Neo ja Raito

Koirapoikien elämää ja tekoja

SE TVA

Jätä kommentti

Pitkäaikainen haave tuli vihdoin toteutettua, kun kävimme viime viikonloppuna Ruotsissa kisaamassa. Suomesta lähti peräti 10 koiran porukka ja taisimme aiheuttaa pienten kyläkisojen järjestäjille vähän ihmeteltävää. Tai ainakin meiltä kyseltiin useampaan otteeseen, miksi ihmeessä Suomesta tulee yks kaks näin paljon koiria ihan tavallisiin puskakisoihin. Kisat ja paikat olimme valinneet ihan vain sillä perusteella, että ne sattuivat samalle viikonlopulle lähelle Tukholmaa. Tuomareitahan emme edes tienneet etukäteen.

Perjantaina ajelimme Turkuun ja hyppäsimme siitä laivaan. Syysloman kunniaksi laiva oli täynnä testosteronia tihkuvia nuoria jamppoja ja viimeisen päälle tällättyjä neitokaisia. Junnut jaksoivat humpata ja mekastaa ihan koko yön ja saimmekin kuunnella teinimeininkiä aamuun saakka. Viimeiset juhlijat olivat tolpillaan vielä siinäkin vaiheessa, kun me lähdimme aamulla koirien kanssa kohti autokantta… Ilman korvatulppia en olisi varmaan nukkunut hetkeäkään tuona yönä. Onneksi koira taisi nukkua metelistä huolimatta.

Aamulla olikin sitten hyvin aikaa, kun auto ajettiin laivasta ulos kuuden jälkeen ja koe alkoi Haningessa vasta klo 12.30. Aikaa tappaaksemme käväisimme koepaikalla aamulenkillä ja mäkkärissä kahvilla. Koepaikalla ilmeni, että kisakirjeessä mainittu kokoontumisaika tarkoittaa todellakin kokoontumista, jolloin vasta pystyy ilmoittautumaan. Kokoontumisen yhteydessä arvottiin suoritusjärjestys ja kerrottiin zetan asentojärkkä ja kaukojen eka vaihto.

Neo sai lähtönumeron 13, joten ehdin katsomaan useamman suorituksen ennen meidän vuoroamme. Ruotsissa tehdään nähtävästi aina liikkeet normijärjestyksessä ja niin tehtiin nytkin, vaikka liikkeet oli suuren osallistujamäärän takia jaettu kahdelle tuomarille. Iso nurmikenttä jaettiin kehänauhalla kahtia ja kehästä toiseen siirryttiin suoraan ilman viiveitä. Muuten  kehänauhoja ei käytetty missään.

Seuraamiskaavio meni meillä ihan hutiloinniksi. Minulla oli pienoisia ongelmia ymmärtää liikkuria ja taisin tehdä useammankin käännöksen väärin. Tästä hämmentyneenä sompailin sitten ympäriinsä ja meinasin yhdessä kohtaa kompastua koiraankin. Asiaa ei auttanut yhtään se, että minua alkoi lopulta naurattamaan se urpoilu, jolloin koira nosti kierroksiaan ja alkoi tunkea entistä lähemmäs. Siellä me sitten toikkaroitiin yhdessä! Tuomari ei tykännyt yhtään tiiviistä koirasta ja tyhmästä ohjaajasta, joten seuraamisesta saatiin vain 6.

Muissa liikkeissä ei ollut mitään mullistavaa. Zetassa oli minusta oikein kivat stopit, mutta luoksetulossa sen sijaan ei ollut (valuu, valuu). Ruudussa Neo kaarsi hieman killiin, kun juoksulinjan sivussa oli kirkkaat luoksetulon pysäytysmerkit ja itse ruutu oli paljon hillitymmän värinen. Neo korjasi kuitenkin linjansa ruutuun hoksattuaan ajatusvirheensä, mutta lipsahti sitten hieman takaa yli. Korjasi kiltisti ja liikkeen loppu oli ihan ok.

Kaikista noudoista saimme kympit ja kaukoistakin tuli 8.  Lopputulemana 1-tulos, 284 pistettä ja sij. 2/19.

Tällä tuloksella saatiin sitten Neon nimen eteen uusi titteli, kun Neosta tuli Ruotsin tottelevaisuusvalio! Hauskaa!

Kokeen jälkeen alkoi olla jo nälkä (olimme syöneet edellisen kerran laivan aamiaisbuffassa klo 05) ja kylmän päivän jälkeen oli myös vilu. Meinasi olla siinä kohtaa huumori koetuksella, kun autoa pakatessamme auton ovi sulkeutui ja oven väliin jäi liivi, jonka taskussa olleet avaimet naksauttivat kaikki ovet lukkoon. Heh, kaikki omaisuus oli autossa, ovet lukossa ja me olimme jossain Ruotsin perähikiän metsässä nälissämme ja kylmissämme. Siinä sitä sitten ihmeteltiin tilannetta Jennin selvittäessä vakuutusyhtiön kantaa rikottuihin auton ikkunoihin… Onneksi ovi ei ollut mennyt kunnolla kiinni (vain sen verran, että lukot toimivat) ja oven raosta pilkisti puoli milliä liivin reunaa. Jenni sai pöllöheijastimen klipsulla otteen liivistä ja lopulta hän sai nitkuteltua liivin kokonaisuudessaan ulos autosta! Onneksi avaimet pysyivät liivin taskussa ja saimme lopulta auton ovet auki! Mahtavaa, ei tarvinnut edes rikkoa ikkunoita eikä odottaa hinausautoa ja korjaamokeikkaa!

Tämän kommelluksen jälkeen hautasimme ajatukset oikeasta ruuasta ja kurvasimme lähimpään mäkkäriin ja siitä takaisin Tukholmaan ja motellille, joka osoittautui oikein kivaksi ja siistiksi paikaksi. Mukavan iltalenkin, hyvien unien ja aamiaisen jälkeen valuimme aamulla seuraavaan kisapaikkaan ja nyt osasimme jo odotella kaikessa rauhassa ”samlingin” alkamista. Tällä kertaa saimme Neon kanssa numeron 5 ja aloitimme kokeen paikkiksilla.

Neo kökötti istumisen alussa aivan nipussa, enkä saanut sitä korjaamaan asentoaan mukavammaksi, joten se oli siirtänyt jossain kohtaa tassujaan. Olen ollut tarkkana ryhdikkäästä asennosta, mutta paikallaistumisessa sellainen asento ei vaan toimi. Ei kukaan voi istua minuuttitolkulla niin nipussa. Pitää jatkossa erottaa tämä asento ja rennompi asento toisistaan. Makuussa Neo nousi hieman nihkeästi ylös, mutta toimi sentään ekoilla käskyillä.

Seuraamiskaavio oli tosi pitkä ja saimme siis näyttää koko rahalla tiivistä seuraamista, jota tämäkään tuomari ei arvostanut yhtään. Zetan asennot tälläkin kertaa oikein kivat. Luoksetulo tehtiin alamäkeen ja eka pätkä oli ihan pirun pitkä. Mietin jo ennen meidän vuoroa, ettei Neo tule pysähtymään kunnolla, kun se ehtii kaasuttamaan alamäkeen ihan kunnolla ja niinhän se sitten valuikin taas… Alussa kaksi käskyä, kun Neo ei kuullut liikenteen melulta ekaa käskyä. Arvostelussa oli moitittu vain alun tuplakäskyä, eli ilmeisesti valuminen ei paljoa haitannut.

Ruudussa Neo mokasi, se iski itsensä maihin ruudun eteen ja vaikka se korjasi oikeaan paikkaan, pisteet oli jo nollilla. Muuten suoritus oli sellaista normimeininkiä kaikkine virheineen ja hyvine puolineen. Lopputuloksena 2-tulos, 239 pistettä.

Joitakin eroja Ruotsin kokeissa oli kotimaahan verrattuna. Ruotsissa noudatettiin edelleen vanhoja sääntöjä, joissa ruudussakin oli vielä merkki. Nähtävästi ensi vuoden alusta lähtien ruotsalaisetkin saavat ruveta menettämään hermojaan tyhjään lähetyksen kanssa. Osanottoni heille! Seuraaminen ei Ruotsissa saanut olla yhtään tiivistä, ilmaa piti olla selvästi välissä, mikäli olisi halunnut isoja pisteitä seuraamisesta. Tai ainakin näiden kahden kokeen perusteella tämä trendi oli selvästi nähtävissä. Liikkeet tosiaan tehdään ilmeisesti aina normijärkässä ja niin tehtiin nytkin. Ohjatussa oli sorvatut kapulat.

Ruotsalaisten tapa arpoa lähtönumero vasta koepaikalla oli oikeastaan aika hauska ohjelmanumero! Tykkäsin myös siitä, että arvostelukaavakkeisiin oli lyhyesti kirjoitettu pistemenetysten syyt ja perustelut. Tämän tavan voisi aivan hyvin ottaa käyttöön Suomessakin (karsintakokeissa näin onkin)! Mielenkiintoinen erikoisuus oli se, että ruotsalaiset kisakumppanimme häipyivät kesken kokeen, jos/kun mahdollisuutta ykköseen ei ole, joten esim. lauantaina saimme tehdä paikkikset ihan keskenämme!

Olipa vaan kaiken kaikkiaan hauska reissu! Ehkäpä jonain päivänä pääsemme uudestaankin ulkomaille kisaamaan! Pitää vaan valkata joku koe, jossa liikkurointi on mahdollista saada englanniksi. Mikään norjan- tai tanskankielinen käskytys ei tule onnistumaan, kun ruotsinkin kanssa oli vähän niin ja näin…

PS:
Ollaan me tehty muutakin viime aikoina. Syyskuussa kävimme renkaan leirillä, joka ei mennyt meidän osalta yhtään hyvin. No, saatiinpa ainakin paljon korjattavaa ja treenattavaa talven varalle.

Syyskuussa oli myös Uudenmaan piirinmestaruuskisat, joissa Neo nappasi itselleen piirinmestaruuden hikisellä 1-tuloksella.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s