Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja


Jätä kommentti

Toko-kevät

IMG_0809
On tässä kevään mittaan ollut kaikenlaista, vaikka blogi-rintamalla onkin ollut hiljaista. Ei vaan jaksa eikä ehdi nysvätä koneella mitään ylimääräisiä.

Raito (Pumpsi Pumpernikkeli) kasvaa vimmatusti ja se on kyllä mitä mainioin pieni koirapoika. Sen elämä tuntuu olevan yhtä sirkusta ja hupsutusta ja se näyttääkin ihan siltä kuin se olisi valmistettu lelutehtaassa hattarasta, toffeesta ja lentosuukoista. Yhtä iloista pusua koko koira!

Raiton kanssa olen värkännyt yhtä sun toista pientä, mutta ei se varsinaisesti osaa juuri mitään. Ainoat sanat, joista sillä on jonkinlainen aavistus ovat: tänne, irti ja sivu(lle). Mutta mikäpä kiire sillä mihinkään olisi? Eläköön nyt villiä lapsuuttaan ihan kaikessa rauhassa. Se on äärimmäisen innostunut tekemään ja opiskelemaan ja olosuhteiden pakosta se on oppinut myös aika hyvin sietämään häiriötä. Raito on todella fiksu ja hanakka oppimaan ja se tykkää keksiä itse ratkaisuja ongelmiin, joita sille järjestän. Operantin kouluttajan unelmaoppilas! Lappalaisille taitaa kyllä sopia tällainen koulutustapa, jossa ne saavat elää kuvitelmassa, että ovat itse keksineet kaiken 🙂

Raiton treenikuvat otti Maija Kultamaa. Kiitos kuvista!

Neon kanssa treenaamisessa  on sentään ollut tavoitteita ja ehkä jotain järkeäkin. Alkuvuodesta kävimme kahdessa maajoukkueen karsintakokeessa (Seinäjoki ja Tampere). Molemmissa kokeissa oli paljon hyvää, muutama yllärimoka, mutta harmillisesti myös virheitä, jotka eivät tulleet lainkaan yllärinä. Saimme molemmissa kokeissa kasaan 2-tulokset (Seinäjoki 224 ja Tampere 248,5).

Vantaan karsintakokeet jätimme väliin,  koska en halunnut päästää koiraa toistamaan samoja virheitä koetilanteessa. Seinäjoen ja Tampereen kisareissut antoivat paljon tietoa tämän hetkisestä tilanteesta ja vähän tuntumaa myös siihen, mitä meillä on vastaisuudessa edessä. Meillä kun ei ole kummallakaan vielä kokemusta tällä tasolla kisaamisesta. Pisteet olivat karsintakokeissa hyvinkin tiukassa, kun vertaa kyläkisoihin (mutta niinhän tällä tasolla pitääkin olla).

Kati Kuuttilan hienoja kuvia Seinäjoen kokeesta:
_DSC5710

_DSC5702

Karsintakokeiden jälkeen meillä oli vielä yksi isompi koettelemus, kun haimme Valmennusrenkaaseen. Näyttökokeessa oli pari viikkoa sitten ihan pirun kylmä ja siellä satoi kaikkea mahdollista rännän ja rakeiden väliltä, mutta fiilis oli silti oikein kiva, kun oli paljon tuttuja ja juttuseuraa paikalla. Hienoja koiria ja suorituksia oli koko päivä täynnä! Kyllä Suomessa on paljon hyvää toko-osaamista!

Ekana tehtiin paikallaolot, joissa ei ollut mitään ihmeitä. Maahanmeno olisi tietty voinut olla vähän pontevampi, samoin luoksetulo. Sen jälkeen yksilöliikkeinä seuraaminen, luoksetulo, ruutu, kaukot ja tasamaanouto. Eipä niissäkään mitään mullistavaa. Kokonaisuutena aika keskiverto suoritus.

Seuraamiskaavio oli pitkä ja siihen oli sisällytetty jokseenkin kaikki mahdolliset kuviot. Neo teki pitkän pätkän oikein hyvää seuraamista, pätkän verran se oli liian tiivis ja yhdessä  kohtaa se (saakeli soikoon) painoikin vähän. Yhdessä kohtaa se selkeästi bongasi ruudun, mutta jatkoi kuitenkin asiallisesti seuraamista. Pakitus oli oikein kiva!

Luoksetulossa vauhti oli kauttaaltaan tasaisen hitaahko, mutta stopit kutakuinkin ok. Jos on pakko valita tämä vauhti tai valuvat stopit, niin mä ehdottomasti otan tän maltillisen laukan.

Ruudussa tyhjä oli oikein hyvä (nopea ja suora + hyvä stoppi), mutta Neo lähti sen jälkeen ihan killiin. Teki iiiison banaanin matkalla ruutuun (ei tainnut ensin hoksata, missä ruutu oli) ja jäi ruudussa aivan takarajalle (ihan jees, kun ollaan just hinkattu ruudun paikkaa taaemmas). Paluussa taas iloinen kenguruloikka kesken seuraamisen. Boing boing vaan sullekin!

Noutokapulan heitin huonosti ja se jäi liian lähelle. Vauhtikaan ei päätä huimannut ja paluussa Neo pyöräytti hiukan kapulaa (senkin tuhma!).

Tähän saakka Neo oli pysynyt kivassa mielentilassa ja se vastasi mukavasti sosiaaliseen palkkaan. Mutta liikkeiden välit olivat pitkiä ja kun Sirke laitteli noudon jälkeen kaukoja varten merkkejä maahan, Neolla hirtti vähän ajatus kiinni niihin merkkeihin. Se vajosi omiin merkki-fantasioihinsa, enkä ihan saanut sitä enää irti ajatuksistaan. Kaukojen alku siis vähän nihkeä ja samalla nihkeydellä mentiin koko kaukot läpi. Neo vaihtoi kyllä asennot, mutta ajatus ei ollut ihan auki. Lisäksi pari pientä tekniikkavirhettä. Me aloitettiin heti kokeen jälkeen intensiivikurssi aiheella: ”et tasan ajattele niitä merkkejä ilman lupaa!”.

Mutta siinäpä se koe sitten olikin. Huh, selvittiin siitä sittenkin ihan kunnialla!

Pari viikkoa meni tulisilla hiilillä tuloksia odotellessa, kunnes viime perjantaina saimme vihdoin iloisia uutisia, että olimme niiden kolmen joukossa, kotka tänä vuonna valittiin renkaaseen! Eli Neo vaihtaa nyt suorilta nuorten koirien ringin isojen koirien renkaaseen. Ihan loistavaa! On se vaan kultainen poika!

IMG_0996

Tässä vielä kuvia eiliseltä suolenkiltä. Olkoonkin toko minulle kuinka tärkeää tahansa, tämä on se tärkein syy, miksi minulla ylipäätään on koiria. En voisi elää ilman pitkiä metsälenkkejä ja ilman koiria ei metsään tulisi varmaankaan lähdettyä. Hermo ja sielu lepää, kun katsoo letkeästi mukana kulkevia, rentoja ja hyväntuulisia koiria!

IMG_1136

IMG_1122

IMG_1032

IMG_0990

IMG_0968

IMG_0963

Mainokset


1 kommentti

Pentu tuli taloon

Minulla on kytenyt takaraivossa ajatus toisesta koirasta siitä lähtien, kun Uula kuoli vähän yllättäen kesällä 2013. Yksi koira vain on liian vähän ja kun Neokin on tuollainen erittäin sosiaalinen tyyppi, tuntui tosi ikävältä sen jäädessä ainoaksi koiraksi. Tatu ja Lysti -opaspennut tulivat meille ensisijaisesti täyttämään avointa koiran virkaa, kun Neo oli silloin vielä niin nuori, etten viitsinyt hankkia toista omaa koiraa.

Lystin tehdessä lähtöä opiskelemaan ryhdyin etsiskelemään meille pentua. Toista bc:tä ei tän hetkiseen tilanteeseen ole mahdollista ottaa, vaikka olenkin ollut rotuun ja erityisesti Neoon hyvin tyytyväinen. Minulla ei vain kerta kaikkiaa ole resursseja viedä kahta työlästä koiraa eteenpäin. Lähdinkin sitten etsimään toista koiraa siitä ”omimmasta” rodusta, eli suomenlapinkoirista.

Muutamaa tulevaa pentuetta sihtailin jo sillä silmällä, mutta sitten eteeni osui sattumalta pentu, josta piti ottaa vähän tarkemmin selvää. Pentueen vanhemmat kuulostivat oikein mainioilta, ja erityisesti minua sykähdyttivät sen emän ominaisuudet. Pentukin vaikutti puheluiden perusteella niin hyvältä tyypiltä, että päätin lähteä katsomaan ihan paikan päälle, mikä se on pentujaan.

Siellä se pennun pampula sitten istui keskellä tuvan lattiaa ja heilutti meille häntäänsä. Kun se sai päätettyä, ketä meistä se halusi pussata ensin, se juoksi päätä pahkaa syliin ja sen jälkeen pussaamisesta ei tullut loppua. Se ei ollut koskaan aiemmin tavannut pientä lasta, mutta niin se vain kipusi aivan suorilta tyttären syliin vispaamaan.

Parasta tässä pennussa oli sen asenne ihmisiä kohtaan, se on äärimmäisen avoin ja sosiaalinen pentu, kontaktihakuisuuttakin löytyy mukavasti ihan tehdasasetuksena. Se rentoutui täysin vieraan ihmisen syliin ja kun vein sitä vieraaseen ympäristöön, se tutki paikkoja rennosti ja hyvällä meiningillä. Muutenkin se vaikutti niin reippaalta ja pontevalta pennulta, että nappasimme sen kainaloomme ja toimme kotiin.

Nyt se on ollut meillä muutaman päivän ja kylläpä onkin mainio pentu! Se on hyvin iloinen, ennakkoluuloton ja reipas. Tervetuloa taloon Raito!

IMG_0227 IMG_0255 IMG_0257 IMG_0266 IMG_0267 IMG_0284 IMG_0313


1 kommentti

2016, täältä tullaan!

Vuodessa ehtii tapahtua paljon. Kerätäänpä vähän nippuun vuotta 2015.

Suurimpana voimainponnistuksena viime vuonna taisi olla meidän koko perheen Lystikäs opaspentu -projekti, jossa leivoimme 7-viikkoisesta labbispennusta kohtuullisen siivosti käyttäytyvän opaskoiraoppilaan. Projekti alkaa nyt olla loppusuoralla ja Lystistä ryhdytään pian kouluttamaan ihka oikeaa opaskoiraa. Se kävi jo testattavana, todettiin hyväksi ja kun terveystuloksetkin olivat priimaa, meidän osuutemme Lystin urasta alkaa olla ohi.

Lysti onkin todella hieno koira, jossa olisi aineksia mihin tahansa lajiin. Se on hyvin vilkas ja menevä koira, mutta vilkkaudestaan huolimatta erittäin keskittymiskykyinen ja vahvahermoinen. Se tekee mielellään töitä ihmisille ja on helposti motivoitavissa. Lysti ei pelkää piruakaan, eikä sen hyväntuulisuutta hetkauta mikään. Se on melkeinpä jo rasittavan onnellinen koira, kun se vatkaa menemään aamusta iltaan. Mikäli kaikki labbikset ovat tällaisia, en yhtään ihmettele rodun suosiota. Sitä kyllä ihmettelen, että miten niillä voi säilyä hännät ehjinä kaiken sen seiniin ja kulmiin hakkaamisen jälkeenkin…

Jos hyvin käy, Lystille löytyy käyttäjä jostain pk-seutuvilta, jolloin voimme tarvittaessa toimia sen varahoitopaikkana ja voisimme ehkä silloin tällöin käydä hakemassa sen meidän seuraksi aivojennollaus metsälenkeille.

Toivotamme Lystille onnea ja menestystä opasuralle!
IMG_0097

Neon kanssa puuhastelimme viime vuonna vepen, tokon ja agilityn parissa. Tuloksellisesti vuosi oli aikamoinen ja nyt jälkikäteen voin vain ihmetellä, miten niin moni asia loksahti viime vuonna kohdilleen.
Voipi olla, ettei tällaiseen tulostasoon enää toistamiseen ylletä. Mutta ainahan voi yrittää!

TOKO
Tokoa olemme tahkonneet läpi vuoden muutamia taukoja lukuunottamatta. Edistystäkin on ilmennyt ihan mukavasti. Viime keväänä en saanut meille voittajaluokan koepaikkaa ja kun seuramme SM-joukkueessa tuntui olevan pulaa alemman luokan koirista, jätin koepaikan metsästyksen sikseen ja kisasimme joukkue-SM:eissä avoimessa luokassa. Nepparin vuoro oli ison luokan viimeisten joukossa, mutta pitkä päivä ei tuntunut missään ja se toimi tarkasti ja hyvällä meiningillä voittaen mukavalla tuloksella 100 koiran luokan. Aika huimaa!

Seuraavalla viikolla kävimme voittajaluokassa ja reilun kuukauden kuluttua siitä kävimme kertaalleen vanhoilla säännöillä EVL:ssä. Sääntömuutoksen jälkeen koepaikkoja on ollut tarjolla yllin kyllin ja yhden tilastotappio-kakkosen lisäksi saimme valionarvosta uupuvat kaksi ykköstä kasaan lokakuussa. Tässä kohtaa kisakirja näytti vielä aika hienolta, kun alla oli suora ykkösputki ja se yksi kakkonen evl:stä.

Nyt kirja alkaa jo näyttää tutummalta, kun messarin joulukuisessa karsintakokeessa mokasimme kiertohässäkän nollille ja zetassakin tuli väärä asento. Tuloksena EVL3 222,5 pisteellä. Koe itsessään oli todella hieno elämys. Jännitin etukäteen aivan hulluna, mutta saimme silti kiinni hyvästä fiiliksestä, eikä Neo ollut moksiskaan erikoisista olosuhteista. Se toimi hyvällä ja rennolla asenteella läpi kokeen, vaikka arastelikin selvästi liukasta mattoa ja liikkui sen takia juoksuliikkeissä hissutellen (ihan hyvä, säilyipä varpaatkin ehjänä).

Että voikin tulla kokeesta hyvä mieli huonoista pisteistä huolimatta! Virheitä sattui, ne olivat tosi tyhmiä, mutta niihin nyt pystyy vaikuttamaan treenaamalla paremmin ja monipuolisemmin. Mutta tärkeintä, eli koiran rautaista keskittymiskykyä ja asennetta ei pysty noin vain nykäisemään tyhjästä. Ja niitä Neo minulle esitti, vaikka koetilanne oli sille aivan vieras ja poikkeava. Oli mahtavaa tuntea, miten se yritti loppuun saakka parhaansa mukaan tehdä oikein ja ilahtui oikeasti sosiaalisesta palkasta. Voi, miten hieno poika! Video kokeesta löytyy täältä.

Nyt olemme viettäneet vähän tokolomaa ja keskittyneet lähinnä pitkiin metsälenkkeihin, mutta pikkuhiljaa alamme taas kasailemaan hommaa pakettiin ja muokkaamaan niitä vaikeita asioita paremmaksi (niissä riittääkin säätämistä!). Kävimme nuorten ringin tokoporukan kanssa Oilin opissa joulun alla ja sain sieltä sellaisen toko-motivaatio-buustauksen, että sen voimalla mennään vielä pitkään. On tämä vaan koukuttava laji!

AGILITY
Viime keväänä saimme aikaiseksi pari nollaa agilityradoilta, mutta toukokuussa vepe vei mennessään ja keskityimme ratahommien sijaan vedessä läträämiseen ja aksakisat jäivät pitkälle tauolle. Nyt syksyllä palasimme treeneihin, mutten saanut aikaiseksi ilmoittautua kisoihin, kun keskityin tokon hinkkaamiseen.
Syksyllä en meinannut saada treeneissä oikein otetta koko agilityyn. Aloitin uudessa työpaikassa ja opiskelen tässä sivussa toista tutkintoa, joten oma jaksaminen on ollut paikoitellen vähän kortilla. Tämä on näkynyt selvimmin aksatreeneissä, joissa en ole saanut itsestäni oikein mitään irti. Ja jos minä en ole 100 % hommassa  mukana, voi olla varma, että koira sinkoilee ihan mihin sattuu. Ollaan silti käyty räpeltämässä maanantai-iltaisin esteillä, koska Neo tykkää lajista tosi paljon ja se on meille kummallekin mukavaa vaihtelua.

Nyt joulun alla saatiin aikaan muutama onnistunutkin treeni ja sen innoittamana olen tutkaillut kisakalenteria tositarkoituksella. Jos vaikka saisi jossain vaiheessa sen kolmannen nollan ykkösistä.

VEPE
Vepe on kaikessa suurpiirteisyydessään tosi nasta laji ja kokeet ovat olleet todella mukavia tapahtumia, kun rotukirjo on laaja ja koejengi pyörii siellä rannassa aina ihan koko päivän. Tunnelma on jotain ihan muuta kuin noissa tulostavoitteellisimmissa lajeissa. Joskus muinoin toko- ja aksakisoissakin oli ihan samanlainen fiilis, mutta se taitaa valitettavasti olla katoavaa kansanperinnettä. Mutta hauska nähdä, että sellaista on edelleen olemassa!

Alkukaudesta Neo läpäisi yhden viikonlopun aikana alokasluokan ja kun kaikista kolmesta avoimenluokan kokeistakin saimme ykköset, edessä on nyt siirto voittajaluokkaan. Aika uskomatonta, kun tämä laji on kuitenkin minulle aivan uusi, eikä minulla ollut alkuun mitään ajatusta, että tässä joskus edettäisiin jonnekin.

Ensi kaudella on sitten jälleen uusi luokka edessä. Pitää tässä nyt ennen vesikauden alkua lukea huolella säännöt läpi ja myös ne vuoden kuluttua voimaan tulevat uudet säännöt ja miettiä, miten uusia liikkeitä lähdetään työstämään. Pitää kuitenkin ottaa huomioon jollain tavalla ne uudetkin säännöt ja ehkä tehdä jo tällä kaudella jotain niin, ettei muutos uusiin sääntöihin olisi sitten aivan ylivoimainen.
Vepessä ennakkosuunnittelu, liikkeiden palastelu ja kuivatreenit ovat muutenkin tärkeässä asemassa, koska rannassa treeniaikaa on hyvin rajallisesti. Asiat on pakko miettiä valmiiksi ja opettaa koiralle asiat mahdollisuuksien mukaan kuivalla, jolloin rajallisesta vesiajasta saa enemmän irti.

2016
Alkaneelle vuodelle on suunnitteilla kaikenlaista mukavaa. Treenaaminen jatkuu ainakin näiden kolmen lajin parissa ja erilaisia kisareissujakin on harkinnassa. Odotan jo innolla!

IMG_0132


3 kommenttia

Valioyksilö

IMG_0055

Huikea päivä, aivan mahtava fiilis ja maailman paras koira. Siinäpä tämän päivän anti lyhykäisyydessään.

Neo Neppari totteli tänään itsensä Suomen Tottelevaisuusvalioksi Riihimäellä oikein mukavalla suorituksella. Tuomarina Marja Ala-Nikkola. Liikkurina Teija Jauhanen, joka pyöritti kehää todella sujuvasti ja selkeästi. Liikkeet paikkisten jälkeen kahdessa osassa.

Paikallamakuu ja istuminen 9 ja 9,5
Istumisessa Neo oli jälleen asettunut parempiin töllistelyasemiin piilon suhteen ja kääntynyt hitusen killiin. (Sehän on jo kuin mikäkin Homer Simpson sohvalla telkkua katsellessaan. Kas kun ei muniaan ala rapsuttelemaan) Maahanmeno suht ok (olen nähnyt parempiakin), makuussa kuikuili jälleen kaula pitkällä, kun on ihan tosi jännää odotella luoksetulo-osuutta! Luoksetulon lopussa pieni pomppu sivulle, josta pistemenetys. Höh, eihän se edes törmännyt.

1. pätkä:
Kiertonoutohässäkkä 9
Maahanmeno ja oikea umpieste. Lähtiessä Neo vilkaisi vasemmalla olevaa kapulaa, mutta juoksi silti hyvin. Hyvä stoppi, tällä kertaa myös onnistunut ja hyvä nosto, hyppy ja palautus. Pistemenetys siitä, että Neo pinkaisi mun taakse liikkurin ”kiitos” sanasta. Kuvitteli saavansa palkkaa, kun osasi olla noin taitava.

Tunnari 9
Sain siliteltyä kierroksia alemmas tässä välissä. Silti meni taas vähän turhan ronskilla asenteella kapuloille ja potkaisi yhtä tikkua mennessään. Muutaman kapulan ohi ehti kulkea nenä alhaalla ennen kuin alkoi ajattelemaan ja haistelemaan. Nopea päätös oikean tikun kohdalla, ei jäänyt arpomaan. Hyvä palautus. Tuomari ei tykännyt, kun rymisteli kapuloille huolimattomasti. En tykkää minäkään.

Kaukot 9
Teknisesti kokolailla siistit kaket, vain yksi pieni nykäys, mutta en tykännyt asenteesta enkä ilmeestä. Oli vähän nihkeän oloinen.

2. pätkä:
Ohjattu nouto 10
Hyvä merkki, hyvä kaari kapulalle, asiallinen nosto ja hyvä palautus. Tykkäsin.

Zeta 8,5
I-S-M. Mä vähän jännäsin tätä ja tötöilin itse istumisen kanssa. Jollei koira mokaa tätä, niin mokataan sitten itse. Hmph. Rytmi ei siis pysynyt tasaisena istumisen kohdalla, muut osasin kävellä rennommin. Lisäksi hortoilin seuraamisessa tyhmästi. Tätä pitäisi treenata enemmän merkkien ja liikkurin kanssa.

Seuraaminen 7
Tuomari ei tykännyt tästä yhtään, enkä ihmettele. Läheisyys on joo ihan kiva juttu, mutta joku raja siiläkin. Neo ei edes painanut järin kovaa, mutta onhan se silti aivan liian tiivis ja nyt myös aivan liian edessä. Jos nyt jotain hyvää, niin pakitus oli tänään tosi hieno!

Luoksetulo 9
Stopit ihan kohtuulliset, lopussa taas pomppu. Ei kuitenkaan osunut.

Ruutu 10
Olipa tosi hieno ruutu!

Yhteensä 288,5, EVL1, KP ja TK4, FI TVA ja sij. 1

Voi vitsit. Mun lellipoika on nyt tosiaan FI TVA. Tuntuu ihan tosi huimalta, että mun haave, unelma ja tavoite on nyt totta!

IMG_0059


Jätä kommentti

Loppu ykkösputkelle

Arvelinkin, ettei meidän ykköstulosputki voi millään kestää loputtomiin ja tänään oli se päivä kun homma lopulta kosahti.

Lahti, Vau:n halli, tuomarina Anne Nokelainen. Liikkeet kahdessa osassa.

Paikallaistuminen ja makuu 9 ja 7
Oli kuulemma liikauttanut hiukan toista jalkaa istumisessa. Piilo oli vinossa, liekö sen takia parannellut asentoaan? Tätä täytyy harjoitella!
Neo tarvitsi yllättäen kaksi käskyä maahanmenoon, jonka jälkeen putosi tosi hienosti alas. Erikoinen virhe, jähmeyttä on tässä välillä näkynyt, muttei tällaista totaalista käskyn ohittamista vielä kertaakaan. Bonuksena luoksetulossa teki loppuun tosi tuhman ja ison loikan ja törmäsi. Tuomari seisoi vielä ihan meidän vieressä, niin eipä paljoa auttanut teeskennellä, että eihän se juuri yhtään osunut. Asenne kyllä oikein kiva, mutta ei saisi silti törmäillä.

1. pätkä:
Kiertonoutohässäkkä 0
Neo oli aika vinhalla tuulella ennen kehää. Lähdössä se oli kuitenkin ihan asiallisen oloinen ja lähtikin tosi hienosti kiertämään ja stoppasi suht siivosti istumaan. Meille oli arvottu oikea umpieste ja Neo lähti kapulalle sellaista kyytiä, ettei se saanutkaan kopattua kapulaa suuhunsa vauhdista ja niinpä se jäi kompuroimaan ja toikkaroimaan kapulan kanssa ja tuli sitten ohi hypystä. Mulla ei ollut aavistustakaan, miten korjata, joten käskin sen takaisin hyppäämään. Kilttinä poikana se lähti takaisin hypylle, pomppasi sen väärinpäin ja lähti sen jälkeen tsekkailemaan vähän paikkoja, vaikka mä yritin kutsua sen takaisin luokse (selvällä luoksetulokäskyllä olis varmaan totellutkin, mutta epämääräinen ”tuo” oli sen mielestä ihan tyhjänpäiväinen komento, jota ei tarvitse noudattaa). Kävi sitten joutessaan hyppäämässä sen toisenkin hypyn ja palautti sen jälkeen kapulan silminnähden tyytyväisenä itseensä.

No niin, onpa nyt nähty tällainenkin tapa nollata kiertonouto!

Tunnari 8
Neon oli vähän vaikea keskittyä ajattelemiseen heti hauskan juoksuliikkeen jälkeen. Hääräsi pitkään kapuloilla ennen kuin valkkasi oman. Ei sentään nostellut eikä lennättänyt kapuloita.

Kaukot 8
Alkoi oikein hyvin, sitten m-s levähti ihan kunnolla etupainoiseksi, josta ei saanut enää istuttua kunnolla ja niinpä nykäisi takajalat alleen.

Seuraaminen 7,5
Painoi hitaassa tosi rumasti, juoksuosuus Neoksi oikein kiva, ei loikkinut, eikä ängennyt liian lähelle. Käännökset sellaista Neon takuutasoa, ei nyt huonoja, muttei ihan hirmuisen hyviäkään. Pakituksessa kankku seilasi. Olipa muuten vaikea hahmottaa pakituksessa sen käännöksen suunta. Piti ihan kaksi kertaa miettiä, että kumpaan suuntaan pitikään kääntyä.

2 pätkä:
Ohjattu 9
Neo katsoi liikkuria, muttei silti vissiin pistänyt merkille, mihin se liikkuri kapulat vei. Hieno merkki, mutta kaarratti hakukäskyllä tosi pitkälle vinoon ja kävi sitten kiertämässä luoksetulon merkin, kun sellainen nyt kerran sattui siellä reunassa olemaan. Ai jai, mun moka, ei olla nimittäin juurikaan tehty häiriötreeniä ohjatussa. Mutta kohta tehdään!

Zeta 6,5
S-I-M. Seisominen vetelä, vasta istu-käskyllä löytyi kunnollinen seisominen, harmi, että ihan väärässä kohdassa. Mä vielä luulin sen istuvan, kun se nykäisi niin voimakkaasti käskyn kohdalla, mutta sepä olikin nykäissyt itsensä seisomaan eikä istumaan, kuten olisi pitänyt. Tuhma! Maahanmeno ja seuraaminen ihan ok.

Luoksetulo 7
Olipa huono. Stopit vielä ihan siedettäviä, mutta todella ronski törmäys lopussa. Sellainen polvilumpiot paskaksi ohjaajalta -versio.

Ruutu 10
Rinkula oli sijoitettu hankalan oloisesti ihan kehätarvikepöydän ja sisäänmenon viereen ja mietin etukäteen, että nyt ei kyllä tule osumaan kerralla rinkiin. Suoraan katsomis -treeni on kuitenkin tuottanut tulosta ja sain merkattua ennen liikkeen alkua koiralle oikean suunnan. Lähti hyvin, muttei läheskään niin kovaa kuin ulkona. Pysäyttäminen oli siis tällä kertaa helppoa. Ruutu myös oikein hyvä, samoin loppu.

Tuloksena EVL2, 225 p. sij. 1.
Meidän suoritus oli tänään kaiken kaikkiaan huolimaton ja epätäsmällinen. Persiilleen menneen kiertonoudon lisäksi oli paljon muutakin typeryyttä sekä koiralla että minulla. Minä en mm. muistanut kertoa luoksetulossa enkä ruudussa, miten koira pysähtyy. Onneksi tuomari antoi nämä minulle anteeksi. Menivät kai äskettäisen sääntömuutoksen piikkiin, mutta jatkossa täytyy opetella kertomaan nämä itse vaikkei liikkuri niitä kysyisikään.
Neo oli oikein iloinen ja reipas, mutta se oli nyt jo vähän turhankin huoleton ja huiski monessa kohtaa hessuhopona vähän sinne päin. Sillä on alkanut nyt kisavire nousemaan ja lieveilmiöinä ilmenee sitten kaikenlaista sählinkiä, törmäilyä sun muuta törttöilyä.

Kokeen parhaat (ja pahimmat hetket) löytyvät tältä videolta.


Jätä kommentti

Testissä uudet säännöt

IMG_9911IMG_9961

Kuvat muutaman viikon takaa. © Maija Kultamaa

Vähän sellaisella ”katsotaan nyt, mitä tästä tulee” -fiiliksellä ilmoitin Neon kokeeseen uusilla säännöillä, kun oli koe tyrkyllä ihan tässä kotinurkilla. Onpa hauskaa, että nyt kokeisiin taas pääsee ilman älytöntä jonottamista ja yrittämistä. Ihan kuin ennen vanhaan!

Olemme viime aikoina hinkanneet (tai siis luukuttaneet) lähinnä uusia juttuja ja ”vanhat liikkeet” ovat jääneet vähän hunningolle. Se näkyi ja tuntui tänään, kun monissa liikkeissä oli parantamisen varaa ja mokia, joita ei yleensä ole. Eikä se uusien temppujen treenaaminen suinkaan tarkoita sitä, että Neo osaisi ne kunnolla. Varsinkin se tyhjään lähetys on edelleen levällään. En kyllä tiedä, saanko ikinä vakioitua merkitöntä varmaksi. Se on niin epämääräinen ja hankala temppu, eikä siinä ole oikein mitään mihin tukeutua. Neo lähtee nykyään hyvin, mutta minulla ei suoraan sanottuna ole paljoakaan sanomista sen suhteen, että mihin suuntaan se lähtee. Jos se sattuu pinkomaan suoraan, hyvä juttu, mutta aivan yhtä hyvin se saattaa singahtaa vinoon ja sen jälkeen on aika vähän tehtävissä. Lisäksi se lähtee nyt niin kovaa, että se on jo 4-5 askeleella ringissä ja seuraava askel menee jo yli. Eli pelivaraa ei juurikaan ole.

Mutta nyt päätin olla mamistelematta ja mennä kokeeseen joka tapauksessa. Jollei se osuisi rinkiin, niin sitten ei osuisi, yritettäisiin sen sijaan riipiä muista liikkeistä jotain pisteitä.

Aamulla kieltämättä jännitti, mutta mukavalla tavalla. Onneksi luokka oli pieni (neljä koiraa), niin odottelua ei tullut juuri yhtään. Alkuun paikkikset ja muut liikkeet putkeen, paitsi kiertohässäkkä erikseen lopuksi.

Istuminen 10
Makuu 9

Neo istui hyvin ja oli skarppina paluussa, putosi maahan mukavan täpäkästi, mutta oli sen jälkeen vähän pinkeän oloinen. Mietin makuun aikana, että jos teen yhdenkin nopean liikkeen, se tulee sieltä samantien. Neo ei jousitetusta olemuksestaan huolimatta reagoinut naapurin käskyyn, vaan odotti hyvin omaa käskyään.
Neo oli muuten ainoa, joka laukkasi luoksetulopätkän. Hitaasti, mutta laukkasipa kuitenkin. Pistemenetys lopun vinosta perusasennosta.

Tunnari 9
Vähän oli taas sähläämistä havaittavissa, ei kuitenkaan nostellut vääriä vaikka vähän suhailikin siellä kapuloilla. Pitää nyt vähän saada tähän liikkeeseen kuria ja nuhdetta. Onneksi saatiin torstaina nuorten ringin treeneissä Jessicalta hyviä vinkkejä tunnarin maltillistamiseen.

Ruutu 8
Vastasi ”mars-juttu” virittelyyn vahvasti ja muuttui kytän näköiseksi. Kyttäsi onneksi oikeaan suuntaan ja lähti kuin tykin suusta ihan suoraan eteen. Hätäpäissäni kiekaisin melkoisen kovaa ”SEIS”-käskyn ja sain kuin sainkin sen pysäytettyä ennen kuin meni yli ringistä. Neolla ei ollut aavistustakaan missä ruutu oli (en uskaltanut bongauttaa sitä etukäteen, ettei lähde mars-käskyllä sinne). Se lähti kuitenkin laukkomaan osoitettuun suuntaan, ajautui alkuun pelottavasti kohti kehänauhaa ennen kuin bongasi ruutumerkit. Pysähtyi itse ennen ruudun etureunaa, korjasi hyvin käskystä, mutta tuhmasti istui, kun pysäytin sen ruudussa. Loppu oli hyvä.
Oho, merkitön onnistui!! Seuraavaksi lottorivi vetämään!

Kaukot 9,5
Ei mitkään tähtikaukot, mutta eipä tullut hirmuja virheitäkään, takajalat liikkuivat hiukan. Kunpa saisi tekniikan pysymään hienona pitkälläkin matkalla! Tarvitaan selkeästi lisää treeniä!!

Seuraaminen 8,5
Tarkkuutta pitäisi saada lisää, vähän oli nyt liikaa hötkellystä ja painamista ja pakittamisessa kankkukin levisi.

Luoksetulo 9
Stopit ne vaan valuu ja valuu…

Zeta 9
Istuminen hidas, seisominen ja maahanmenokaan eivät ihan niin hyviä kuin voisivat olla. Seuraaminen kokonaisuudessaanihan ihan passelia.

Ohjattu nouto 9
Vino palautus.

Kiertonouto-hässäkkä 10
Tämä onnistui kyllä hyvin! Tuomarin sanoin ”suoritus oli täydellinen”, enkä minäkään siitä mitään muuttaisi.

Yhteensä 290,5 p. KP ja luokkavoitto
Video, josta puuttuu luoksetulo ja zeta, kun puhelin oli heittäytynyt yhteistyöhaluttomaksi.


Jätä kommentti

Vepen koekausi paketissa

Kävimme viikko sitten Hyvinkäällä HSKH:n kokeessa nappaamassa vepen avoimesta luokasta 99/100 pistettä ja tänään Neo viimeisteli Lopella avoimen luokan kolmannella ykköstuloksella pistein 97/100. Viime syksynä saatiin sove läpi, tällä kaudella on ollut viisi koetta, joista saaliina viisi 1-tulosta. Kelpo poika, ei tässä oikein voi muuta sanoa!

Hyvinkään kokeessa harmia aiheutti ”näkymätön” kakkosveneen köysi. Yksikään avoimen luokan koira ei suorilta löytänyt köyttä, joka jotenkin hävisi minimaaliseen aallokkoon ja auringon häikäisyyn. Yksi koira kirjaimellisesti törmäsi köyteen sattumalta, muut joutuivat uiskelemaan pitkin ja poikin köyttä etsiessään. Neo ui köyden kärjen ohi vain parinkymmenen sentin päästä, muttei silti nähnyt sitä. Kun käskytin parin metrin kuluttua sen uudestaan hakemaan, se oli kertakaikkisen ällistyneen näköinen: ”ai MIKÄ piti hakea?” Kääntyi kuitenkin takaisin ja yritti kuikuilla kaula pitkällä, mutta koska se ei edelleenkään nähnyt mitään haettavaa, se kääntyi uudestaan kohti rantaa. Käskin vielä kertaalleen hakemaan ja kiltisi se lähti polskimaan takaisin kohti kakkosvenettä, vaikkei se vieläkään tiennyt, missä köysi oli. Onneksi se osui lopulta köydelle ja sen jälkeen homma alkoi sujumaan kuten pitikin. Tässä hölmöilyssä minulta lipsahti yksi ylimääräinen käsky ja siitä pistemenetys.
Muut liikkeet meni Hyvinkäällä ihan nappiin. Omassa veneessä Neo jopa käänsi veneen lopuksi kohti maalitolppaa, kun nyt vihdoin olen opettanut sille tolppien merkityksen! Kiltti poika!

Tänään pistemenetys tuli poikkeuksellisesti viennistä. Ihan ihme juttu, vienti on aina ollut Neon vahva temppu. Neo lähti tänään aika hissukseen pelastusliivipakettinsa kanssa kohti venettä. Se jopa mallaili hetken rannassa sopivaa lähtöpaikkaa ennen kuin lähti uimaan (ranta oli sellainen jyrkkäreunainen metsätöyräs). Uidessaankin se oli vähän oudon näköinen, kuunteli korvat lintassa taaksepäin ja pari kertaa näytti siltä, että sen olisi tehnyt mieli kääntyä katsomaan minua. Mitähän lie mahtoi pohtia, kun yleensä se fokusoi täysin koeavustajaan eikä taaksensa vilkaise hommiin lähdettyään.
Vei se nytkin liivit veneelle saakka ja ojensi kohti koeavustajaa, kuten on opetettu. Mutta kun avustaja kurkottui ottamaan liivejä, Neo kääntyikin salamana ympäri ja nykäisi liivit aivan avustajan näppien edestä. Käskin uudestaan viemään, jolloin se tarjosi liivejä asiallisesti veneelle ja tällä kertaa avustaja ehti tarttumaan niihin. Mutta nytpä Neo ei laskenutkaan suosiolla irti liiveistä. Jouduin käskemään rannasta käsin sen irti. Ihme hölmöilyä! Täytyy vähän paikkailla tätä treneissä!

Muuten koe meni tänään ihan nappiin. Oma vene oli paras ikinä, todella vahva ja suoraviivainen suoritus. Paremmin ei voisi tuota liikettä tehdä.

Nyt tehdään vain vähän palauttelevaa treeniä tällä kaudella ja pohjustellaan voittajaluokan liikkeitä. Ensi kaudella tähdätään sitten sinne korkeimpaan luokkaan. Huisia!

Tässä Ronja Niemisen hienoja kuvia Hyvinkään kokeesta (kaikki kuvat löytyvät täältä):

DSC_5462+(2)

DSC_5883+(2)

DSC_5894+(2)

DSC_5896+(2)

DSC_5907+(2)

Vepessä on mukavaa, kun koiran voi antaa palkkautua liikkeen jälkeen näinkin ronskisti. Eipä ihme, että se kokee lajin mielekkääksi.

DSC_6079+(2)