveri ehtii tikata miltei joka tikkuun kiinni.

Ruutu 9,5
Merkki ok (sais olla nopeampi), juoksi hyvin ruutuun, paikka ruudussa hyvä, ennakoi tuhmasti maahanmenon. Luoksetulossa mun oivallinen vepekoirani kiersi ison lätäkön (!!) ja tuli sen takia väärältä puolen luokse. Kieppasi itsensä mun etupuolelta sivulle, jonka jälkeen loppu oli oikein hyvä.

Kaukot 8
Ei jähmeentynyt, pää pysyi auki ja teki ilman ylimääräisiä tepasteluja kaikki siirrot, mutta takajalat nyki vähän sekä s-i, että s-m. Tekniikka ei ihan vielä kestä, seisominen on kauempaa tehtynä kovin etupainoinen ja siitä on vaikea keriä kroppaa taakse.

Seuraaminen 8
Askelsiirtymissä oli puutteita, perusesennotkin oli vähän vinoja ja pakituksessa poikitti. Asenne pysyi hyvänä koko liikkeen ajan, juoksussa tuli yksi tosi huono käännös.

Metalli hyppynouto 9,5
Tämä oli hyvä.

Luoksetulo 9
Stopit valui. Maahanmeno parempi kuin seisominen.

Zeta 9,5 (i-s-m)
Istuminen oli hidas. Seisominen oli tosi hyvä, maahanmeno ei paras mahdollinen. Seuraaminen kautta linjan oikein kivaa ja tarkkaa!

Ohjattu nouto 10
Merkki ok. Merkillä oli aika pitkä viive ja Neo alkoi jo vähän kallistella kapulan suuntaan. Malttoi kuitenkin odottaa lupaa ja haki tosi hyvin. Palautus ok.

Huhhui, meidän eka eeveeällän koe oli siinä! Olipa jännää ja kivaa!

Tuloksena EVL1, 292,5 p. KP ja sij. 1/8.

Nyt sitten aloitetaan toden teolla uusien sääntöjen opiskelu. Osasia ollaan toki jo tehty, mutta kokonaisuus on jokseenkin levällään. Katsotaan sitten myöhemmin, missä vaiheessa lähdetään seuraavan kerran kokeeseen. Ehkäpä sääntömuutoksen jälkeen on hiukan helpompi saada koepaikkoja kuin nyt.


Jätä kommentti

Hyvä ja Hieno

No nyt on käyty näyttelyssäkin.
Tuusulan näyttelyn brittituomarin arveltiin olevan ystävällismielinen näitä ei-niin-näyttelystara-koiria kohtaan ja paikalle oli saapunut paljon käyttölinjan edustajia. Mutta tuomari osoittautuikin yllättävän tiukaksi. Hän jakeli T:tä ja hylkyjäkin useammalle koiralle ja paras uroskin taisi jäädä valitsematta, kun kukaan uroksista ei miellyttänyt tuomarin silmää.

Neon kanssa jäi näyttelyharjoittelut väliin ja tyyppi oli näyttelypaikalla hyvinkin riehakkaalla tuulella. Jos olisi ollut tokokehään meno edessä, olisin ollut hyvinkin mielissäni sen mielentilasta, mutta vakavaan(?) näytelmäkehään tuo ei ehkä ihan ollut se paras mahdollinen ajatusmaailma. Kun tuomari pyysi meitä juoksemaan miniatyyrikehää ympäri, Neo pomppi mun olkapään tasalle ja riemasteli minkä kerkesi. Ois ehkä ollut paikallaan vähän harjoitella tätä juttua etukäteen…

”He is too happy”, tuumasi tuomari ekan koikkaloikka-kierroksen jälkeen ja pyysi minua liikuttamaan koiraa tosi hitaasti, ettei Neo toikkaroisi niin paljoa. Kävelyvauhdissa koira pysyikin suunnilleen ravilla, mutta aika täpsingissään se oli edelleen. Seisoskelussa Neo jäkitti tosi tyhmässä asennossa odottaessaan tehtävää, jota ei sen harmiksi koskaan tullut.

Onneksi tuomari armahti meitä ja antoi Neolle H:n! Ja sehän riittää!
Nyt jatkamme järjellisempien harrasteiden parissa. Opettelemme vepen avoimenluokan temppuja ja uutta evl:ää. Kivaa!

Tässä Tiia Hämäläisen kuvia näyttelystä, linkin takana lisää hienoja kuvia:

© Tiia Hämäläinen

© Tiia Hämäläinen

© Tiia Hämäläinen

© Tiia Hämäläinen

© Tiia Hämäläinen

© Tiia Hämäläinen