Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja


Jätä kommentti

Kesäkivaa

IMG_1443

IMG_1204

IMG_1200
Kangasniemen juhannus ei pettänyt tälläkään kertaa. Rentoa oleilua, uimista, hyvin syömistä ja kaikkea muutakin mukavaa!

Raito osoittautui hyvin pihassa pysyväksi seuramieheksi. Se hengaili hyväntuulisena joukon jatkona ja osallistui kaikkeen, mihin suinkin yletti ja pystyi. Seurusteluhommien lisäksi Neo vahtasi ongenkohoja, trampoliinia, frisbee-golf-koria ja kasteluletkua. Ja kun jengi saunoi ja ui joka välissä, Neonkin piti ravata järvessä alvariinsa. Koska kyllähän kaikkiin uimishommiin tarvitaan ehdottomasti yksi vesipelastuskoira päällysmieheksi. Kylläpä riitti bordercolliella puuhaa!

IMG_1389 IMG_1392 IMG_1394 IMG_1393

Raitokin harjoitteli uimista ilman pelastusliivejä ja aika hyvin se jo polskutteli menemään. Se vain tyhmyyksissään matki Neoa ja hyppäsi muutaman kerran järveen uppeluksiin, jonka jälkeen uimaan meneminen muuttui sen mielestä hiukan haastavaksi tehtäväksi. Se kykki ja ihmetteli kivellä aina ennen kuin uskaltautui veteen, mutta uimaan päästyään se ui varsin hyvällä tekniikalla ja mielellään. Ehkä tämä ongelma helpottaa kunhan päästään harjoittelemaan järveen menemistä jossain helpommassa rannassa.

IMG_1360
IMG_1316
IMG_1313
IMG_1271
IMG_1262

 

Mainokset


Jätä kommentti

Sattui ja tapahtui kauden ekoissa vepeissä

Veikkaan, että tuleva sääntömuutos aiheuttaa myös vepessä tunkua loppukauden kokeisiin, joten ilmoitin Neon sitten heti alkukaudesta pariin kokeeseen. Neo osaa voittajaluokan liikkeet, silleen suunnilleen ja melkein, joten soitellen sotaan -fiilis oli kieltämättä vahvasti läsnä koeaamuina. Voittajan liikkeissä on jo aika paljon liikkuvia osia ja ne pitäisi suorittaa yhdellä käskyllä, eli jännää oli tiedossa koko rahan edestä.

Koerantana Hämeenlinnassa oli oikein kiva ja suojaisa metsälampi ja olosuhteet kaikin puolin varsin mainiot. Ei merkittävää tuulta tai virtauksia ja sadettakin sai pidettyä katoksessa, taukomakkarat kärtsättiin avotulella. Mukavaa!

Ekana päivänä Neo vei tosi kauniisti pitkän köyden veneelle, luovutti hyvin, mutta paluumatkalla se katseli köyttä aika himoitsevin ilmein ja lopulta se ei voinut vastustaa kiusausta ja aikoi selvästi rouskaista kiinni köyteen (tällainen temppu nollaisi liikkeen saman tien). Uudella ”irti” -käskyllä se kuitenkin luopui ajatuksestaan ja ui kiltisti rantaan (tuijottaen hyvin tiiviisti mun kädessä olevaa köyttä). Toisena päivänä sama juttu, paitsi, että jouduin kaksi kertaa käskemään sen pois köydeltä. Meidän omalla treeniporukalla on hyvin huomaamaton ja ohut köysi, jonka Neo ohittaa helposti, mutta kokeessa käytetty näkyvämpi köysi meinasi olla sille ylivoimainen houkutus. Sen ois niin tehnyt mieli käydä vähän rouskimassa sitä! Nyt hankin itselleni räikeän köyden ja aion treenata  sen kanssa tämän tyhmän virheen pois! Aivan turhia pistemenetyksiä.

Liikkuvat veneet oli aika jännä, koska me ei oltu ennen koetta tehty sitä kertaakaan täydellä matkalla ja oikeilla mitoilla. Siinä sitten arvoin oikeaa lähetyspaikkaa koira kytätessä herkeämättä toista venettä (ainakin fokus on nyt juuri siellä missä pitääkin). Neo lähti todella päättäväisesti suorittamaan tehtävää ja ajoituksen onnistuttua hyvin se hoiti liikkeen jokseenkin täydellisesti. Täydet oli pisteetkin.
Toisena päivänä samassa liikkeessä se lähti aivan yhtä hyvin, mutta se saavutti veneen hiukan aikaisemmin ja alkoi etsimään köyttä airon kohdalta. Siinä se sitten hämmästeli ja pyöri. Lopulta se kääntyi katsomaan minua: ”ei täällä hei ole mitään, mistä ottaa kiinni” ja juuri samalla hetkellä köysi lipui sen takaa puolen metrin päästä ohi ja vene meni menojaan. Neo ei hoksannut lähteä jahtaamaan venettä, koska sille ei ole vielä tehty sellaisia treeniä, joten keskeytin liikkeen ja käskytin koiran rantaan. Siellä se sitten istui tosi hämmentyneenä tajutessaan, että mahdollisuus köydenvetoon meni kirjaimellisesti sivu suun. Voi rassukka, kun se kuitenkin yritti ihan tosissaan! Kunpa se vain olisi etsinyt sekunnin tai kaksi pidempään, niin se olisi varmasti huomannut köyden. Kokemattomuuden piikkiin meni tämä moka.

Hukkuva on muodostunut Neolle aika nostattavaksi liikkeeksi. Sitä täytyy pidellä jo ihan kunnolla kiinni, ettei se häivy hukkuvan perään oman aikataulunsa mukaan. Ekana päivänä se lähti kuin hauki rannasta hukkuvan luo, mutta nähtävästi se onnistui taas saamaan huonon otteen patukasta, koska se ui todella huonossa asennossa, roiskutti, sai lopulta vettä korvaansakin ja sen jälkeen se alkoi puuhastelemaan kaikenlaista. Päästi irti patukasta, ravisteli korviaan ja jatkoi sen jälkeen vaivalloista hinaamista. Se piti patukan ja käden välisestä lyhyestä narusta kiinni ja räpelsi ihan ihmellisesti. Päästi ainakin neljä kertaa irti, mutta aina se korjasi itsenäisesti ja jatkoi siitä mihin oli jäänyt. Minä vain seisoin rannassa ja katselin ihmeissäni koirani erikoista puuhastelua. Lopussa annoin yhden uuden käskyn, kun näytti siltä, että Neo vie ukkelin väärän paikkaan. Neo korjasi kurssia kohti minua, mutta tuli silti 2 m ohi linjasta.
Oli siinä tuomareilla ihmettelemistä, miten tällainen suoritus arvostellaan. Koira kun ei missään vaiheessa jättänyt hukkuvaa eikä se tarvinnut minulta mitään apuja. Lopuksi päätettiin, että kyseessä oli omatoiminen otteen korjailu, josta ei rokoteta ja pistemenetykset saatiin vain hutimetreistä ja ylimääräisestä käskystä.
Toisen päivän hukkuva olikin sitten aivan suoraan sääntökirjasta. Täydellinen lähtö ja ote patukasta, ei mitään mälväämistä ja koira veti hukkuvan tasaisesti ja hyvin suoraan maalitolppien väliin.

Poikittainen vienti on ollut Neolle yllättävän vaikea liike. Se veisi mieluummin tavarat rantaan. Treeneissä on kuitenkin saatu tähän jo joku tolkku. Ekana päivänä se lähti tuhmasti kohti rantaa, mutta korjasi nätisti käskystä kohti venettä. Se kuitenkin ajautui veneen toiselle puolelle ja yritti tarjota esinettä soutajalle (sotkeutui airoonkin tässä välissä). Kun soutaja ei esinettä huolinut, Neo lähti uudestaan kohti rantaa. Palasi kuitenkin käskystä takaisin veneelle ja tällä kertaa se tarjosi esinettä oikealle tyypille. Joka ei sitten ottanutkaan sitä, koska koira oli ”väärällä” puolen venettä. Sen jälkeen Neo ui veneen keulaa hipoen toiselle puolen venettä, mutta eihän se rassukka voinut tietää, että se olisi pitänyt yrittää tarjota esinettä patsaana töröttävälle avustajalle uudestaan tältä puolen venettä. Avustaja ei tehnyt elettäkään ottaakseen esineen, vaikka koira oli aivan veneen vieressä, joten Neo ui ohi. Vasta, kun koira oli ohittanut airon, avustaja heräsi, mutta koira oli jo mennyt menojaan ja jouduin käskemään sen vielä kertaalleen takaisin. Nyt luovutus lopulta onnistui, mutta Neo oli selvästi vähän ihmeissään, että mikä juttu tää nyt on, kun esine kelpaakaan kellekään. Mua harmitti ihan tosi paljon sen puolesta, kun vaikeasta liikkeestä tuli sille koetilanteessa näin älyttömän vaikea. Nostan koiralleni hattua sinnikkyydestä, aika moni olisi varmaan tuossa kohtaa lähtenyt rantaan ja ilmoittanut, että pitäkää tunkkinne.
Toisena päivänä kieltämättä jännitti, miten Neo reagoisi samaan tilanteeseen. Ei saatu mitään korjaussarjaa tehtyä tähän väliin ja liikkeessä oli vielä sama avustajakin. Mutta Neo se ei paljosta hätkähdä ja se hoiteli liikkeen tällä kertaa ihan tosi nätisti. Yhden lisäkäskyn tärväsin, kun se meinasi taas aluksi suunnata rantaan, mutta sen jälkeen koko temppu sujui oikein hyvin, Neo tarjosi esinettä hienosti ja luovutti myös mallikelpoisesti. Voi miten kiltti ja uuttera poika!

Tulokset jäivät siis kumpanakin päivänä kehnoiksi, mutta koska kaikki liikkeet onnistuivat hyvin ainakin jompata tai kumpana päivänä, on ihan mahdollista, että ne onnistuisivat joskus myös yhdessä ja samassa kokeessa. Eli nyt vaan treeniä alle ja uusia kokeita kiikariin!

Tässä vielä Matti Nenosen ottamia hienoja treenikuvia viime viikolta.
_45A8566

_45A8540

_45A8539

_45A8066