Neo, Raito ja Monni

Koirapoikien elämää ja tekoja


Jätä kommentti

Agi-iloa ja päivitetty toko-vikalista

Agilitytreeneissä on alkanut viime aikoina sujumaan paikoitellen aika mukavasti. Alan pikkuhiljaa päästä kartalle ja sen myötä koirakin pääsee näyttämään paremmin taitojaan. Tokihan homma edelleen välillä leviää käsiin ja koira singahtelee mihin sattuu, mutta silloin tällöin pystymme saavuttamaan radalla sellaisen flow-tilan, etten aiemmin osannut vastaavaa edes kuvitella.

Pääsiäiskisoissa saimme ensimmäistä kertaa homman pysymään hallinnassa kisatilanteessa, mutta nollat jäivät saamatta tyhmien virheiden takia (pari rimaa, keppivirhe ja A:n ylösmeno). Toissa viikonloppuna ensimmäinen rata oli jälleen älytöntä räpellystä: Neo jäi kaksi kertaa keppien tokavikassa välissä töllistelemään minua ja ajautui ulos pujottelusta (mikä juttu tää nyt oli, häh?!), keppimokien jälkeen koko rata meni täysin plörinäksi. Mun on edelleen vaikea saada itseäni kootuksi virheiden jälkeen.
Ekan kammottavan radan jälkeen käytiin verkkaesteillä tekemässä parit kepit ja pääsin palkkaamaan Neon onnistumisista. Kaksi vikaa rataa sujuikin sitten oikein mainiosti ja ylsimme samaan fiilikseen kuin treeneissä parhaimmillaan. Näiltä kivoilta radoilta saimme ekat nollat kisakirjaan ja vieläpä mukavilla sijoituksilla (1. ja 2.). Nyt sitten vikaa nollaa metsästämään!

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa HiHan möllitoko, jossa osallistuimme voittajaluokkaan. Päivitettiin vikalistaa sitten koko rahan edestä. Touhu ei näyttänyt eikä tuntunut yhtään siltä kuin olisi pitänyt. Luoksetulon stopit valuivat tosi paljon, ruutu ei meinannut löytyä (oli kyllä tosi vaikea raidallinen varjokohta), kaukot olivat jähmeät kyyläkaukot ja tunnarissakin Neo nosti ensin väärää tikkua. Oi Voi! Onneksi seuraaminen sentään oli siistiä ja skarppia, vaikkei koira ihan parastaan antanutkaan (en itse osannut suhtautua ihan vakavasti möllikokeeseen, jossa oli vieläpä tuttu tuomari ja se näkyy myös koirassa). Käännöksetkin tuli tehtyä oikein asiallisesti. Hyppy- ja metallinoudot myös ok. Pisteitä 266.

Olisi tuolla räpellyksellä oikeassakin kokeessa ehkä joltain puolisokealta tuomarilta ykkönen irronnut, mutta rehellisesti sanottuna meidän pitäisi pystyä kyllä paljon parempaan! Eli se on nyt sitten täsmätreeniä edessä!
Onneksi SM-kisoissa ollaan avoimessa, niin ei tarvitse sitä niin paljoa jännittää.

Viime viikolla äidin lappalais-turjaanit olivat meillä kylässä ja sain napattua niistä pari kuvaa. Kylläpä ne osaavatkin olla somia!

Runne (Fihtolas Aurinkoinen)

Runne (Fihtolas Aurinkoinen)

Haika (Taapanterin Brooke), melkein 10 v.

Haika (Taapanterin Brooke), melkein 10 v.

IMG_8043

Lysti, 5 kk

Lysti, 5 kk

IMG_8066

Myytin Fiksu ja Filmaattinen?

Myytin Fiksu ja Filmaattinen?

Advertisement


Jätä kommentti

Kevättä kohti!

Tässä kuvia parin viikon takaa ja viime viikonlopulta. Lysti on alkanut kasvattamaan jalkoja ja se tykkää myös käyttää niitä. Aika kovaa se jo pääsee kaahaillessaan hepulirinkiä. Siitä on tulossa hyvä kirittäjä Neolle kunhan saa vielä vähän lisää mittaa.

10 vko

10 vko

IMG_6898

Kukkulan kuninkaat

Kukkulan kuninkaat

IMG_6956 IMG_6961

Lysti 11 vko

Lysti 11 vko

IMG_6979 IMG_6990 IMG_6998 IMG_7003 IMG_7015 IMG_7044 IMG_7089 IMG_7095

Tokoa, voi voi…
Olen tässä yrittänyt metsästää meille koepaikkaa voittajaan. Aika huonolla menestyksellä. Yhteen kokeeseen päästiin sentään varasijalle, mutta muihin on ollut tarjolla ainostaaan ei-oota. Saapa nähdä, ehditäänkö kisaamaan ja saamaan ykkönen ennen sm-kisailmon umpeutumista.

Koepaikkaa odotellessa ollaan treenailtu pieniä osasia sieltä täältä. Painopiste on ollut kaukojen tekniikassa (s-i tuottaa työtä), perusasennon tarkkuudessa (kapulan kanssa ja ilman) ja seuraamisen käännöksissä. Lenkeillä tehdään sitten usein stoppeja, jos satutaan sellaiseen paikkaan, missä on sopiva pohja. Luoksetulon stopit ovatkin nyt edistyneet aika kivasti. Liikkeestä istuminen sen sijaan kaipaa vielä työstöä, Neo on siinä helposti vähän tahmea odottaessaan palkkaa. Lisäksi se haluaisi jättää vasemman etutassun huomattavan paljon oikeaa edemmäs, jolloin se jää rumaan roikkuvaan istuma-asentoon. Kaipa se olettaa saavansa palkan nopeammin, jos on jo valmiiksi pikajuoksukisojen lähtöasennossa… Apujen kanssa jää hyvin ja ryhdikkääseen asentoon, mutta ilman apuja ei ole vielä yhtään sen näköinen kuin pitäisi.

Viime viikolla tein ruutua ja eka yritys oli kokolailla loistava. Tehtiin ekaksi kokonainen liike: rivakka, suora ja määrätietoinen eteneminen ruutuun, hyvä stoppi ja täsmällisesti maahan. Loppukin meni ihan mainiosti. Mutta sitten, hohhoijaa… tein kokonaisen ruudun perään pelkkää paikan hakemista lähempää ja sehän meni ihan hölmöilyksi. Tyyppi tarjosi ensin kulmamerkille menoa ja pakitteli sitten ympäriinsä ruutunauhat kinttuihin kääriytyneenä. Alkoi mennä niin villiksi se touhu, että piti laittaa koira hetkeksi jäähylle. Pienen tauon jälkeen näytin oikeaa paikkaa ja uusi yritys, mutta edelleen saatiin esiin ihan ihme toikkatointia. Neo kääntyi jo ruudun etureunalla ympäri ja pakitti sitten perille oikeaan paikkaan. Tää on nyt jo toinen kerta, kun se ehdottaa, että voisi mennä ruutuun takapuoli edellä. Ja just kun mä luulin, että se hahmottaisi jo aika hyvin oikean paikan ja tietäisi, mistä ylipäätään on kyse. Otettiin sitten targetti mukaan, että saatiin edes jokunen onnistuminen. Seuraavana päivänä hallilla ajatus pysyi taas paremmin koossa, eikä pakittamishölmöilyä ilmennyt. Jos tuota yhden illan hörhöilyä ei olisi ollut, saattaisin jo väittää sen osaavan ruudun.

Tunnaria ollaan saatu kivasti eteenpäin. Teen edelleen paljon erikseen tunnarin paloja: etsimistä niin, että kapuloita on tosi paljon ja etäisyys kapuloille suht lyhyt. Näissä Neo on ollut tosi tarkka ja hyvä. Väärien nostelu on jäänyt kokemuksen myötä vähemmäksi, kuten toivoinkin. En alkuun uskaltanut väärien nostamiseen puuttua lainkaan, koska Neo ei vielä tiennyt, mitä siltä odotan. Nyt se selvästikin jo tietää ja sen myötä se ei enää maistele vääriä tikkuja kuin ihan satunnaisesti. Tarkkuuden vastapainoksi teen usein pitkältä matkalta yhden kapulan etsimistä, jotta saisin palautukseen lisää voimaa. Lyhyellä matkalla paluuvauhti on väistämättä hitaampi kuin toivoisin. Ollaan muutama kerta päästy tekemään kokonaista tunnaria liikkurin kanssa ja aika kivasti palaset ovat yhdistyneet koiran päässä. Viimeksi tosin tein vähän tyhmästi heti ruudun jälkeen samaan suuntaan tunnaria, jolloin Neo meni vähän turhan kovaa kapuloille. Töräytti rumasti kapuloiden sekaan, mutta siirtyi sitten onneksi oikeaan mielentilaan ja keskittyi etsimiseen. Nyt vaan rutiinia hakemaan kokonaiseen liikkeeseen!

Eli kaiken kaikkiaan: ei tässä treenattava lopu, sitä kyllä riittää.


1 kommentti

Lystikästä menoa

Meidän uusi vuosi alkoi varsin Lystikkäästi, kun polkaisimme käyntiin opaskoiran pentuprojekti 2.0:n. Nyt Neolla on sitten seuramiehenä pieni musta Lysti-labbis, jonka on tarkoitus asua meillä ensimmäinen vuotensa ennen opaskoira-opintojensa alkua. Lysti on oikein mainio pieni koira ja siitä tulee takuulla isona pätevä opastaja. Lysti on hyvin rohkea, avoin ja toimelias pieni poika (jonka ruokahalussa ei ole järjen hiventäkään). Ja tosi somakin se on, katsokaan vaikka!

IMG_6716

IMG_6725

IMG_6732

Samaan aikaan toisaalla eräs bc näytti mallia maailman älykkäimmästä koirarodusta. Jatkossa mä harkitsen toisenkin kerran ennen kuin ostelen sille kalliita leluja. Pätkä salaojaputkea näköjään riittää hyvin viihteeksi ja ohjelmanumeroksi. Tyyppi ajeli putkensa kanssa pitkin pihaa hyvän aikaa.

IMG_6698

IMG_6669

IMG_6666

Neo pakittaa asenteella

Neo pakittaa asenteella

IMG_6654

Ollaan me hölmäilyiden lisäksi tehty järkeviäkin juttuja. Ollaan treenattu tokoa voittajaluokkaa ja evl:ää silmälläpitäen. Ajatuksena olisi kevään mittaan päästä ihan kokeeseen saakka voivottelemaan. Liikkeissä on toki vielä paikoitellen säätämistä, mutta kai se on jossain vaiheessa uskaltauduttava kokeeseen katsomaan, missä mennään.
Olemme onneksi syksyn ja talven mittaan päässeet treenaamaan jonkun kerran halleihinkin ja kevätkaudelle meillä on luvassa hallitreeniä muutaman viikon välein. Pihalla treenatessa on täydellisesti säiden armoilla ja välillä ei meinaa liukkauden takia saada oikein mitään tehdyksi. Silloin on tyydyttävä pelkästään olkkaritokoon, jolloin suunnitelmat menee uusiksi ja ne tärkeät asiat jää helposti kokonaan tekemättä. Onneksi mennään jo kevättä kohti ja pian on kentät jälleen treenikuosissa!

Agilityssäkin uskaltauduttiin kisoihin viime vuoden puolella. Ei mainittavia saavutuksia sillä saralla. Pari kisaa, tuloksena vain hylkyjä ja yksi kymppi. Radoilla on tapahtunut yhtä sun toista merkillistä. Koira mm. on singahdellut mun selän takaa kepeille (kyllä, minulla on nyt koira, joka saattaa karata kepeille!), se on kertaalleen miltei pudonnut puomilta, koska tuli sinne aivan liian kovaa ja vinossa ja yhden radan jälkeen Saviojan Anne ihasteli minulle, ettei olekaan aikoihin nähnyt koiraa, joka pystyy tekemään yhdellä ainoalla keinusuorituksella peräti 15 pistettä!

Vauhtia tuossa koirassa kyllä piisaa, kahden kiellonkin kanssa sen 10-radan etenemä oli reilusti yli 4 m/s. Vielä kun tähän tanakan puoleiseen tätiohjaajaan saataisiin lisää vauhtia ja reaktiokykyä, niin homma alkaisi pelittämään ehkä vähän paremmin. Eli se ois sitten juoksulenkkiä tiedossa… Onneksi agility on minulle edelleenkin hupiharrastus ja sellaisena sen toivon pysyvänkin. Agilityn on määrä olla meille mielenterveyslaji tokon pilkkujen viilaamisen rinnalla.


1 kommentti

Avoinluokka ok

No nyt on se avoinkin luokka viimein nähty, eikä mennä toiste. Koepaikkana Riihimäen kennelmajan halli, tuomarina kiltti Packalén. Muutama ilmainen pistekin toki saatiin, mutta olen kyllä kokonaisuuteen hyvin tyytyväinen. Koe aloitettiin yksilöliikkeillä, kun pari kisaajaa oli hiukan myöhässä. Me startattiin kolmantena.

Seuraaminen 9
Hiukan oli ehkä liikaa virtaa suhteessa järkeen. Tämä näkyi sählinkinä ja painamisena. Vasemmalle käännöksessä tuli joku aivopieru, meinasi kääntyä oikealle ja toikkaroi sitten minne sattuu. Ilme kiva, asenne tosi kiva! Pitäisi saada yhdistettyä tähän mielentilaan tarkkuus, niin sit alkais olla jo aika hyvällä mallilla.

Maahanmeno 10
Pääsisi se nopeamminkin maahan. Loppu hyvä.

Luoksetulo 10
Taisin hätiköidä ja sanoa odota-käskyn vasta, kun olin jo liikkeellä, jolloin Neo meinasi lähteä mukaani. Onneksi tämä näkyi vain toisen etujalan pienenä siirtona. Ohops, ens kerralla olen itse tarkempi. Eka luoksetulopätkä oli hiukan hitaampi kuin toinen, ennakoi siis vähän, lisäksi stoppi ei ihan niin tehokas kuin mitä on treeneissä ollut. Oisko ihmetellyt pohjaa, kun ei olla aiemmin matolla stoppailtu? Hiekalla tekee lukkojarrutuksen. Loppu suht ok.

Seisominen 10
Ihan jees, en keksi nillitettävää. Seuraaminen alkoi nyt olla jo asiallisempaa.

Nouto 10
Ei alkanut kyylimään, otti kontaktin ennen haku-lupaa (hitaasti, mutta ottipa kuitenkin)! Ruma kapulan nosto, palautuksessa pieni pyöräytys. Liikkeen jälkeen unohti kapulan ihan tuosta noin vain! Ajatusten hallintatreeni on siis tuottanut tulosta!

Hyppy 10
Ihan ok, varsinkin siihen nähden, etten ole tätä pahemmin treenannut. Oli yylän näköinen esteen takana. Onneksi jatkossa tässä kohtaa on nouto mukana.

Kaukot 10
Vastasi tosi kivasti valmisteluun, oli oikeassa vireessä ja tiesi, mikä temppu on kyseessä. Ekassa siirrossa toinen tassu jäi hiukan edemmäs, muut siirrot aivan priimat jopa nillittäjän mielestä!

Paikallamakuu 10
Viereinen koira nousi melkein heti kun olimme ehtineet piiloon, mutten tiedä, mitä kehässä tapahtui. Neo oli rennon näköinen, kun palasin piilosta, eli eipä kai siellä mitään dramaattista ollut. Lopun perusasento hiukan vajaa. Tuhma!

Kokonaisvaikutus 10
Nyt tää homma tuntui siltä, kun pitääkin! Koira oli aktiivinen, reipas ja iloinen. Alun säpinöitä lukuunottamatta se toimi tarkasti ja mikä tärkeintä, ilman kyylimistä. Vitsit, miten hyvä mieli tuli tästä kokeesta, oli ihanaa olla Neon kanssa kehässä ja meillä oli kivaa yhdessä! Tähän fiilikseen me pyrimme jatkossakin!

Video löytyy täältä: http://youtu.be/cFPhtHkaRSI


1 kommentti

Äkkilähtö kokeeseen

hihajoukkueMe, Marika ja Raw, Satu ja Rhonda, Lilu ja Teppo sekä Päivi ja Winski

Alunperin suunnittelin, että Piirinmestaruuskisoissa menisimme jo avoimeen luokkaan. Kunnes sitten ilmopäivä alkoi olla ajankohtainen ja tajusin, että hupsista, meillähän on avoimen luokan kokonaisuus vielä ihan levällään. (=eräällä mustavalkoisella koiralla tuppaa hirttämään ajatus kiinni noutokapulaan ja on tässä ollut sen asian suhteen vähän projektia)
En halua lähteä sähläämään puolivalmiin koiran kanssa koetilanteeseen ja niinpä ilmoitin joukkueen kasaajalle, ettemme ole käytettävissä.

Tällä päätöksellä vesitin sitten koko Hiiden Haukkujen joukkueen, joka jäi ilman yhtä alemman luokan koiraa. Niinpä lupasin sitten lähteä vielä kertaalleen alokkaaseen, vaikka luokan piti meidän osalta olla jo nähty. Päätin ajatella kokeen ilmaisena koetreeninä ja asetin tavoitteeksi hyvän fiiliksen, pisteistä viis.

Paikallamakuu oli sijoitettu kehään niin, että koirilla oli suora näköyhteys naapurikehän evl:n koiriin. Neo ei alkanut katselemaan naapurikehän tosi-tv:tä, vaan otti tilanteen ilmeisesti häiriötreeninä, sen verran tiukasti se oli katsomatta naapurikehään ja tuijotti herkeämättä minua. Tällä kertaa myös liikkeen loppu oli hyvä: nousi nopeasti hyvään ryhtiin!
luoksepäästävyys ja paikallaolo 10

Tässä välissä odoteltiin aika pitkään omaa vuoroa, pidin Neon häkissä edeltävään koiraan saakka ja nostatin sitten reippaasti kierroksia kehän laitamilla. Siitä sitten suorilta kehään. Seuraaminen oli oikein reipasta, mutta käännökset vasempaan jälleen huonoja ja välillä seuraaminen oli aivan liian tiivistä. Irtiseuraaminen oli selkeästi parempaa kuin se hihnahomma.
seuraamiset 9 ja 9,5

Maahanmenoa ennen pomppuutin koiraa edessäni samalla kun pakitin itse seuraavan liikkeen lähtöpaikkaan. Olen tällaisesta pomppimisesta tehnyt usein seiso-stoppeja, joten Neo taisi hiukan sekaantua ajatuksissaan. Se ei nimittäin pudonnutkaan nopeasti maahan, vaan pysähtyi ensin, mietti puoli hetkeä ennen kuin totesi kuulleensa sittenkin ihan oikein ”maahan”-käskyn. Loppu ihan ok. Pistemenetys ilmeisesti hitaudesta ja olihan se hiukan vinossakin.
maahanmeno 8,5

Luoksetulossa Neo teki peräti kaksi ei-toivottua juttua: pomppasi lopun (ei sentään osunut minuun) ja siihen päälle vielä kiepin mun takana. Voi miten tuhmaa yhdistää molemmat virheet yhteen suoritukseen! Alkuasento mukavan rento ja ryhdikäs, vauhti ok ja loppuasento kaiken sen pölvästelyn jälkeen myös ok.
luoksetulo 10

Seisominen oikein hyvä. Mutta miksi minusta tuntuu, että tämä on vaikea liike, kun Neo kuitenkin osaa tämän näköjään ihan hyvin? Stoppi täpäkkä molempien etujalkojen yhtäaikainen tömäytys, eli juuri sellainen kun haluankin. Myös loppu ok.
seisominen 10

Hyppy myöskin hyvä, en keksi mitään nillitettävää. Tai keksin, se näytti ehkä vähän kyylältä siellä esteen takana.
hyppy 10

Kokonaisvaikutus 9

Yhteensä 190,5 p. ALO1, KP ja TK1, sij. 1/15
Ja mikä parasta, fiilis säilyi hyvänä kokeen läpi sekä minulla että koiralla! Hiukan jouduin kaivelemaan riemastusta esiin vikan liikkeen jälkeen, mutta muuten Neo vastasi kivasti kehuihin ja oli silminnähden innoissaan. Jei!

Muillakin joukkueen jäsenillä sujui hommat suunnitelmien mukaan ja näin sitä napattiin piirinmestaruus joukkuekultaa!


Jätä kommentti

Kesä tuli, kesä meni

IMG_5890

Johan tämä kesä suhahtikin äkkiä ohi, nyt tuntuu jo ihan syksyltä. Kaikenlaista ollaan puuhailtu pitkän kesälomani aikana. Tokon sm-kisoista pyyhällettiin melkein suoraan mökille ja siellä sitten huuhailtiin pari viikkoa ilman tarkempaa päämäärää. Käytiin etsimässä vähän geokätköjä, uitiin päivittäin ja suoritettiin myös perinteeksi muodostunut Patvinsuon retki. Tosi kiva loma!

Parit kuvat mökkireissulta ja Patvinsuolta:

IMG_5958

IMG_5842

IMG_5676

Vesijuoksija

Vesijuoksija

IMG_5249

Poikien juttuja

Poikien juttuja

Kolmas päivä retkellä ja koirallekin alkaa valjeta, mikä on lepotauko.

Kolmas päivä retkellä ja koirallekin alkaa valjeta, mikä on lepotauko.

Paimennusta
Elokuussa pääsimme vihdoinkin lampaille ja Neolla syttyi selvästi lamppu päässä, ”ahaa, tästäkös tässä hommassa onkin kyse?!” Hienosti aloi mallailemaan kaarta ja kyyläsi lampaita kuin paimenpoika konsanaan ❤

IMG_6198

IMG_6204

Agility
Agilitykin aloiteltiin kesätauon jälkeen uudessä ryhmässä, joka vaikuttaa todella hyvältä! Kolmet treenit takana ja nyt just tuntuis vähän siltä, että ehkä me jonain päivänä startataan agilityssäkin. Puutteita on vielä tosi paljon, mutta treenaamallahan ne vähenee.

VEPE
Meidän uusi lemppari kesälaji!
Kesän mittaan kävimme pari kertaa vepetreeneissä ja niiden innoittamana ilmoitin Neon soveltuvuuskokeeseen. Tänään oli sitten kokeen vuoro. Aamulla vähän mietin, että kuinkahan hyvä idea tämä nyt lopunperin olikaan. Olen itse tutustunut lajiin kesäkuussa, en tajua lajista juuri mitään ja koirakin on käynyt treeneissä vasta muutaman kerran. Sääntöjä olen opetellut lähinnä lukemalla sääntökirjaa. Vähän ehkä hirvitti ajatus, että jos me tämän nyt tyrimme, uusintaa saa jännittää sitten aivan tosissaan. Onneksi luotto koiraan on niin vahva, ettei jännitys päässyt niskan päälle. Tiedän, että Noponen yrittää tehdä parhaansa.

Eka liike (veneestä hyppy ja rantaan uiminen) sujui Neolta aivan suvereenisti. Polskista vaan järveen ja suorinta tietä rantaan. 25 pistettä kasassa.

Toinen liike (esineen vienti) on Neon vahva temppu, etenkin kun varmistin asiaa sillä, että olin itse veneessä ottamassa esinettä vastaan. Sehän tuo kuitenkin aina kaikki tavarat minulle. Mutta Neollapa hirttikin ajatus vähän turhan vahvasti minuun kiinni ja se tuijotti venettä ja minua niin tiiviisti, ettei se ottanutkaan esinettä ekalla käskyllä suuhunsa! Oli lähinnä sen näköinen, että ”hittoako siinä huidot sillä patukalla, anna mä keskityn!” Toisella käskyllä homma lähti toimimaan ja loppu sujui ilman huomautettavaa. Tästäkin liikkeestä täydet pisteet.

Kolmantena liikkeenä veneen haku. Tässä koira toimi suoraviivaisesti ja vahvasti kuin juna. Määrätietoisesti veneelle, köysi suuhun ja hyvällä vedolla rantaan. Lopussa lähti vähän viettämään killiin, kun rata oli rakennettu hiukan vinoon suhteessa rantaan ja rantatiehen. Annoin uuden käskyn, jolla korjasi veneen tolppien väliin. Neo kiskoi veneen tapansa mukaan rantahietikolle ja olisi todennäköisesti vetänyt sen autolle saakka, ellei tuomari olisi komentanut minua käskemään koiran irti köydestä, pelkäsi, että veneen pohja hajoaa kiviin. Tästäkin liikkeestä siis täydet pisteet! Tämän jälkeen olikin sitten jo varsin helpottunut olo, hyväksytyn soven alaraja 65 pistettä oli ylittynyt jo kolmen liikkeen jälkeen kymmenellä pisteellä!

Hukkuva on ollut meillä tosi vähällä harjoituksella, kun treeneissä ovat hukkuvat aika vähissä. Seurallamme ei ole pukua, jossa pysyisi vedessä lämpimänä, joten hukkuvaa ollaan päästy tekemään vain pari kertaa. Olikin siis aika mielenkiintoista lähteä kokeessa tekemään tätä temppua suht kylmiltään. Leikitin Neoa hetken hukkuvan patukalla ja sitten Neo näki ukkelin ottavan patukan veneeseen mukaan. Neohan siis hakee omasta mielestään vain ja ainoastaan sitä lelua, ei sitä liiemmin kiinnosta mitä sen lelun toisessa päässä roikkuu. Se tietää saavansa lelun, kunhan ensin hilaa koko laitoksen minulle.
Lähetys oli oikein hieno, Neo lähti rivakasti rannasta, eteni jälleen hyvin määrätietoisesti ukkelille, tokkasi hyvin patukkaan kiinni, mutta kokemattomuuttaan Neo kääntyi ukosta poispäin, jolloin hukkuvan käsi jäi koiran niskaan ja parimetrinen iso mies Neon selkään. Muutaman metrin Neo sinnillä veti ukkoa rantaa kohti, räpiköi vettä etutassuilla ja päästi sitten lopulta irti. Käskytin uudestaan hakemaan, jolloin kääntyi kiltisti takaisin hakemaan ukkoa. Uudestaan sama huono ote ja irrotus parin metrin vedon jälkeen. Onpas tämä nyt vaikeaa! Kolmannella kerralla se itse järkeili, miten päin patukasta kannattaa ottaa kiinni ja sitten lähti ukko kohti rantaa että heilahti! Pahaksi onneksi koira ja ukko olivat sählingin aikana ajautuneet kovasti sivuun maalilinjalta ja siinä kohtaa Neo päätti, että ”hitto soikoon, minä haluan sen lelun ja nyt minä vien tämän ukon tästä vähemmäksi”, joten se kiskoi ukon sitten lähimpään kaislikkoon. Kaislikon reunassa sillä ylettikin jalat jo pohjaan, jolloin se sai otettua kunnolla vauhtia ja retuutti ukkoa vimmalla viimeiset metrit kaislikossa niin, että suhina vaan kävi!

Ohhoh, aikamoista! Mutta kyllä se vaan on kiltti poika, kun sinnikkäästi suoritti tempun loppuun, vaikka selvästi alussa oli tosi vaikeaa! Onneksi se sai lopulta jutun onnistumaan ja lelupalkan itselleen. Annoin siitä hyvästä isot leikit.

Tästä tempusta meni miinusta hutimetreistä ja minun ylimääräisistä käskyistä, joita en hätäpäissäni osannut enää laskea. Lopputulemana 91/100 ja läpäisty sove. Ihan kivasti keltanokilta, jotka ovat käyneet tätä ennen treeneissä n. kuus kertaa.

TOKO
Joo, ollaan me tokoiltukin. Aika vähän kyllä, mutta nyt alkais kohtapuoliin olla avoimen liikkeet jo suunnilleen mallillaan. En vain ole vielä kasannut kokonaisuutta pakettiin. Pitää nyt ensin miettiä se asia omassa päässä valmiiksi ennen kuin lähden sitä toteuttamaan.

Jep jep, näillä mennään kohti syksyä!


Jätä kommentti

TOKO SM 2014

Heli ja Tähti, Lilu ja Teppo, Hanna ja Fidzi, Marika ja Raw, (varakoirakko) Satu ja Rhonda ja minä ja Neo.

Heli ja Tähti, Lilu ja Teppo, Hanna ja Fidzi, Marika ja Raw, (varakoirakko) Satu ja Rhonda ja minä ja Neo.

Neon ensimmäinen arvokisareissu sujui mukavasti. Meidän joukkueella oli vuokrattuna mökit Yyteristä ja mikäpä siellä oli ällistelessä kauniilla kesäkeleillä! Tosi hieno paikka!

Kisapäivä oli kätevästi tietenkin ensimmäinen hellepäivä moneen viikkoon ja meidän päästessä kehään iltapäivällä oli jo tukalan kuuma. Onneksi koiran sai pidettyä häkissä suht viileänä, niin se ei ollut aivan läähkä kehässä, vaikka selkeästi lämpö sen olemisessa ja tekemisessa tuntuikin. Kehän jälkeen Neo makasi oikosenaan nurtsilla ja läähätti pallo suussaan. Onneksi kisapaikan lähellä oli lätäkkö, jossa koirat pääsivät uimasilleen.

Itse kokeessa ei tapahtunut ihmeitä. Seuraamiset olivat varsin epätäsmällisiä, Neo änkesi iholle ja vetelehti käännökset, joten molemmista seuraamisista ysit. Liikkeestä maahanmenosta saatiin 9,5, enkä tiedä mistä hyvästä se puolikas piste hävisi, minusta liike oli aivan mainio. Myös videolta nähtynä. Hyppy sen sijaan näytti minun silmään ihan kamalalta, Neo aikaili jotain lähdössä ja hetken jo luulin, ettei se meinaa hypätä lainkaan, kun se lähti niiiin hitaasti hyppyyn. Tuomarin mielestä liike oli kuitenkin ihan ok ja saatiin siitä ja lopuista liikkeistä kympit. Myös kokonaisvaikutus kaikilta tuomareilta täysi 10!
Kokonaistulos siis ALO1 193 p. KP.

Parasta oli kuitenkin se, että Hiiden Haukkujen joukkue sai joukkuekisan hopeaa jääden vain parin pisteen päähän kultamitalista! Joukkueessa kisasivat meidän lisäksi alokkaassa labnou Tähti ja Heli, avossa pumi Teppo ja Lilu, voittajassa bc Raw ja Marika sekä evl:ssä bc Fidzi ja Hanna.

Erityisonnittelut Marikalle ja Raw´lle, jotka voittivat voittajaluokan uskomattoman hienolla tuloksella 305 p!

Teppo, Rhonda, Raw, Fidzi ja Neo. Onko toi Fidzi jossain kuopassa?

Teppo, Rhonda, Raw, Fidzi ja Neo. Onko toi Fidzi jossain kuopassa?

Meidän tiimi Yyterissä.

Meidän tiimi Yyterissä.


Jätä kommentti

Iso itku pienestä ilosta

IMG_4462

Tatu
29.1.-4.7.2014

Voi pieni Tatu Potakainen, Toppahousu, Vipattaja, Iloisten Koirien Kuningas.
Olen niin pahoillani, kaikki meni ihan väärin. Ei tullut perunasta opaskoiraa, eikä mitään muutakaan.

Tatu onnahteli ensimmäisen kerran jo ihan pienenä, vain muutama viikko siitä kun se tuli meille. Silloin epäpuhdas liike meni liukastumisen piikkiin ja ongelma helpottui nopeasti levolla. Mutta nyt se alkoi ontumaan selvästi voimakkaammin ja tällä kertaa ontuminen ei mennytkään ohi parilla lepopäivällä. Lääkärissä Tatun etupää kuvattiin ja kuvat kertoivat karua kieltään. Molemmissa kyynärissä vakava OCD irtopaloineen päivineen. Vasen kyynärä oli käytännössä aivan romuna, oikeassa oli ”vain” irtopaloja. Lääkärin mukaan on harvinaista, että tämän ikäisellä pennulla on noin voimakkaita muutoksia. Oli selvää, ettei Tatusta olisi ollut työkoiraksi.

Ennuste hoidolle ja siitä toipumiselle oli todella huono. Vaikka olisi käynyt ihme ja iso avoleikkaus olisi onnistunut täydellisesti, lopputuloksesta ei ollut mitään takeita. Varmaa oli vain se, että kyynäriin kehittyisi ennemmin tai myöhemmin nivelrikko, todennäköisesti ennemmin. Etupään nivelrikko on aina hankala juttu ja rajoittaa koiran normaalia elämää. Minusta koiran elämän tulee olla elämisen arvoista, on väärin ylläpitää koiraa pelkän kipulääkkeen voimalla, etenkin kun kyseessä on pieni pentu, jolla pitäisi olla kipujen sijaan koko elämä edessään.

Mikäli lääkäri olisi luvannut Tatulle terveen ja hyvän elämän, olisin leikkauttanut sen ilman muuta. Mutta nyt varmaa oli vain se, ettei ole olemassa taikatemppua, jolla siitä saisi ehjän. Kun tänä aamuna katsoin kipulääkittynäkin selkeästi ontuvaa pentua, eutanasiapäätös oli järjellä ajateltuna ainoa mahdollinen.


Jätä kommentti

Vesihommia

Neo pääsi keskiviikkona ensimmäistä kertaa vepe-treeneihin ja hyvin teinikoira osasi siellä hommailla. On se vaan mainio monitoimikoira!

Ohjelmassa oli ensin veneestä hyppäämistä ja rantaan uimista. Tuuli oli navakka ja aallokko sen mukainen. En ole aiemmin edes uittanut Nopposta noin isossa aallokossa. Ja Neohan ei ole koskaan aiemmin edes nähnyt kumivenettä, mutta siellä se killui ennakkoluulottomasti heiluvassa veneessä vieraan ihmisen kanssa minun jäädessä rannalle ottamaan sitä vastaan. Kutsun tullen se ei empinyt hetkeäkään, vaan pomppasi veteen kuin olisi aina hyppinyt veneestä järveen. Eka osio oli siis helppo nakki. Toisella yrittämällä se kyllä mietti sekunnin ennen kuin hyppäsi, eli tätä täytyy treenata myöhemmin helpommassa kelissä.

Toisena tehtävänä oli köyden hakeminen veneestä. Tämä hommahan meni ihan plörinäksi aiemmin kuivan maan treeneissä, kun Neo sai päähänsä, että kyseessä oli muka tokohommat. Nyt tilanne oli niin kaukana tokosta, ettei se edes ehdottanut häiriökontaktitreenejä. Ensin leikimme köydellä, joka sitten ”varastettiin” veneeseen ja soudettiin edemmäs rannasta. Sitten vaan koira perään hakemaan. Ja kas, noviisi Neo otti ja uiskenteli hakemaan köyden kuin vanha tekijä! Kun matkaa pidennettiin, se kysyi kerran minulta lisäohjeita ennen kuin ui perille saakka. Hieno poika!

Koska Neo oli noin mainio ensimmäisissä vepe-treeneissään, mehän siitä innostuneena jatkettiin heti juhannusreissulla treenejä. Ukot soutuveneeseen ja järvelle mars! Tehtiin ensin pari lelun hakua kauempaa järveltä ja hyvin Neo polski menemään! Kun veneessä oli tuttuja, se ui hyvin määrätietoisesti veneelle hakemaan leluaan, vaikka lelu pidettiin piilossa siihen saakka, että koira ehti veneen lähelle.

Ja koska ehdin kotona opettaa Neolle ”vie”-käskyn (se vie keittiöstä olkkarin sohvalla makaavalle isännälle tavaroita), kokeilimme tätä heti tietty vedessäkin. Eli ukot takaisin veneeseen ja koira perään lelun kanssa! Ja perhana, sehän vei lelun ainakin 30 metriin ilman, että edes vilkaisi taakseen!
Seuraavana päivänä uusi vientitreeni. Tämä oli Neolle hiukan hankalampi rasti, koska vene ei lähtenytkään meidän rannasta, kun hyödynsin kalareissulta palamassa olevia tyyppejä. Mutta sain lopulta ohjailtua koiran leluineen veneelle parilla lisäkäskyllä.

On ollut huisin hauskaa tutustua ihan uuteen lajiin, josta minulla ei ole minkään sortin aiempaa kokemusta! Säännöt lukaisin jo läpi ja juhannusreissun kotimatkalla kävin ostamassa halpahallista parinkympin minikumiveneen, jotta voimme sitten mökillä testailla veneen vetämistä ja muita juttuja! Täytynee hankkia myös kelluva köysi ja joku parempi vientiesine.

Oli muuten tosi kiva juhannus-reissu kaiken kaikkiaan! Perinteisellä Kangasniemen juhannuskekkereillä oli paljon ihmisiä, touhua ja koirilla täysi työ, kun piti yrittää pysyä kärryillä, mitä saaressa milloinkin tapahtui. Neolta ei takuulla jäänyt yksikään saunojien uimareissu välistä. Se loikkasi järveen kaveriksi samantien, kun joku edes ajatteli menevänsä uimaan. Viikonloppu meni siis hommaillessa, uidessa ja herkutellessa, jee!

Kun palasimme äskettäin kotiin, koirat kömpivät sängyn alle, eikä niitä ole sen koommin näkynyt.

Neo hakee lelun

Neo hakee lelun

Ja Neo vie lelun

Ja Neo vie lelun

Se vie lelun näin kauas!

Se vie lelun näin kauas!

Heitä nyt ***kele se lelu!

Heitä nyt ***kele se lelu!

Ei ihme, että Tatu putoaa harva se päivä järveen...

Ei ihme, että Tatu putoaa harva se päivä järveen…

IMG_4674

IMG_4655

IMG_4680

Tatukin ois halunnut vesilelun!

Tatukin ois halunnut vesilelun!

Onnea oli matkassa, risu tms. tökkäsi reiän puoli senttiä ohi silmästä.

Onnea oli matkassa, risu tms. tökkäsi reiän puoli senttiä ohi silmästä.

Tuumaustauko

Tuumaustauko

Pottu löysi sopivan kokoisen pedin.

Pottu löysi sopivan kokoisen pedin.


Jätä kommentti

Kesän kynnyksellä

Mitäs me? Eipä juuri mitään. Ollaan Noposen kanssa lenkkeilty paljon ja treenailtu siinä sivussa tokoa ja agia. Toukokuun ajan meitä on hemmoteltu Sari Vähäniityn agitreeneillä ja tänään ollaan menossa vikaa kertaa Sarin koulutettavaksi. Ollut kyllä todella hauskaa ja antoisaa! Neo on paikoitellen väläytellyt oikein hienoja pätkiä. Ihan itsekin hämmästyn, miten hienosti se osaa kulkea, jos vain mulla pysyy homma kasassa. Paino sanoilla: _JOS_MINULLA_pysyy_homma_kasassa. Eli ei tässä ihan hetkeen olla kisauraa korkkaamassa…

Käväisimme myös kuivan maan vepe-treeneissä, joissa Neo oli niin toko-moodissa, ettei hommasta meinannut tulla valmista. Neo oli ihan satavarma, että kyseessä on ihan helkkarin vaikea häiriökontaktitreeni ja se kieltäytyi huomioimasta millään tavalla apuohjaajaa, joka heilutteli nakkeja ja leluja sen naaman edessä. Tyyppi istui tanakasti ja tuijotti minua silmää räpäyttämättä (”katso, miten hienosti osaan olla huomaamatta tuota erikoista tätiä, joka hilluu tuossa noiden nakkien kanssa”). Neo on vähän sitä mieltä, että asiat on tapana hoitaa oman ihmisen kanssa, eikä vieraisiin ihmisiin kiinnitetä huomiota. Lopulta se leikki kyllä ihan hyvin apuohjaajankin kanssa, mutta kuten aina, voitettuaan lelun vieraalta, se kantoi ne minun syliin.
Pitää nyt kotona opettaa sille joku vie-käsky, jolla se veisi kamaa toisille ihmisille ja yrittää sitten uudestaan vepejuttuja vieraan ihmisen kanssa. Mä voisin kuvitella, että vepe sopisi Neolle kuin nyrkki silmään, se on iso, vahva ja se rakastaa ihmisiä ja uimista. Saas kattoo, päästäänkö ikinä ryhmään mukaan, ollaan nyt vain varakoirakkona varsinaiseen treeniporukkaan.

Ja sitten, lisää kuvia! Yritin ottaa Tatusta edustavia kuvia, mutta hölmöilyksihän se taas meni!