Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja


Jätä kommentti

Sosiaalistumishommia

Monnin ensimmäinen viikko meillä on nyt takana. Painoa on kertynyt tasaisesti ja se painaa nyt 4,7 kg. Se on siis suunnilleen samankokoinen kuin Neo tullessaan. Emme ole tehneet kuin ihan minimaalisia treeneihin liittyviä alkeisjuttuja. Olemme keskittyneet ennemmin sosiaalistumiseen ja uusien ilmiöiden esittelyyn. Viikko on siis sisältänyt vähän kaikenlaista ympäristöoppia. Koska asumme hyvin rauhallisella omakotitaloalueella, meidän täytyy ihan erikseen lähteä kylille katsomaan uusia asioita. Tuleepa sitten autoilukin tutuksi siinä samalla. Tällä viikolla olemme käyneet mm. eläinkaupassa, futistreeneissä, tallilla, veljeni luona corgeja ja kissoja moikkaamassa sekä Prisman parkkipaikalla ruuhka-aikaan. Monni on myös tavannut mukavia vieraita koiria, joiden kanssa se on saanut rauhassa touhuta.

Monni on suhtautunut uusiin ilmiöihin kiinnostuneena ja uteliaana. Hevosista ja kissoistakin se oli hyvin kiinnostunut, ei jännännyt niitä eikä tehnyt lopulta asiasta sen suurempaa numeroa. Hevosia enemmän kiinnosti lopulta hevosten jätösten syöminen ja corgin kanssa leikkiminen. Tässä vähän luokattoman huonoja kännykkäkuvia Monnin seikkailuista:

Monni vaikuttaa ensimmäisen viikon perustella varsin selväpäiseltä pennulta. Ruokahalu sillä on aivan pohjaton ja se suhtautuu ruokaan jokseenkin fanaattisesti. Olen nyt myös ryhtynyt tekemään sen kanssa vähän leikkihommia. Monni haluaa välillä tuoda lelut syliin ja mussuttaa siitä sylkyssä, mutta usein sen myös sanoo vaan heippa, ja häipyy horisonttiin aarteineen. Otimme siis kahden lelun leikin työn alle ja nyt se hoksaa jo vaihtaa lelusta toiseen vihjesanasta. Vähän se haluaa arvottaa leluja ja ottaisi mieluiten tietyntyyppisiä leluja.

Neo ei vielä ole alentunut leikkimään Monnin kanssa, mutta se sietää sen jo lähellään ja kävelyillä Monni on jopa saanut nykiä Neoa kaulusvilloista ilman palautetta. Neo ei enää nyrpistele nenäänä ja välillä se jopa seurailee pennun touhuja kiinnostuneena. Tai ehkä se on vaan kiinnostunut leluista, joita pentu kanniskelee ympäriinsä.

Tässä vielä oikealla kameralla alkuviikosta napsittuja kuvia. On se kyllä söpö! Ja on toi Raito kyllä mahtava! Se leikkii pennun kanssa tosi nätisti ja tykkää puuhastella sen kanssa.

Mainokset


Jätä kommentti

No moi, mitä Monni?!

Aika hiljaista on ollut blogin päivittämisen kanssa. En vaan ole ehtinyt enkä jaksanut. Nyt pitää ihan oikeasti ryhdistäytyä, kun meille muutti perjantaina ihastuttava pieni Monni-poika (Tending Lynx). Olisi taas mukavaa saada pentujuttuja vähän talteen. Nytkin olen käynyt täällä välillä katsomassa, mitä Neon kanssa milloinkin on tullut puuhasteltua ja paljonko se on painanut minkäkin ikäisenä.

Monni 6-viikkoisena nimikkokalansa kanssa. Kuva: Anna Silvan

Monni on pieni iloinen bordercolliepoika, joka on sulattanut meidän kaikkien sydämet (paitsi Neon, joka on ollut naama nutturalla uuden pennun takia). Mutta eiköhän Neokin lopulta lämpene Monnille, kun onhan se aiemminkin ollut pennuille alkuun nyrpeä hapannaama ennen kuin on hyväksynyt uuden tulokkaan porukkaamme. Neo on onneksi järkevä uros, eikä ole pelkoa, että se tinttaisi pentua liian kovasti, kunhan vaan nyrpistelee sille nenäänsä.

Monnilla onkin ollut aika reipas alku uudessa kodissaan. Onneksi pentukin on reipas, niin se ei ole ollut moksiskaan! Olin nimittäin viikonlopun liikkeenohjaajien päivityskurssilla Tuorlassa ja nappasin pikkukalan mukaani kurssille. Johan se oli siihen mennessä ollut meillä melkein kokonaisen vuorokauden. Monni oli alkuun vähän häkeltynyt kaikesta kurssihälinästä ja ihmispaljoudesta, mutta pian se tokeni ihmetyksestään ja eilen se jo mennä tepasteli ihmisten seassa kuin kala vedessä. Se kävi pussailemassa kaikki halukkaat (joita kyllä riitti) ja nukkua retkotti oikosenaan luentojen aikana. Ihmeen hyvin pikkupennun kanssa sujui kurssihommat ja soluasunnossa yöpyminen.

EVL:n uusi seuraamisliike ei Monnia kiinnostanut.

Jalkapallotreeneissäkin ehdittiin jo piipahtamaan. Oli kuulemma huomattavasti mielenkiintoisempi laji kuin toko!

 

Etätyöpäivänä koirat, Monni mukaanlukien, pakkaantuvat pöydän alle työkavereikseni. Neo salli Monnin tulla jo näin lähelle päikkäreille.

Kerrataanpa tähän muidenkin poikien viime aikojen juttuja. Kun onhan tässä välissä tapahtunut kaikenlaista, joten ehkä pieni yhteenveto voisi olla paikallaan.

 

Raito
Raito Rapatassusta on kasvanut oikein mainio koira. Se on edelleen erittäin hupaisa tyyppi ja aivan uskomattoman sosiaalinen lapinkoiraurokseksi. Raito ei ole haastanut koskaan kellekään riitaa ja kohtaamiinsa rähjäpettereihin se on suhtautunut lähinnä mielenkiinnolla: häntä selällä se seisoo itsevarmasti ja provosoimatta, katselee rähjääjää tyynesti ja tuntuu kysyvän vilpittömän kiinnostuneena, että: ”Mikäs sinua oikein vituttaa?”

Raito on kisaillut tokossa oikeastaan vain syksyisin, kun Neolla on silloin hiljaisempi kausi ja minulla aikaa perehtyä Hattarapojan treeneihin. Raitolla on nyt kolme avoimen luokan koetta takana. Yhdestä se sai näpsän ykkösen (301 pistettä), kahdessa muussa kokeessa se on vähän päristellyt liikkeitä nollille ja pisteet ovat jääneet 2-3-tuloksen tasolle. Jos nyt jotain positiivistä, niin sillä on todistuksissaan edelleen enemmän kymppejä kuin nollia 🙂 Sillä joko onnistuu asiat ihan tosi hyvin tai sitten ei lainkaan, välimuotoja ei juurikaan ole.

Tänä keväänä jäämme Raiton kanssa pois nuorten koirien tokoringistä, mutta täytyy nyt yrittää edistää omin voimin Raiton tokojuttuja, että pääsisimme vielä joskus kisaamaan. Jos nyt hyvin käy, niin syksyllä korkkaamme voittajaluokan. Liikkeet sillä alkaa olla jo aika kivalla mallilla, mutta suorituskestävyys ja -varmuus ei vielä vakuuta minua.

Hiljattain 8-vuotta täyttänyt tyttäreni on hyvin innostunut koirahommista ja Raito onkin näillä näkymin siirtymässä hänen harrastuskaverikseen. Ovat nyt keväällä menossa yhdessä junnujen lajitutustumiskurssille ja agilityn alkeiskurssille. Oispa hauskaa, jos tyttö innostuisi enemmänkin näistä hommista! Raito ainakin on mainio harrastuskaveri lapselle, kun se on niin kiltti, helposti motivoitava ja näppärä koira.

Viime keväänä otimme ex tempore lähdön Kittilään ja käväisimme Kittilässä poropaimennustestissä. Raito oli todella kiinnostunut poroista ja se toimi aidassa varsin näpsäkästi. Raito keskittyi todella hyvin tekeillä olevaan asiaan, mutta sen paimennustyylissä oli hitusen toivomisen varaa, se oli poromiesten mielestä turhan hiljainen (vaikka kyllä se siellä haukkuikin!) ja lisäksi sillä oli todella vahva ajatus siitä, että se haluaa pysäyttää juoksevat elukat (liekö bordercollien esimerkillä ollut osuutta asiaan?). Raito pyrki koko ajan tokan eteen pysäyttämään elukat ja se keskittyi jo vähän liikaakin ensimmäisenä juoksevaan poroon loppuporukan jäädessä siinä tohinassa vähemmälle huomiolle.

Raito läpäisi testi ja se sai oikein mukavan ja kannustavan arvion. Poromiesten mukaan sitä kannattaisi ryhtyä treenaamaan lajiin, koska paimennuslahjoja pikkuhattaralta kyllä löytyy 🙂 Voi kunpa meillä olisikin mahdollisuus käydä paimentamassa.

Testi on muuttunut todella paljon näiden vuosien aikana, joina en ole niihin päässyt. Touhu oli kaikkiaan nyt paljon hallitumpaa, eikä koiria päästetty irralleen laukottamaan poroja pitkin poikin aitaa. Perjantain testissä vain muutama koira (Raito mukaalukien) sai luvan ajaa poroja ilman liinan perässä riippuvaa ihmistä.

Harrastushommien lisäksi Raito on ollut erittäin suosittu kasvattajien keskuudessa. Sitä on kyselty jalostukseen hämmäntävän usein. Olenkin joutunut sanomaan suurimmalle osalle ei, koska ei ole mitään mieltä käyttää sitä liikaa, vaikka se kiva koira onkin. Raitolla on nyt yksi pentue viime kesältä (Kennel Barffas) ja parin viikon kulutta syntyy seuraava (Kennel Taivaannastan). Lisäksi se jätti viike keväänä siemenensä Tanskalaiseen pakastimeen, joten sille on jossain vaiheessa tulossa pentue myös Tanskaan.

Neo
Neo mennä porskuttaa. Sen kanssa on edelleen ihanaa touhuta kaikenlaista, kun se on tuollainen vakaa luottopakki, joka kyllä takuulla yrittää aina parhaansa.

Kävimme toissa keväänä Tallinnassa kisaamassa tokoa ja Neosta tuli siellä EE TVA ihan näppärällä suorituksella. Viime keväänä meillä oli kohdemaana Tanska ja sieltäkin saimme räpiköityä tukalalla hellekelillä ykköstuloksen, joten Neo sai siltä reissulta kotiintuomisiksi parikin uutta titteliä: DK & POHJ TVA. Viime kesänä piipahdimme myös Norjassa ja sieltäkin Neo tienasi itselleen tittelin: NO TVA. Nyt ois sitten lähimaiden kisat koluttu läpi.

Maajoukkuekarsintojakin olemme kierrelleet, mutta niissä on aina sattunut ja tapahtunut isoja ja/tai pienempiä mokia, joten tänäkin vuonna kannustamme Suomen huippujoukkuetta kotoa käsin.

Vepessä Neo on ollut edelleen oikein kiva. Käväisimme toissakesänä Viron puolella kokeessa ja Neo selvitti siellä kiltisti Suomen säännöistä aika tavalla poikkeavat tehtävät ja ryhtyi ensimmäiseksi bordercollieksi, joka on saavuttanut Viron vepevaliotittelin. Se oli myös ensimmäinen bordercollie, joka on ylipäätään kisannut vepeä Virossa. Harmi, että muissa pohjoismaissa ”väärän” rotuiset eivät saa osallistua kokeisiin, joten vepessä emme taida päästä tämän enempää ulkomaille. Paitsi, että olemme mahdollisesti lähdössä syksyllä Saksaan kansainväliseen vepekisaan, mutta siitä myöhemmin lisää, mikäli se pähkähullu idea alkaa oikeasti toteutumaan…

Kotimaan vepe-kokeista Neo on jatkanut vakaata 1-tuloslinjaansa ja se on selvittänyt tiensä kahtena edellisvuotena SM-kisoihin, joihin pääsee vain 14 parasta koiraa. Toissavuonna sijoituimme yhdeksänneksi, viime vuonna petrasimme hieman ja pääsimme jo viidenneksi.

Agilityssä Neo nousi kolmosiin, mutta olen itse hukannut agility-motivaationi täydellisesti, enkä ole enää edes treenannut koko lajia. Neo on nyt käynyt taitavan lainaohjaajan kanssa treenaamassa agilityä, joten saapa nyt nähdä, lähtevätkö kisaamaankin yhdessä.