Neo ja Raito

Koirapoikien elämää ja tekoja

Toko-kevät

Jätä kommentti

IMG_0809
On tässä kevään mittaan ollut kaikenlaista, vaikka blogi-rintamalla onkin ollut hiljaista. Ei vaan jaksa eikä ehdi nysvätä koneella mitään ylimääräisiä.

Raito (Pumpsi Pumpernikkeli) kasvaa vimmatusti ja se on kyllä mitä mainioin pieni koirapoika. Sen elämä tuntuu olevan yhtä sirkusta ja hupsutusta ja se näyttääkin ihan siltä kuin se olisi valmistettu lelutehtaassa hattarasta, toffeesta ja lentosuukoista. Yhtä iloista pusua koko koira!

Raiton kanssa olen värkännyt yhtä sun toista pientä, mutta ei se varsinaisesti osaa juuri mitään. Ainoat sanat, joista sillä on jonkinlainen aavistus ovat: tänne, irti ja sivu(lle). Mutta mikäpä kiire sillä mihinkään olisi? Eläköön nyt villiä lapsuuttaan ihan kaikessa rauhassa. Se on äärimmäisen innostunut tekemään ja opiskelemaan ja olosuhteiden pakosta se on oppinut myös aika hyvin sietämään häiriötä. Raito on todella fiksu ja hanakka oppimaan ja se tykkää keksiä itse ratkaisuja ongelmiin, joita sille järjestän. Operantin kouluttajan unelmaoppilas! Lappalaisille taitaa kyllä sopia tällainen koulutustapa, jossa ne saavat elää kuvitelmassa, että ovat itse keksineet kaiken 🙂

Raiton treenikuvat otti Maija Kultamaa. Kiitos kuvista!

Neon kanssa treenaamisessa  on sentään ollut tavoitteita ja ehkä jotain järkeäkin. Alkuvuodesta kävimme kahdessa maajoukkueen karsintakokeessa (Seinäjoki ja Tampere). Molemmissa kokeissa oli paljon hyvää, muutama yllärimoka, mutta harmillisesti myös virheitä, jotka eivät tulleet lainkaan yllärinä. Saimme molemmissa kokeissa kasaan 2-tulokset (Seinäjoki 224 ja Tampere 248,5).

Vantaan karsintakokeet jätimme väliin,  koska en halunnut päästää koiraa toistamaan samoja virheitä koetilanteessa. Seinäjoen ja Tampereen kisareissut antoivat paljon tietoa tämän hetkisestä tilanteesta ja vähän tuntumaa myös siihen, mitä meillä on vastaisuudessa edessä. Meillä kun ei ole kummallakaan vielä kokemusta tällä tasolla kisaamisesta. Pisteet olivat karsintakokeissa hyvinkin tiukassa, kun vertaa kyläkisoihin (mutta niinhän tällä tasolla pitääkin olla).

Kati Kuuttilan hienoja kuvia Seinäjoen kokeesta:
_DSC5710

_DSC5702

Karsintakokeiden jälkeen meillä oli vielä yksi isompi koettelemus, kun haimme Valmennusrenkaaseen. Näyttökokeessa oli pari viikkoa sitten ihan pirun kylmä ja siellä satoi kaikkea mahdollista rännän ja rakeiden väliltä, mutta fiilis oli silti oikein kiva, kun oli paljon tuttuja ja juttuseuraa paikalla. Hienoja koiria ja suorituksia oli koko päivä täynnä! Kyllä Suomessa on paljon hyvää toko-osaamista!

Ekana tehtiin paikallaolot, joissa ei ollut mitään ihmeitä. Maahanmeno olisi tietty voinut olla vähän pontevampi, samoin luoksetulo. Sen jälkeen yksilöliikkeinä seuraaminen, luoksetulo, ruutu, kaukot ja tasamaanouto. Eipä niissäkään mitään mullistavaa. Kokonaisuutena aika keskiverto suoritus.

Seuraamiskaavio oli pitkä ja siihen oli sisällytetty jokseenkin kaikki mahdolliset kuviot. Neo teki pitkän pätkän oikein hyvää seuraamista, pätkän verran se oli liian tiivis ja yhdessä  kohtaa se (saakeli soikoon) painoikin vähän. Yhdessä kohtaa se selkeästi bongasi ruudun, mutta jatkoi kuitenkin asiallisesti seuraamista. Pakitus oli oikein kiva!

Luoksetulossa vauhti oli kauttaaltaan tasaisen hitaahko, mutta stopit kutakuinkin ok. Jos on pakko valita tämä vauhti tai valuvat stopit, niin mä ehdottomasti otan tän maltillisen laukan.

Ruudussa tyhjä oli oikein hyvä (nopea ja suora + hyvä stoppi), mutta Neo lähti sen jälkeen ihan killiin. Teki iiiison banaanin matkalla ruutuun (ei tainnut ensin hoksata, missä ruutu oli) ja jäi ruudussa aivan takarajalle (ihan jees, kun ollaan just hinkattu ruudun paikkaa taaemmas). Paluussa taas iloinen kenguruloikka kesken seuraamisen. Boing boing vaan sullekin!

Noutokapulan heitin huonosti ja se jäi liian lähelle. Vauhtikaan ei päätä huimannut ja paluussa Neo pyöräytti hiukan kapulaa (senkin tuhma!).

Tähän saakka Neo oli pysynyt kivassa mielentilassa ja se vastasi mukavasti sosiaaliseen palkkaan. Mutta liikkeiden välit olivat pitkiä ja kun Sirke laitteli noudon jälkeen kaukoja varten merkkejä maahan, Neolla hirtti vähän ajatus kiinni niihin merkkeihin. Se vajosi omiin merkki-fantasioihinsa, enkä ihan saanut sitä enää irti ajatuksistaan. Kaukojen alku siis vähän nihkeä ja samalla nihkeydellä mentiin koko kaukot läpi. Neo vaihtoi kyllä asennot, mutta ajatus ei ollut ihan auki. Lisäksi pari pientä tekniikkavirhettä. Me aloitettiin heti kokeen jälkeen intensiivikurssi aiheella: ”et tasan ajattele niitä merkkejä ilman lupaa!”.

Mutta siinäpä se koe sitten olikin. Huh, selvittiin siitä sittenkin ihan kunnialla!

Pari viikkoa meni tulisilla hiilillä tuloksia odotellessa, kunnes viime perjantaina saimme vihdoin iloisia uutisia, että olimme niiden kolmen joukossa, kotka tänä vuonna valittiin renkaaseen! Eli Neo vaihtaa nyt suorilta nuorten koirien ringin isojen koirien renkaaseen. Ihan loistavaa! On se vaan kultainen poika!

IMG_0996

Tässä vielä kuvia eiliseltä suolenkiltä. Olkoonkin toko minulle kuinka tärkeää tahansa, tämä on se tärkein syy, miksi minulla ylipäätään on koiria. En voisi elää ilman pitkiä metsälenkkejä ja ilman koiria ei metsään tulisi varmaankaan lähdettyä. Hermo ja sielu lepää, kun katsoo letkeästi mukana kulkevia, rentoja ja hyväntuulisia koiria!

IMG_1136

IMG_1122

IMG_1032

IMG_0990

IMG_0968

IMG_0963

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s